Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 205: "Mitä erinomaista tuossa on? Varmasti jokainen äiti tekee parhaansa. Jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sinun tapasi kasvattaa lapsia ole mitenkään se ainoa ja oikea."

Ei mitään erinomaista. Kunhan kerroin yhden tavan kasvattaa. Ja luoda lapselleen ymmärrystä oikeuksien ja velvollisuuksien yhteydestä toisiinsa. Kirjoitinkin jo yhteen kommenttiini, että kasvatustapoja on erilaisia. Joku tykkää paapoa ja passata lapsiaan siihen asti, että nämä ovat täysi-ikäisiä (tai jopa pidempäänkin) ja toiset taas eivät. Mutta jos ei vaadi omilta lapsiltaan yhtään mitään, ei myöskään pidä koskaan valittaa sitä, että on niin rankkaa, kun teinit ei tee yhtään mitään. Enkä tarkoita, että juuri sinä valittaisit, mutta tunnen monia, jotka ovat valittaneet. Itsepähän ovat soppansa keittäneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa miten tulisi toimia. Voi olla ettei teiniangstiin auta mikään. Minä itse hoidan meidän koiran yksin aina vaikka muksuja on viisi. En jaksa vääntää vaikka aika usein sapettaa kolmesti päivässä mennä lenkille. 

Mua ei ole sapettanut koiran kanssa ulkoilu kuin erittäin kurjassa säässä. Varsinkin silloin, kun lapset asuivat vielä kotona, oli vain ihan mukavaa saada sitä nk omaa aikaa. Ihan ensimmäisenä vuonna oli pakko ottaa kuopuskin mukaan, mutta kun kuopus oli jo eskarilainen, esikoinen (silloin 11v) oli kuopuksen kanssa sen aikaa, kun mä käytin koiran nopeasti aamu- ja iltalenkillä. Toki pidemmille lenkeille otin sitten molemmat muksut mukaan, kunnes olivat niin isoja, että pärjäsivät yksin tai keskenään kotona pari tuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meidänkään teini halua viedä koiraa ulos. Mutta hän sanoi jo koiraa hankittaessa, että ei sitten vie. Joten me mieheni kanssa lenkitämme. Lapselta edellytetään kyllä muita kotitöitä, kuten siivousapua, tiskien laittoa yms. Ruokaakin hän osaa ja tykkää laittaa.

Mun poika oli ekaa koiraa hankttaessa ihan liian pienikin viemään koiraa ulos. Oli silloin nimittäin vielä päivisin päiväkodissa. Siis poika, ei koira :D Mutta teininä vei jo ihan mielellään. Miksi? Koska jos kotiin piti tulla esim klo 22 ja sen jälkeen koiran kanssa tehdä vielä iltalenkki, niin kun kävi hakemassa koiran mukaan, sai olla vielä tunnin (joskus pidempäänkin) ulkona. Kaverinsa kanssa siis usein hakivat koiran ja sillä tunti lisäaikaa. Se koira oli kuitenkin pojalle niin rakas, että ei mun tarvinnut pelätä, että kohtelisi koiraa huonosti. 

Kasvatustapoja on tietenkin erilaisia. Mä törmäsin aikoinaan useinkin kavereiden juttuihin, miten teinit ei suostuneet viemään edes likaisia vaatteitaan pyykkikoriin. Saati sitten tekemään yhtään mitään muutakaan. Kun kysyin, mitä tapahtui silloin, kun tämä muutos lapsessa tapahtui (siis että lakkasi viemästä likaiset vaatteensa pyykkikoriin), niin nämä ihmiset oli ihan hoo moilasena, että eivät he koskaan aiemmin olleet sitä lapsiltaan edellyttäneetkään. Miksi ihmeessä he sitten olettivat, että 14-16v yks kaks ihan omatoimisesti - tai edes vanhempansa pyynnöstä - alkaisi tehdä asiaa, jonka aina oli hoitanut äiti tai isä? Mä en nyt vielä 63-vuotiaanakaan tekisi moniakaan asioita, jos joku muu tekisi ne mun puolestani. Ihan mielelläni esim tiputtelisin likaiset vaatteeni pitkin lattioita ja ottaisin ne taas - simsalabim - puhtaina vaatekaapista. 

Nro 166: "Eikö sun lapset arvosta sinua vai miksi sun pitää täällä kehua itseäsi ja kasvatusmetodejasi?

Olen itsekin äiti. Sen, olenko ollut hyvä äiti, tietävät vain omat lapseni."

Arvostavat kyllä. Ovat sen aikuisina monet kerrat sanoneetkin. Ja erityisesti arvostavat sitä, että heille aikoinaan opetin sen, että elämä ei ole pelkkää kivaa ja oikeuksia vaan kivaan ja oikeuksiin liittyy sitten vähän harmillisempiakin juttuja sekä velvollisuuksia. Eihän työelämässäkään voi tehdä vaan kivoja juttuja ja silti vaatia, että työnantaja maksaa täyden palkan. Elämä on kaikin puolin aika tasapainottelua kivojen ja vähemmän kivojen asioiden välillä. Jos vasta 18-vuotiaana joutuu ekan kerran elämässään tekemään jotain, mikä ei just nyt satu nappaamaan tai mikä ei ole ikinä koskaan kivaa, niin siinä voi olla vähän ihmeissään.