Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 167: "Arveletko tässä olevan kyse juttujen kiinnostavuudesta? Kiinnostavat lapsia? Samat toistuvat valitukset? "
Juuri näin. Vanhus hluaa puhua itseään kiinnostavista asioista. Ei vanhusta kiinnosta, kiinnostaako kuulijaa. Olipa kuulija sitten oma lapsi tai joku seurakunnan eläkeläiskerhon vanhus. Mä menen taas huomenna isän luokse kahville, Viime sunnuntaina kuuntelin kahden tunnin luennon rakennustekniikan fysiikasta. Huomenna voi olla vuorossa konserttisalien akustiikka (on ollut jo monta kertaa elämäni aikana) tai vaihtoehtoisesti lentokoneturbiinien meluntorjunta. Koska kyseessä on isäni, mä kuuntelen, vaikkei aihe kiinnostakaan. Ja isälle on tärkeää, että mä kuuntelen, vaikkei mua kiinnostakaan. Joku vieras vanhus ei jaksaisi isän juttuja kuunnella vaan haluaisi kertoa omia juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä valittajat aikovat varmistaa että heillä pysyy terveys hyvänä, ei tule muistisairautta, ei avun tarvetta asioiden hoitamisessa? Mieliala hyvänä, elämässä vain positiivisia asioita?
Eihän muut valita mistään kuin vanhukset, muut herttaisia työkavereille, puolisolle, ihan päivänsäteitä joka puolella.
Pahin skenaario - ainakin mulle - olisi just muistisairaus. Se, että saattaisi olla vaarallinen muille ihmisille tai omaisuudelle. Aiheuttaa veisvahinkoja, sytyttää tulipalon jne. Hyvä juttu on, että mulla ei ole varhaisiän dementialle altistavaa geeniä. Sen sijaan myöhäisiän dementialle altistava geeni on. Vasta yli 90-vuotiaana mun äidilläkin tuli muistisairaus. Mä tuskin muiden sairauksieni vuoksi tulen elämään niin vanhaksi. Hyvä, jos edes 80-vuotiaaksi. Joten sen takia en omalla kohdallani ole kovin huolissani muistisairaudesta. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarma, joten voihan niinkin surkeasti käydä, että joko elän liian vanhaksi tai saan jo aiemmin jonkin muistisairauden. Tätä varten mulla onkin jo paperit kunnossa. On tehty testamentti, edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Ihan juristin kanssa laadittu ja moneen kertaan väännetty, jotta mikään ei jää epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Sekä hoitotahto että edunvalvontavaltuutus on laadittu siten, että mikäli ne joskus joudutaan ottamaan käyttöön, loppuelämäni tulee olemaan mahdollisimman lyhyt. Esim mitään muita lääkkeitä mulle ei sen jälkeen saa enää antaa kuin kipulääkkeet. Ei saa syöttää eikä juottaa, jos en itse enää pysty syömään enkä juomaan. Missään tapauksessa ei enää mitään suonensisäisiä nesteytyksiä tms Ei tutkimuksia, ei hoitoja. Vain kipulääke. Mahdollisimman nopea loppu. Myöskin on maininta, että mikäli eutanasia on silloin Suomessa jo laillistettu, niin sitten se.
Olen aina viihtynyt loistavasti yksin. Avoliitossakin olen ollut viimeksi 1980-luvun alussa. Muutama vähän vakavampi seurustelusuhde oli, mutta ei saman katon alla asumista. Viimeisin niistäkin päättyi jo 30 vuotta sitten. En siis ole edes tottunut siihen, että vieressäni olisi aina joku, jolle jutella. Siis joku ihminen (kissa ja koira löytyy). Mun on vaikea kuvitella, että 10-20 vuoden päästä olisin yhtään sen sosiaalisempi kuin nytkään. Mitä taas tulee terveyteen, niin mä sain nivelreumadiagnoosin jo 34-vuotiaana. Sen jälkeen ei kovin montaa täysin kivutonta päivää ole ollut. Krooninen kipu on ollut osa mun elämääni kohta 30 vuotta ja pidän jatkuvaa kipua yhtä normaalina asiana kuin sitä, että aina välillä pitää käydä pissalla tai viedä roskat ulos. Jos vaan pää ja sormet toimii, niin täällähän mä olen palstalla muiden kiusana vielä silloinkin. Tosin uskon, että teknologia kehittyy seuraavan 10 vuoden aikana jo niin, ettei tarvita enää edes hiirtä ja näppistä. Jos vaan puhumaan pystyy, niin palstaillakin voi ihan vaan äänikomennoilla. Ei kivut eikä muutkaan ongelmat ja vaikeudet poistu valittamalla. Vertaistuki on ihan hyvä, mutta vertaistukea voi saada vain saman kokeneilta. Turha valittaa sellaiselle, joka ei ymmärrä yhtäänm, mistä toinen edes puhuu. Silloin on parempi jutella vaikka kissalle tai peilikuvalleen.
