Reipas ja tunnollinen lammas

Tänään ollut ihan mukava päivä. Kävin aamupäivällä ensin jalkaterapeutille, joka teki mulle reuman runtelemaan varpaaseen ortoosin. Nyt pystyy kävelemään ilman kipua. Sieltä menin käymään kahvilassa ja sen jälkeen vielä Synlabisa reumakokeissa. Tulokset tuli äsken ja vaikka arvo onkin jonkin verran koholla, en taida sittenkään aloittaa sytostaatteja nyt. Menen uudelleen vaikka loppukesästä tai vuoden pääsä. Tai mikäli oireet pahenee, niin sitten. Muuten oon vaan tehnyt vähän kotihommia, käyttänyt koiraa lenkillä, syönyt ja katsellut telkkaria. Tai siis suoratoistokanavia. Ja katsoin myös Yle Areenasta tämän illan MOT:n Suomen vanhustenhuollosta. Aika karuahan se oli. Huomenna vielä vapaapäivä ja silloin lähtee joulukuusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla uskosta kiinni. Työttömyysturva, eläketurva, terveydenhuolto ja tavallisten suomalaisten usko tulevaisuuteen tuhottu. Välttämättömyyshyödykkeiden kuten energian tuotanto ja siirto lahjoitettu käytännössä ilmaiseksi ulkomaisille pääomasijoittajille jolle annetaan valtion suojeluksessa oleva monopoli jolla lypsää kansa kuiviin.

Näillä eväillähän se talous vastaa nousuun lähteekin kun vuoden 2008 jälkeen Suomen talouskasvu on ollut käytännössä yksinomaan järjettömällä velkaantumisella pyörineen kotimaisen kulutuksen ja asuntokuplan varassa.

Mites työttömyysturva ja eläketurva edesauttaa työllistymistä?

Ainakin siten, että ne, joilla olisi mahdollisuus kuluttaa, ovatkin varmuuden vuoksi laittaneet kukkaronnyörinsä tiukemmalle ja säästävät mieluummin nk pahanpäivän ( = työttömyys, sairastuminen tms) varalle kuluttamisen sijasta. 

Niin samaa mieltä. Mä sain raivattua kotini alakerran, kun siellä sattui vesivahinko. Osa tavaroista kannettiin yläkertaan, mutta ei sinne mahtunut kuin pienii osa. Kaikki loppu lähti kierrätykseen tai roskiin. Oli vain viikko aikaa, joten siinä ei kauheesti ehtinyt miettiä, tarvitseeko tätä tai tuota vielä. Jos tuo kysymys nousikin mieleen, niin tiesi heti, että pois vaan. Yläkerrassa on vielä yhdessä huoneessa kaikenlaista tavraa (myös jotain alakerran tyhjennyksessä sinne vietyä) ja pikkuhiljaa karsin kaikkea tarpeetonta. Alakerran (keittiö, olohuone ja kylpyhuone) siivouksessa ei nokka kauaa tuhise, kun siellä käytetyt tavarat laittaa heti käytön jälkeen omille paikoilleen. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi sujuu nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Yksin ja aina vaan yksin, kukaan ei kaipaa eikä ole kiinnostunut olemassa olostani. Ei mitään järkeä enää olla tässä elämässä. N61v

Mun on pitänyt jo muutaman kerran kysyä sulta, missä päin Suomea asut. Jos pääkaupunkiseudulla, niin mä voisin kyllä joku päivä lähteä sun kanssa jonnekin kahville, jos haluaisit. Nyt, kun äitikin on jo poissa eikä hänen takiaan tarvitse enää olla 24/7 hälytysvalmiudessa kotona, niin mulla olisi taas aikaa uusillekin ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ja olen surullinen. Aikuinen lapseni haukkui minut pataluhaksi, kun en ole ymmärtänyt "turvallisen tilan käsitettä" hänen lapsuudessaan, on syntynyt 35 vuotta sitten. Hän ei pysty ymmärtämään, että silloin olemme eläneet ylipäätään ihan eri maailmassa kuin nyt ja ettei silloin ole edes ollut moista käsitettä. Tässä sitä nyt tasapainoillaan sen suhteen, miten paljon ottaa vastaan "rakentavaa palautetta" ja minkä verran on oikeus itse puolustautua hyökkäävää syyttelyä vastaan. Parhaani olen yrittänyt sen ymmärryksen mukaan, mikä silloin on ollut. Nyt tekisin asioita toki eri tavalla, kun on ymmärtänyt enemmän. 

Tiedän, että jokainen tekee vanhempana virheitä eikä siinä mitään, mutta joskus vain tuntuu, että voisitteko nuoret aikuiset armahtaa meitä vanhempia ihmisiä. Pliis! Kyllä meistä varmaan suurin osa on yrittänyt parhaansa ja paljon olemme yrittäneet sisäistää nykytietoa. Olemme kuitenkin kasvaneet aiva

Mä vähän luulen, että ihminen oivaltaa tämän asian vasta sitten, kun on itsekin vanhempi ja varsinkin, kun se oma lapsi alkaa syyttää jostain vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta asiasta. Mä en ole koskaan tykännyt siitä, että mun hiuksiini kosketaan. Niihin ei saa koskea kukaan muu kuin minä itse. Ei edes rakastettu.  Siksi mulla onkin lähes aina ollut pitkät hiukset, niin ei tartte käydä kampaajallakaan. Tämä ongelma on mulle syntynyt lapsuuden tukkapöllyistä, mutta aikuisena olen ymmärtänyt, että 1960-luvulla oli ihan normaalia antaa tottelermattomalle, kiukuttelevalle tai pahojaan tehneelle lapselle tukkapöllyä. Annoin jo aikoja sitten vanhemmilleni anteeksi, että kasvattivat  mua kuten siihen maailmanaikaan lapsia kuuluikin kasvattaa.  Omille lapsilleni en tukkapöllyä  antanut (ei olisi ollut siihen aikaan edes sallittuakaan enää), mutta esim kotiaresti oli meillä käytössä. Nykyisin ei vissiin sekään ole enää sallittua, kun sekin voi aiheuttaa jotain traumoja.