Reipas ja tunnollinen lammas

Mökille, sukulaisten nurkkiin tai huonistohotelliin. Työkaveri just asui huoneistohotellissa linjasaneerauksen ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen huonosti nukuttu yö. Neljästä asti olen valvonut. Kurkistelin ikkunasta näkyisikö mitään elämää, joskus jänikset kököttäneet yöllä tiellä, nyt ei näkynyt mitään.

Kohta nousen herättämään miehenkin, aamupäivällä tulossa sähkömittarin vaihtaja niin pitää olla valmiina.

Tänään syntymäpäiväni, sisaruksista tullut jo onnitteluita. Ei mitenkään juhlisteta.

Uskallanko julkistaa ikäni vai alkaako vanhuskeskustelu uudestaan- 68 tuli mittariin.

Synttärionnittelut <3 En mäkään ole enää juhlinut kuin pyöreitä vuosia. 

Mulla meni eilinen vapaapäivä telkkarin ääressä. Aloin katsomaan Maxilta sellaista sarjaa kuin The Flight Attendant. Ensin ajattelin, että se on jännäri, mutta olikin komedia. Oli oikeastaan niin huono, että sittenkin hyvä. Katsoin ensin ekan kauden ja heti perään tokan kauden. Kaksi jaksoa vielä katsomatta kakkoskaudesta. 

Sunnuntaina sovittiin mun siskon kanssa, että lähdetään syksyllä Irlantiin viikoksi. Pitää alkaa katselemaan, mitä kaikkea nähtävää siellä olisi. Pakjon vaikttaa sekin matkakohteisiin, uskaltaako 70v siskoni ajaa siellä eli voidaanko vuokrata auto vai miten liikutaan paikasta toiseen. Siellä kun on vasemmanpuoleinen liikenne. 

Nro 204: No vähän tuollaista epäilinkin. Pidä pintasi. Ei ole sinun velvollisuutesi huolehtia vanhemmistasi. Jos se on jonkun velvollisuus, niin nimenomaan tämän sisaruksesi velvollisuus. Nykylainsäädännöllä se ei ole hänenkään velvollisuutensa. Jos jossain vaiheessa vanhempasi alkavat pyytää sinulta jotain apua (pienintäkään!), vastaa, että et voi, et ehdi, et osaa etkä ymmärrä koko asiasta yhtään mitään, joten pyytäkää "Jonnaa". Toinen vaihtoehto on, että googletat vanhempiesi hyvinvointialeueen vanhuspalvelut sekä alueen erilaisia palveluita tarjoavat yritykset ja laitat näiden sivuista linkit vanhemmillesi. Sanot, että tuolta löytyy. 

Nro 195: No niin, palaan tähän sun kommenttiisi. Sun tilanteessasi kohtuullista olisi aikanaan se, että sinä käytät äidistäsi huolehtimiseen yhtä paljon aikaa kuin äitisi käytti yhteydenpitoonsa sinuun ja sun perheeseesi. Ja vastaavasti sisaruksesi eli he huolehtivat suurimmaksi osaksi ja sinä voit joskus silloin tällöin käydä piipahtamassa äitisi luona. Ihan kuten hänkin on käynyt piipahtamassa sinun luonasi. Voi olla, ettei ole ihan helppoa, mutta heittäydy vaikka vähän tyhmäksi ja osaamattomaksi. Sano sisaruksillesi, että he tuntevat äitisi paremmin ja tietävät paremmin, mitä äitisi tarvitsee, joten he osaavat myös hoitaa äitisi asioita paremmin. 