Nro 147: "Nyt täytyy vähän protestoida. 60-luvulla ja vielä 70-luvullakin asuttiin kaupungeissa monasti niin ahtaasti, että sinne tuotu vaari tai mummo olisi joutunut asumaan ja nukkumaan keskellä toisten asuttamaa huonetta. Ei ollut ylimääräistä tilaa. Esim. laulaja Kirka kertoi lapsuudenmuistelmissaan, että heidän neljän lapsen perheensä asui yksiössä! He olivat onnellisia, kun pääsivät muuttamaan isompaan, joka muistini mukaan oli kaksio. Siellä oli enemmän tilaa. Perheen viides lapsi syntyi siellä."
No juuri siitä syystähän se lakimuutos varmaan tehtiinkin, kun olisi ollut täysin mahdotonta ottaa vielä vanhuksetkin niihin 50 m2 Jakomäen kerrostaloasuntoihin. Mä olen syntynyt 1961 ja meillä sentään 4-henkisellä perheellä oli hulppea 63 m2 kolmio, mutta ei sinne kyllä olisi mitenkään mahtunut vielä mun isovanhemmat. On mielestäni ihan turha vedota siihen, että joskus vuonna miekka ja kirves vanhukset asuivat lastensa perheissä, kun eivät nämä tämän päivän vanhuksetkaan ottaneet omia vanhempiaqan luokseen asumaan vaan laittoivat vanhainkoteihin, jos kotonaan eivät enää pärjänneet.
Nro 138: "Mitä sulle Lammas muuten kuuluu? Miten menee nyt ja onko sulla omia ilonaiheita? Joko olet reissussa käynyt? Jos et vieläkään, niin minä annan sulle nyt määräyksen, että 3kk sisällä teet jonkun reissun. Mieluiten tee se, vaikka olisit jo käynytkin. Ja varaa siellä reissussa itsellesi jotain hemmotteluhoitoa, syö hyvässä ravintolassa ja käy mukavissa paikoissa. Olet sen ansainnut. "
Kiitos kysymästä, nyt alkaa kuulua ihan hyvää. Serinäjoki on slti vielä näkemättä :D . Just eilen mietin, että kun mun sisko täyttää nyt kesällä 70 v ja itse ajattelin sanoa hasta la vista työnteolle jo vuotta ennen eläkeikää eli ens syyskuussa, että jos vaikka lähdettäis systerin kanssa syksyllä Irlantiin. Olen jo kuunnellut kaikkea irkkumusiikkia Youtubesta.
Viime syksynä aloin sitten vihdoin pitä huolta taas terveydestänikin. Vaihdoin yksityiseltä julkiselle ja mullehan sattui osumaan nuori innokas omalääkäri, joka vissiin päätti, että tuo potilas laitetaan elämään 100-vuotiaaksi. Sen nuoren lekurin into ja omistautuminen oli jotain niin ällistyttävää, että täällä Lammas nyt joka ilta jumppaa ja pitää huolta itsestään. Työnantaja nyt vähän jarruttelee mun lähtöaikeitani - ja ymmärrän kyllä syynkin - mutta kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes Lammas :D
Eikös tuo ole aika loogista? Jos ei ole saanut mökkiä perinnöksi, niin aika harva ottaa mökkiä varten lainaa, kun on vielä asuntolainaakin maksettavana ja lapset pieniä. Sen sijaan sitten, kun lapset on isoja ja asuntolainakin maksettuna, on hyvä ajankohta ostaa mökki. Moni myös suunittelee eläkepäiviä mökillä eläen, kun ei tarvitse olla enää työelämässä. Vähänkin kauempana olevalle mökille ei moni edes viitsisi lähteä perjantaina töiden jälkeen ajamaan ja sitten jo sunnuntai-iltana ajaa takaisin. Sen sijaan eläkeläinen voi halutessaan olla mökillään niin pitkään kuin kulloinkin sattuu huvittamaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/