Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 156: "Toisaalta olisi varsin tahditonta kutsua kaikki muut serkut, mutta jättää yksi kutsumatta eli tässä tapauksessa on kuulunut vain hyviin tapoihin kutsua myös sinut, halusi kutsuja sinua juhliinsa tai ei. Siinä mielessä kutsuminen on mielestäni ollut varsin ymmärrettävää, vaikka ette olisi väleissä."

Olet ihan oikeassa. Mutta siinä tapauksessa olisi pitänyt riittää, että kiitin kutsusta ja ilmoitin, että valitettavasti en pääse tulemaan. Silti tämä serkku alkoi maanitella, että tule nyt, tule nyt. Vetosin jopa työkiireisiin (joita mulla ei todellisuudessa kyllä edes ollut) ja kysyi, eikö kukaan työkaverini voisi hoitaa niitä hommia mun puolestani. Selvää oli alusta lähtien, että ei hän mua sinne juhliinsa muuten tarvinnut tai halunnut, mutta ilman mua ne juhlat eivät olleet hänen käsityksensä mukaan täydelliset serkusjuhlat. 

Tuli vielä mieleen vastuista ja velvollisuuksista. Kun mun lapseni menitäv ylöasteelle, alkoivat saada lapsilisänsä kuukausirahana. Siitä rahasta heidän kuitenkin piti maksaa itse kännykkälaskunsa. Siihen aikaan puhelut ja tekstiviestit maksoivat. Jos oikein muistan, niin operaattori mahdollisti valitsemaan 5 numeroa, joihin soitot ja viestit olivat maksuttomia. Alussa kävi niin, että esikoinen harmitteli, kun vähän yli puolet kuukausirahasta oli mennytkin kännykkälaskuun. Oppi siten hyvin nopeasti, että ei kannata lörpötellä "yli varojen". Kuukausirahasta saivat sitten itse maksa aomat huvituksensa. Myös sitten vaatteista yms se osuus, mikä ylitti sen summan, minkä minä katsoin asialliseksi maksaa. Jos esim mä katsoin, että kengät pitää saada 50€:lla ja teini halusi 70€ kengät, sitten maksoisen yuli menevän 20€ omista rahoistaan. En enää muista, minkä hankinnan - taisi liittyä jotenkin tietokonepeleihin - poika keksi rahoittaa lainaamalla rahaa isosiskoltaan. Sisko lainasi, mutta pisti lainalle 10% koron. Siinä kun poika vuoden verran makseli puhelinlaskun lisäksi velkaansa korkoineen isosiskolleen takaisin, niin ei sen koommin enää lainaillut. Normaalit kotihommat meillä on aina kuulunut - tottakai iän ja kehityksen mukaisesti - kaikille, mutta sitten jostain muusta (kuten ulkovarastojen siivous, ikkunoiden pesu tms, mitä harvemmin tarvitsee tehdä) maksoin erikseen,. Eli sillä tavalla saattoi tienata lisää. Mollemmat lapseni olivat jo lähes kolmekymppisiä, kun kerran tuli juttua yhden ystäväni kanssa nuorten veloista. Siis kulutusluotoista, ei asuntoveloista, Kysäisin lapsiltani, onko heillä sellaisia, niin kummallakaan ei ollut. Mun äitini aikoinaan opetti, että velkaa otetaan vain opiskelua tai asuntoa varten, ja saman opetin omille lapsillenikin. "Tarkan markan" aikuisia kummastakin lapsestani on tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun teini täyttää 18v, vastuu loppuu siihen jos se kysyy puhtaita alkkareita tai ruokaa. Sanot et kiinnostus meni jo ja sinun täytyy vanhasta koirasta huolehtia. Sanot että muuta vaikka pois.