Meillä äidistä huolehtiminen napsahti mulle oikeastaan sen takia, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Aika usein tilanteet, joissa sinne tarvittiin apua, oli just sellaisia, missä on hyvä auttajalla olla hoitoalan osaaminen. Minä menin sinne arvioimaan, voiko äidin vatsakipu tai milloin mikäkin odottaa aamuun tai jopa ensiviikkoon vai pitäisikö tilata samantien ambulanssi.Tai rauhoittelemaan sekavaa muistisairasta samalla arvioiden, voiko äidin jättää vielä aamuun asti rollaattorilla likkuvan isän kanssa ja katsoa tilannetta uudestaan aamupäivällä.  Myös eri itsehoitolääkkeiden kohdalla isä halusi aina mun arvion, että antaako kokonaisen vai puolikkaan. Tai voiko kyseistä lääkettä antaa siihen vaivaan ollenkaan. Siskoni taas on ihan eri alan ihminen, joten tietenkään mitään tällaista ei kysytty eikä pyydetty koskaan mun siskolta. 

Nyt, kun äiti on poissa, mulle on ihan selvää, että koska minä hoidin äidin, siskoni hoitaa isän. Siskoni oli aina isän tyttö ja minä äidin tyttö. Jokin aika sitten puhuttiin siskoni kanssa hoitotahdoista ja kysyin, että tietääkö hän isän hoitotahdon, onko sitä kirjallisena ja jos on, niin missä. Ei kuulemma tiennyt, joten kehotin kysymään isältä. Hän vähän hämmästyi, että miksi juuri hänen pitäisi tietää se. Sanoin, että koska minä soittelin kaikki ne puhelut milloin minnekin sote-puolelle äidin asioissa, niin nyt on sun vuorosi tehdä se sama sitten, jos isä ei pysty enää itse asioitaan hoitamaan. Ja hoitotahto on ihan hyvä olla tiedossa, kun alkaa asioita hoitaa. Siskolleni olisi tietysti ollut mukavampaa, jos minä hoitaisin äidin lisäksi isänkin, mutta se ei olisi oikeasti reilua. Eikä jo senkään takia, että siskolleni ja lapsillene on ostettu mm autoja yms ja mun lapsilleni taas ei. Kukaan muu vanhempieni lapsenlapsista kuin mun poikani ei koskaan vaihtanut mummilleen  edes vaippaa, mutta silti mun poikani oli se, joka ei saanut isovanhemmiltaan yhtikäs mitään. Ei siis pidä olettaa, että ne, jotka ovat saaneet enemmän, ihan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti ottaisivat suurimman vastuun. Voi nimittäin käydä niinkin, että eivät haluaisi ottaa vastuuta ollenkaan vaan kippaisivat kaiken vastuun sulle. Mitä ikinä tapahtuukaan, suosittelen sua pitämään puolesi. 

Mä olen mun siskoni kanssa edelleen oikein hyvissä väleissä, mutta siskoani tietysti harmittaa, kun hänen eläkepäivänsä eivät nyt alkaneetkaan niin leppoisasti kuin oli suunnitellut vaan jo ensi viikon toimii isälle taksisuharina milloin minnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle vaikeinta tulee olemaan se jos äitini vanhempana haluaakin seuraani. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on elänyt vain sisarukselleni ja hänen lapsilleen. Minun kanssani äiti ei ole halunnut tehdä mitään eikä käydä yhtään missään. Asun muutaman kilometrin päässä, sisarukseni kauempana. Hän käy sisaruksellani kylässä useita kertoja viikossa ja sisaruksen lapset ovat vanhemmillani hoidossa joka viikko, tai vanhempani ovat sisaruksellani lapsia hoitamassa. Järjestävät perhe päivällisiä juhlapyhinä joihin minua miestäni ja lastani ei kutsuta. Minun luonani äitini on käynyt viimeksi kuukausia sitten ja kun he käyvät kylässä niin istuvat takki päällä muutaman minuutin eteisessä tai eivät tule edes sisälle, puhumattakaan siitä että keittäisiin kahvit ja rupateltaisiin.

jos myöhemmin kävisi sillä tavalla että joutuisin alkaa hoitamaan hänen asioitaan ja toimimaan seura neiti niin olisi kyllä minulle hyvin vaikeaa henkisesti.

Ymmärrän sua oikein hyvin <3 Vastaan sulle myöhemmin tänään, koska - ylläripylläri - on taas aika lähteä pitämään isälle pariksi tunniksi seuraa.