Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 267: "Vuokrat on kalliita ja haluaisin maaseudulle joka viikonloppu. 

En viihdy täällä kaupungissa yhtään. "

Mikä sua pitää kaupungissa? Jos olen oikein ymmärtänyt, olet silloin tällöin erilaisissa tukitöissä ja sitten taas välillä työttömänä. Nyt, kun tuli nuo heikennykset ansiosidonnaiseen, onko kovin todennäköistä, että sulle kertyisi edes niin paljoa töitä, että saisit jatkossakin ansiosidonnaista? Jos elämäsi muutenkin on siis keikkumista just ja just toimeentulotukirajan yläpuolella, niin miten elämäsi muuttuisi, jos saisit vuokrattua jostain maaseudulta vanhan pienen omakotitalon? Joo, töitä ei olisi, mutta saisit asumiseen silti asumistukea. Etkä edelleenkään omistaisi  yhtään mitään, joten ei vaikuttaisi toimeentulotukeenkaan. Tottakai, jos sulla kuitenkin välillä elintasosi on parempi, kun niitä töitä on, niin sitten kannattaa pysyä kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jostain syystä tämä kotona asuminen on tavoitteena"

Eiköhän se joku syy ole raha, niin kevyempi hoiva-  kuin tehostettu hoivapalvelu maksaa 5000 - 7000 € kuukaudessa. Harvalla on noin suuri eläke, niin yhteiskunta maksaa. Mistä rahat? Käytännössä täytyy olla melkein vihannes, että mihinkään pääsee.

 

Niin, usein ajatellaan, että joko koti tai ympärivuorokautisen hoivan hoivakoti. Välimuotoina on kuitenkin myös nk senioritalot (asunnon voi joko ostaa tai vuokrata) sekä palvelutalot (joissa useimmiten asunto vuokrataan). Näissä senioritaloissa ja palvelutaloissa, joissa ei ole ympärivuorokautista hoivaa, vuokrat ovat hieman saman kokoista tavallista vuokra-asuntoa kalliimmat. Johtuu pääasiassa yhteisistä oleskelutiloista (joita tavallisissa kerrostaloissa ei ole) sekä asuntojen esteettömyydestä. Palvelut niihin ostetaan ihan kuten ostetaan kotiinkin. Eivät siis sisälly vuokraan. Näihin asuntoihin voi saada asumistukea samalla tavalla kuin muihinkin vuokra-asuntoihin. Silti sieltä asunnostaan joutuu lähtemään vähintään niihin yhteisiin oleskelutiloihin, jos haluaa saada seuraa muista samassa talossa asuvista. Ja lapset ja lapsenlapset asuvat edelleen siellä, missä asuivat silloinkin, kun vanhus asui vielä kotonaan. Näistä palvelutaloista puhutaan nykyisin yhteisöllisenä asumisena ja vähän luulen, että niihin tullaan siirtämään yhä enemmän sellaisiakin kotona asuvia vanhuksia, joiden oikea paikka olisi jo ympärivuorokautisen hoivat parissa. Mutta nämä yhteisöllisen asumisen paikat eivät maksa asukkaalle 5000-7000€/kk. 

Nro 257: "Nykyään ei haluta kesämökkiä, kun se estää toimeentulotuen saannin ja työt on pätkätyötä ja osa-aikatyötä. 

Moni 40-vuotias asuu vuokralla. "

Kesämökkiä ei ole kenekään pakkokaan haluta. En minäkään ole koskaan halunnut. Ihan vain sen takia, että en yksinkertaisesti viihdy missään mökillä hyttysten syötävänä. En tykkää edes kyläillä muiden mökeillä. Myöskään omistusasuntoa ei ole pakko haluta, jos kokee turvallisemmaksi tai muusta syystä pitää vuora-asuntoa parempana. Lähestyn eläkeikää eikä läheskään kaikilla tutuillani ole kesämökkiä, mutta ne, joilla on, eivät ole lasteni ikäisiä vaan lähempänä omaa ikäluokkaani. Ja tosiaan aika moni heistä jo eläkkeellä. 

Nro 250: "Noi mökit on suurilla ikäluokilla ja moni rakentanut itse 40-vuotiaana, kun sai asunnon maksettua.

Ennen oli tehdastöitä ja joka pikkukunnassa pankkia ja postia ja oli töitä. 

Nyt noi on loppu ja tilalla on kaupan alan osa-aikatöitä ja kohta tilataan kaikki Temusta. "

No juuri tuotahan mä aiemmissa tarkoitin. Ei niitä mökkejä ennenkään ostettu eikä edes rakennettu itse silloin, kun asuntolainat vielä painoivat niskassa vaan vasta sen jälkeen. Suurilla ikäluokilla asuntolainojen takaisinmaksuaika oli tavallisesti 10-12 vuotta, kun nykyisin on 20-25 vuotta. Ja suuret ikäluokat eivät asuneet päälle kolmekymppisiksi vuokralla ja vasta sitten ottaneet asuntolainaa. Ja toki töitäkin oli aiemmin paremmin ja mikä tahansa koulutus työllisti. Ainakin ysärin lamaan asti. Tunnen aika paljon "mökillisiä", mutta en ketään, joka olisi ensin ostanut mökin ja vasta sitten asunnon. Kaikilla on mennyt just toisinpäin. 

Nro 246: "Moni työikäinen ei saa edes asuntolainaa nykyään. 

Henkilötakaus ei enää käy, pitää olla säästöjä tai joku toinen kiinteistö takauksena, kuin se mikä ostetaan. 

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta joten perikunnan asuntoja ei saa myytyä ainakaan nyky hinnoilla. 

Lisäksi tulee potkulaki. 

Asuntojen arvot romahtavat. "

Totta toki tuokin, mutta jos lainaa saa, niin yleensä ihmiset ostavat mieluummin asunnon kuin mökin. Ja koska elinikä on pidentynyt, niin ne eläkeläisiltä perinnöksi tulevat mökitkin tulee yleensä vasta lähempänä eläkeikää kuin työuran alussa. Poikkeuksia toki on ja nuorikin voi periä kesämökin. Joten on ihan loogista, että yli puolet mökkien omistajista on eläkeläisiä.