Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tämä kysymys luonnollisesti ehkä ymmärrettävä vain sellaisille,  joiden palkka alkaa kakkosella ja vuokra yli tonnin reippaasti. 

En kuulu tämän ketjun kohderyhmään, mutta vastaan silti. On ihan hyvä miettiä esimerkiksi sitä, paljonko sitten itselle ja lapsille tulee kuluja työ-, koulu.- ja harrastusmatkoista. Usein kun ne edullisemmat asunnot ovat sitten kauempana. Jos esimerkiksi asuu pääkäaupunkiseudulla ja tähän asti lapset ovat päässeet kävellen tai fillarilla kouluun ja vanhemmat korkeintaan AB- tai BC-lipulla täihin, niin jos vanhempien työmatka muuton jälkeen edellyttääkin jo ABC-lippua ja lapsillekin tule ekoulumatkoihin vähintään se AB- tai BC-lippu, niin parisataa kuukaudessa hupenee jo helposti siihenkin. Eikä välttämättä edes riitä. 

Meinasin aluksi kirjoittaa, että en syyllisty kovin helposti, koska en yleensä tee hätiköityjä päätöksiä. Olen ratkaisukeskeinen ihminen, mietin ensin erilaiset vaihtoehdot ja sitten valitsen niistä parhaan. Tai ainakin vähiten huonon, asiasta riippuen. Kun otan riskejä, otan tietoisia riskejä, ja jos jokin meneekin pieleen, se oli kuitenkin ennakoitavissa. 

Kommenttisi nro 14 kuitenkin muutti vähän asiaa. Syyllistyt siis asioista, joista ei ole tarvetta syyllistyä. Ei ole mikään pakko olla kuin "muut". On mahdollista, että joudut esittämään jotain roolia pitääksesi osan ihmisistä elämässäsi, mutta kannattaako se? Ovatko ne ihmiset sinulle oikeasti niin tärkeitä, että mieluummin yrität olla kuten "muut" ja syyllistyt siitä, jos et jaksakaan olla? Voisitko olla itsellesi armollisempi? Mun elämästäni on kadonnut ihmisiä, kun lakkasin olemasta 24/7 tavoitettavissa. Iltaisin laitan viimeistään klo 19 kännykkäni äänettömälle ja varsinkin viikonloppuisin usein unohdan laittaa siihen äänet uudelleen päälle. Kännykkäni saattaa koko viikonlopun olla jossain päin asuntoa ja kun vapaiden loputtua pitää etsiä se (koska mulla ei ole muutakaan herätyskelloa), en muista, mihin olen sen perjantaina edes laittanut. Ihmisten, jotka eivät tätä ymmärrä eikä hyväksy, ei tarvitsekaan kuulua mun elämääni.

Tänään oli uusi varvasortoosi kuivunut, joten sen pystyi ottamaan käyttöön. Mä aina välillä nipstelen itseäni varmistaakseni, että olen vielä elossa enkä kuollut. Ihan käsittämätöntä, että monen vuoden jälkeen pystyn kävelemään ilman mitään kipuja. Jopa rappusia ylös ja alas vuoroaskelin pitämättä edes kaiteesta kiinni. Pitäisköhän lähteä K50 discoon? 

Ilmoitin töihin, että pidän vielä huomisenkin vapaata. Kotona on niin paljon kivaa tekemistä ja nyt, kun ei enää satu, on tekeminenkin mukavampaa. Äsken kiipesin ilman ongelmia keittiötikkaillekin. Ulos piti laittaa taas nastat jalkaan, kun tosiaan on muuttunut taas kadut liukkaaksi. Olisin halunnut tehdä piiiiiitkän lenkin, mutta vanha koirani inhoaa, kun tassut kastuu. Joten ollaan tehty sitten vaan lyhyet lenkit. 

Piti vähän aikaa miettiä, ja olen elämäni aikana tavannut vain yhden miehen, joka oli ihan täys kuspää. Kaikki muut miehet ovat olleet joko ihan kivoja tai oikein mukavia. Jotkut jopa erittäin rakkaita. 

Puolet perinnöstä Pirkolle ja puolet Reijon lapsille. Ei ole Reijon (eikä vainajan) vika, että Pirkko on tehnyt 4 lasta. Koska Pirkon kaikki lapset ovat jo aikuisia, Pirkko voi hyvin kieltäytyä omasta perinnöstään, jolloin hänen puolikkaansa menee suoraan hänen lapsilleen. Tässä säästää yhden perillisen verran perintöveroissa.