Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 7132: "Sivusta tähän se, että ainakin läheiseni työpaikalla yleensä menee aina hoitaja mukaan, koska asukkaat vaikeasti muistisairaita ja monet hankalia. Näin asukkaan turvallisuuden takia on pakko olla joku mukana joka on tuttu ja huolehtii hänestä. Jotkut saattavat mennä yksin, mutta vain harvoin tätä tapahtuu.

Mietin, että jos omainen on kovin hankala niin sitten varmaankin tarvitaan kahdenkin apua ja suostuttelua, että yleensäkään saadaan lähtemään mihinkään. Hankalia asioita nämä. "

Tuo on oikeasti tosi hienoa. Yleensä hoivakodeissa henkilöstömitoitus on niin matala, ettei sieltä liikene ketään hoitajaa yhden vanhuksen mukaan hammaslääkäriin eikä minnekään muuallekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän tuntuu nololta, jos moikkailee tuntemattomalle vastaantulijalle tai höpöttelee jotain esim kaupassa eikä toinen siihen vastaa. Mutta ei kannata lannistua, vaan jatkaa itse yhteyden ottamista ihmisiin. Eihän sen tarkoitus ole loukata!

Mutta kuten nro 26 jo kirjoitti, hän ei halua, että hänelle moikkaillaan tai tullaan juttelemaan. Sellainen ahdistaa häntä vieläkin enemmän ja saa hänet tuntemaan itsensä vieläkin yksinäisemmäksi. Ei toisesta ihmisestä voi tietää, aiheuttaako moikkaamisellaan vaan ahdistusta vai ilahtuuko otinen kenties moikkaamisesta. Sen vuoksi on järkevämpää olla moikkailematta. Enkä nyt tarkoita, että nro 26 olisi jotenkin ajatuksissaan väärässä vaan että ainakaan itse en halua aiheuttaa toisessa ihmisessä mitään ikäviä tunteita. Varsinkaan kenessäkään yksinäisessä. 

Nro 26: "Mulle yksinäisinä tuollaiset moikkailijat on erittäin ahdistavia. Nekin nostaa pintaan sen häpeän omasta yksinäisyydestä. Tuntuu että se armopalana säälittävälle yksinäiselle moikkailee, että se yleensä HUOMAA sen että olen säälittävä yksinäinen luuseri. Haluan pois sellaisesta tilanteesta. Olen mieluummin yksin kuin että jotkut ikään kuin almuna yrittää vähän mulle moikata tai jutella small talkia."

Ymmärrän hyvin. Ja just ton takia olenkin vähentänyt tervehtimistä muiden kuin ihan oikeasti tuttujen kesken. Tuon miehen, josta aiemmassa puhuin, kohdalla en tervehdittyäni ja juttelemaan alkaessani edes ajatellut, että hän saattaisi olla yksinäinen. Asia selvisi mulle vasta sitten, kun oltiin jo lähdössä kumpikin omiin suuntiimme. En siis jutellut mistään säälistä vaan ihan muuten vaan. Samalla tavalla kuin juttelen naapureidenkin kanssa. En mä heidänkään kanssa säälistä juttele vaan sen takia, että tuttu naama, joka asuu jossain lähistöllä. Mutta olen tullut tämän asian suhteen varovaisemmaksi. En halua, että kukaan pahoittaa mielensä, jos moikkaan tai juttelen jotain.

Vierailija kirjoitti:

Iltalenkillä voi katsoa toista ihmistä silmiin ja sanoa hei. Ainakin jos toinen vastaa katseeseen. Moni kulkija voi varoa ja väistää katsetta. Tai voihan sitä silloinkin sanoa hei. Ehkä hän nostaa katseensa.

Tämä on muuten ihan totta. Mä olen asunut tässä samassa paikassa jo yli 30 vuotta ja tutun näköisiä vastaantulijoita tervehdin. Kuitenkin - varsinkin tätä palstaa seurattuani - olen monesti miettinyt, että entä jos vastaantulija kokeekin mun tervehdykseni negatiivisena. Että pitäisikö sittenkin olla tervehtimättä. Kerran yksi mua nuorempi, mutta kuitenkin jo ihan keski-ikäinen mies hämmästyneenä nosti katseensa ja tervehti takaisin. En enää muista, mistä juttu alkoi (oisko ollut paskasta säästä, liukkaudesta, huonosti auratuista jalkakäytävistä  tms) , mutta juteltiin hetken aikaa. Kun oltiin lähtemässä siitä eri suuntiin, hän kertoi, että olin kaupan kassoja lukuunottamatta ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän oli kasvotusten jutellut yli vuoteen. Sen jälkeen ollaan aina moikkailtu ja jääty hetkeksi aikaa juttelemaan. En mä tietenkään hänen yksinäisyyttään tällä tavalla voi poistaa, mutta ainakin nyt pienen hetken voin kerrallaan olla toisen elämässä. 

Isä elää vielä, mutta äiti on haudattu noin 300 km päähän pienelle paikkakunnalle, jonne ei pääse julkisilla mitenkään järkevällä tavalla eikä mulla ole autoa eikä edes ajokorttia. Joten olin äidin hautajaisissa, seuraavan kerran menen äidin haudalle, kun on isän hautajaiset ja sen jälkeen en mene enää koskaan. Tai no jos siskoni kuolee ennen mua, niin siskoni hautajaisiin, mutta en enää sen jälkeen.