Mä pistin omat lapseni huolehtimaan omista pyykeistään, kun siirtyivät ala-asteelta yläasteelle. Näytin kerran, miten pesukonetta käytetään ja lisäksi laitoin käyttöoppaan pesukoneen päälle. Sanoin myös, että jos tuntuu liian vaikelta vekottimelta käyttää, sitten otan pois tietokoneen, koska pesukone on paljon yksinkertaisempi laite käyttää kuin tietokone. Eihän teinin käyttöön tietenkään voi antaa liian monimutkaisia laitteita. 

Yllättävän vittumaisia vanhempia sitä löytyykin.

Eikö vain? Mutta arvaa mitä? Mun molemmat lapseni pesivät mieluummin itse pyykkinsä kuin luopuivat tietokoneistaan (jotka minä olin ostanut, eivät suinkaan he omilla rahoillaan). 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea juttu.

Mutta aikuisena olet vastuussa eläimestä, jos lapsi ei halua hoitaa niin sinun pitää hoitaa ja järjestää asia. Koira on sinun.

 Aikuisella on vastuu eläimestä. Eihän kukaan usko niitä lasten lupauksia että aina hoidan. Eihän?

Juuri näin. Meilläkin on parhaimmillaan ollut isokokoinen koira, kaksi kissaa ja kaksi hamsteria samaan aikaan. Kaikki lemmikit oli lasteni toiveita, mutta päätös lemmikin ottamisesta oli minun. Ja nimenomaan sillä ajatuksella, että vastuu lemmikeistä on myös minun. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että lapseni olisivat saaneet pelkästään oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia. Kun koira otettiin, mun poika oli vasta 5v. Ei hän olisi silloin sitä koiraa voinut ulkoiluttaakaan. Vasta teininä pystyi kuormanvetokoiraa viemään ulos. Mutta muita kotihommia pystyi tekemään jo 5-vuotiaanakin. Kuten esimerkiksi siivoamaan oman huoneensa, pesemään vessanpöntön ja lavuaarit, laittamaan tiskit tiskikoneeseen, pyyhkimään ruokapöydän jne. Kun poika meni kouluun, mä lähdin työn ohessa opiskelemaan ammattikorkeakoulussa toiselle alalle. Ei olisi tullut meillä kuuloonkaan, että mä olisin vielä ollut joku palvelijakin. Tytärtäni en koskaan edes pyytänyt viemään koiraa ulos, koska pienikokoisuutensa vuoksi se olisi ollut liian iso riski. Mutta hänellä oli sitten monia muita hommia. Kuten mm pikkuveljestään huolehtiminen silloin, kun mä olin iltaisin koululla. Ihan normaaleja ihmisiä heistä kasvoi, vaikka eivät saaneetkaan 18-vuotiaksi asti elää kuin ellun kanat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sua ei enää huvita pestä hänen pyykkejään? Saa toki itse pestä jos haluaa. Teinin pahin pelko on tyyliin haista pahalle. 

että sitten alennutaan lapsen tasolle? Siitähän seuraa aina hyvää.

Monia teinejä ei kiinnosta sekuntiakaan miltä ne löyhkää. Osa taas on järjettömän tarkka noista asioista.

Joskus se lapsen tasolle alentuminen voi jopa tehota. Kyllä mun lapsenikin aikoinaan kokeilivat, jos ei sittenkään tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Tulin kerran töistä ja roskat oli edelleen viemättä. Istahdin olohuoneen nojatuoliin ja aloin lukea kirjaa. Meni vissiin kolme varttia ja poika tulee yläkerrasta ja kysyym, mitä ruokaa. Nostin hämmästyneen oloisena katseeni kirjasta, kurkistin keittiöön ja sanoin hämmästynerellä äänellä: "Mitä ihmettä, eikö JOKU olekaan tehnyt ruokaa? Varmaan sama JOKU, joka on jättänyt roskapussitkin viemättä" . Meni noin 10 sekunttia ja poika paineli roskapussien kanssa ulos. Ja minä keittiöön laittamaan ruokaa.