Reipas ja tunnollinen lammas

Täällä yksi. Kun neljännesvuosisata sitten vaihdoin hoitoalalta it-alalle, tykkäsin  koodaamisesta kuin hullu puurosta. Ja tykkään edelleen. Kahdessa edellisessä työpaikassani mut kuitenkin alun koodaushommien jälkeen vedettiin ihan muihin hommiin ja kun lopulta vähän kateellisena katselin, miten tiimiläiset saa edelleen koodata ja mun niskoilla on kaikenlainen projektipaska ja muu asiakasrajapinnassa työskentelt, vaihdoin työpaikkaa päästäkseni takaisin rivikoodariksi. Kottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. Lakipykälien ja EU-direktiivien tutkimista, erilaisten dokumenttien (joita kukaan ei koskaan eikä ikinä tule lukemaan, mutta ne pitää olla olemassa, koska joku direktiivi tai sertifikaatti edellyttää) kirjoittamista yms. 2 vuotta sitten aloin siirtää loputkin kivat koodaushommat nuoremmille ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Tämän sillä hetkellä ihan vapaasta tahdostani, koska halusin lyhennetyn työajan eikä projektit etene, jos koodarit on töissä vain osan viikosta. 2 vuotta sitten tein myös päätöksen, että tulen jäämään eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Enää en siis osallistu mihinkään koulutuksiin (vaikka niitäkin välillä tarjotaan) ja nuoremmat saa ihan rauhassa ottaa uudemmat hommat. Kun vielä saisi nämä loputkin hommat muille, niin sanoisin heippa ja hyvää loppuelämää. Olen kuitenkin osakkaana tässä firmassa enkä viitsi tehdä ikävää temppua ja häippästä ennenkuin joku muu osaa nämä mun loputkin hommat. Rahan takia mun ei tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko valituksiin vaan todeta jotenkin: niinpä niin, ei voi mitään, semmosta se on tms. Ja sitten muita puheenaiheita. - eri

Nyt tuli kyllä neuvo! 

Mun mielestä tuota ainakin voi kokeilla. Mun isälle oli alussa tosi vaikeaa hyväksyä äidin muistisairaus ja isä valitti ja narisi koko ajan kaikesta mahdollisesta. Kun yritin ehdottaa jotain ratkaisuja, niin mikään ei kelvannut. Vasta myöhemmin ymmärsin, että isä olisi vaan halunnut kaiken palaavan ennalleen ja äidin muistisairauden katoavan jonnekin. Joten aloin sanomaan isälle just jotain tuon tyylistä kuin ehdotit. 

Tänään ollut ihan mukava päivä. Kävin aamupäivällä ensin jalkaterapeutille, joka teki mulle reuman runtelemaan varpaaseen ortoosin. Nyt pystyy kävelemään ilman kipua. Sieltä menin käymään kahvilassa ja sen jälkeen vielä Synlabisa reumakokeissa. Tulokset tuli äsken ja vaikka arvo onkin jonkin verran koholla, en taida sittenkään aloittaa sytostaatteja nyt. Menen uudelleen vaikka loppukesästä tai vuoden pääsä. Tai mikäli oireet pahenee, niin sitten. Muuten oon vaan tehnyt vähän kotihommia, käyttänyt koiraa lenkillä, syönyt ja katsellut telkkaria. Tai siis suoratoistokanavia. Ja katsoin myös Yle Areenasta tämän illan MOT:n Suomen vanhustenhuollosta. Aika karuahan se oli. Huomenna vielä vapaapäivä ja silloin lähtee joulukuusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla uskosta kiinni. Työttömyysturva, eläketurva, terveydenhuolto ja tavallisten suomalaisten usko tulevaisuuteen tuhottu. Välttämättömyyshyödykkeiden kuten energian tuotanto ja siirto lahjoitettu käytännössä ilmaiseksi ulkomaisille pääomasijoittajille jolle annetaan valtion suojeluksessa oleva monopoli jolla lypsää kansa kuiviin.

Näillä eväillähän se talous vastaa nousuun lähteekin kun vuoden 2008 jälkeen Suomen talouskasvu on ollut käytännössä yksinomaan järjettömällä velkaantumisella pyörineen kotimaisen kulutuksen ja asuntokuplan varassa.

Mites työttömyysturva ja eläketurva edesauttaa työllistymistä?

Ainakin siten, että ne, joilla olisi mahdollisuus kuluttaa, ovatkin varmuuden vuoksi laittaneet kukkaronnyörinsä tiukemmalle ja säästävät mieluummin nk pahanpäivän ( = työttömyys, sairastuminen tms) varalle kuluttamisen sijasta. 

Niin samaa mieltä. Mä sain raivattua kotini alakerran, kun siellä sattui vesivahinko. Osa tavaroista kannettiin yläkertaan, mutta ei sinne mahtunut kuin pienii osa. Kaikki loppu lähti kierrätykseen tai roskiin. Oli vain viikko aikaa, joten siinä ei kauheesti ehtinyt miettiä, tarvitseeko tätä tai tuota vielä. Jos tuo kysymys nousikin mieleen, niin tiesi heti, että pois vaan. Yläkerrassa on vielä yhdessä huoneessa kaikenlaista tavraa (myös jotain alakerran tyhjennyksessä sinne vietyä) ja pikkuhiljaa karsin kaikkea tarpeetonta. Alakerran (keittiö, olohuone ja kylpyhuone) siivouksessa ei nokka kauaa tuhise, kun siellä käytetyt tavarat laittaa heti käytön jälkeen omille paikoilleen. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi sujuu nopeasti.