Reipas ja tunnollinen lammas

Mun työhuoneeni remontti on nk ikuisuusprojekti. Ollut kesken jo 8 vuotta. Ensin mulla paheni nivelrikko, sitten tuli tekonivelleikkaukset ja kun niistä toivuin, mun vanhemmat alkoivat tarvita enemmän mun apua. Sitten tuli asunnossa iso vesivahinko ja kun 8 viikkoa myöhemmin päästiin evakosta kotiin, alkoikin taas tavaroiden siirtely, koska 3 viikkoa myöhemmin taloyhtiössä tehtiin iso ikkunaremontti. Ja sitten alkoikin varsinainen huruaika äidin muistisairauden pahennuttua ja oikeastaan vasta nyt mulla alkaa olla oma terveys ja omat voimavarat sillä mallilla, että remonttia voisi taas jatkaa. Tosin enää siitä huoneesta ei tule työhuonetta sanan varsinaisessa merkityksessä, koska jään jo ensi vuonna eläkkeelle ja siihen asti voin tehdä ihan hyvin töitä makkarissakin. 

Pääasiassa menee säästöön ja sijoituksiin. Toki välttämättömyydet kuten yhtiövastike, sähkö, ruoka jne pitää maksaa. Noh, eilen kävin kahvilassa kahvilla, kun satuin olemaan asioilla kauppakeskuksessa. 54€ laitoin Synlabiin yhteen verikokeeseen, koska en jaksanut odottaa, että saisin taas lääkärille ajan ja lähetteen tuohon verikokeeseen. Synlabiin kun ei tarvita edes lääkäriltä lähetettä. Ja ihan hyvä, että toimin tällä tavalla, koska turhaan olisin vaivannut lääkäriä asialla. Arvot kun oli sen verran normaalin rajoissa, että voin unohtaa koko asian ainakin joksikin aikaa. Ei siis ole tarvetta aloittaa sytostaattejakaan uudelleen. Maksoin myös 55€ varvasortoosista, jonka teetätin jalkahoitajalla reuman runtelemaan varpaaseeni. Tämä hankinta ei ehkä ollut ihan välttämätön, mutta enpä ainakaan tarvitse enää kipulääkkeitä ja elämänlaatu on parempi kuin jos edelleen nilkuttaisin kipeällä jalalla. Muuten kulutan aika vähän, koska en oikeastaan tarvitse juuri mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. 

Oi että, mulle tuollaiset byrokraatin hommat olisi ihan unelma. Se ettei tarttisi jatkuvasti heikkenevällä muistilla, keskittymiskyvyllä ja loogisella ajattelukyvyllä yrittää koodata vaikkei siitä tahdo enää tulla mitään, vaan voisi olla joku enemmän yleissäätäjä. Mua ei vaan tuollaisiin hommiin kukaan edes ehdottaisi, koska olen sellainen autistipiirteinen introvertti, jonka ajatellaan olevan parhaimmillaan yksin koneella näpertämässä, ei ihmisten kanssa.

- 31

Mä voisin vaikka heti vaihtaa työpaikkaa sun kanssa :D Tämä mun homma sopii oikein hyvin introvertille. Käytännössä 100% etätyö. Penkoo vaan Valviran, EU:n, Kelan, STM:n, Traficomin ja monen muun sivuilta uusinta tietoa, sitten kaivaa esiin tarvittavat lait tai lakiehdotukset, direktiivit, sertifikaattien vaatimukset jne ja alkaa ympätä niitä tän firman toimintaan. Alkaa kirjoittaa erilaisia dokumentteja ja raportteja ja mielessään vaan ajattelee, että taas tehdään yhä vähemmän tuottavaa työtä ja yhä enemmän käytetään aikaa byrokratiaan. 

Täällä yksi. Kun neljännesvuosisata sitten vaihdoin hoitoalalta it-alalle, tykkäsin  koodaamisesta kuin hullu puurosta. Ja tykkään edelleen. Kahdessa edellisessä työpaikassani mut kuitenkin alun koodaushommien jälkeen vedettiin ihan muihin hommiin ja kun lopulta vähän kateellisena katselin, miten tiimiläiset saa edelleen koodata ja mun niskoilla on kaikenlainen projektipaska ja muu asiakasrajapinnassa työskentelt, vaihdoin työpaikkaa päästäkseni takaisin rivikoodariksi. Kottakai koodarin hommissa pitää opetella jatkuvasti uutta, mutta se onkin ihan kivaa uuden oppimista. Tässä nykyisessä työpaikassa olen ollut nyt 18 vuotta ja tein heti alökuun selväksi, että en ole mikään myyntityypi, projektipäällikkö, byrokraatti enkä muukaan vastaava, joten 15 vuotta sainkin olla ihan vaan koodari. 3 vuotta sitten mun työhön alkoi tulla yhä enemmän kaikenlaista byrokratiaa. Lakipykälien ja EU-direktiivien tutkimista, erilaisten dokumenttien (joita kukaan ei koskaan eikä ikinä tule lukemaan, mutta ne pitää olla olemassa, koska joku direktiivi tai sertifikaatti edellyttää) kirjoittamista yms. 2 vuotta sitten aloin siirtää loputkin kivat koodaushommat nuoremmille ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Tämän sillä hetkellä ihan vapaasta tahdostani, koska halusin lyhennetyn työajan eikä projektit etene, jos koodarit on töissä vain osan viikosta. 2 vuotta sitten tein myös päätöksen, että tulen jäämään eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Enää en siis osallistu mihinkään koulutuksiin (vaikka niitäkin välillä tarjotaan) ja nuoremmat saa ihan rauhassa ottaa uudemmat hommat. Kun vielä saisi nämä loputkin hommat muille, niin sanoisin heippa ja hyvää loppuelämää. Olen kuitenkin osakkaana tässä firmassa enkä viitsi tehdä ikävää temppua ja häippästä ennenkuin joku muu osaa nämä mun loputkin hommat. Rahan takia mun ei tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko valituksiin vaan todeta jotenkin: niinpä niin, ei voi mitään, semmosta se on tms. Ja sitten muita puheenaiheita. - eri

Nyt tuli kyllä neuvo! 

Mun mielestä tuota ainakin voi kokeilla. Mun isälle oli alussa tosi vaikeaa hyväksyä äidin muistisairaus ja isä valitti ja narisi koko ajan kaikesta mahdollisesta. Kun yritin ehdottaa jotain ratkaisuja, niin mikään ei kelvannut. Vasta myöhemmin ymmärsin, että isä olisi vaan halunnut kaiken palaavan ennalleen ja äidin muistisairauden katoavan jonnekin. Joten aloin sanomaan isälle just jotain tuon tyylistä kuin ehdotit.