Reipas ja tunnollinen lammas

Jos talon omistajuus on yhteinen,  niin ei ole mitään väliä, kummalla on velkaa.  Toisaalta jos talosta on asuntolainaa,  niin osa talosta on sen lainan panttina eli pankin. Kun talo myydään ja myyntihinnasta maksetaan pankille loppu asuntolaina pois,  loppusummasta saat puolet.  Tosin tähän vaikuttaa muutkin asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi. 

Kyllä ovat todellisia. Kiireissä pitää kuitenkin niihin oikeasti tärkeisiin ihmisiin yhteyttä. Jos et kuulu niihin, niin et ole tärkeä. Hyvin yksinkertaista.

Parisuhteen kuvioita ei kannata suoraan ottaa käyttöön ystävyyssuhteisiin. 

Juuri näin.  Ja parisuhteita on yleensä vain yksi kerrallaan,  mutta ystävyyssuhteita useampia. 

Mielenkiintoisinta tässä on, millainen diili Trumpilla on Putinin kanssa.  Putinhan tukee Irania.  Onko diili se, että Venäjä lopettaa Iranin tukemisen ja USA Ukrainan tukemisen? 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo jollain tavalla on. Ihmisten arki on usein harmaata ja syyt ovat yksilöllisiä. Oma laajempi lähipiirini koostuu ylemmän keskiluokan perheistä ja monet meistä teemme asiantuntijoina töitä aloilla, jonne olemme kouluttautuneet. On talot, autot, mökit ja varaa harrastaa ja matkustaa. Teoriassa luulisi, että kaikki on hyvin ja ladidaa - ja varmaan kokoomusta äänestävillä onkin.

 

Mutta sitten ollaan me, jotka suree hyvinvointivaltion alasajoa. Sitä joille oman työn ja elämän merkityksellisyydessä on MYÖS kyse laajemmin yhteiskunnan tasa-arvo, kanssaihmisten pärjääminen osana yhteisöä, lapsista, nuorista, vanhuksista, köyhistä ja sairaista huolehtimisesta jne. Ei ne oman elämän hyvin olevat asiat tunnu niin mielekkäältä, kun tietää miten heikosti asiat useilla on.

 

En voi käsittää että tällaista yhteiskuntaa vartenko olen kouluttautunut ja tehnyt töitä! 

Puhutaan tyytymisestä. Itse koen sen enemmän jonkinlaisena voimattamuutena isomman koneiston edessä. Nykypolitiikka ei saa ainakaan itseäni motivoitua tavoittelemaan mitään enemmän. Kunhan pärjäilen muiden mukana ja toivon että joskus taas välitetään heikoimmissa asemissa olevista enemmän.

Mielenkiintoinen kommentti ja olen osittain samaa mieltä.  Kuitenkin jo pitkään on valitettu yhteisöllisyyden katoamista.  Niin,  yhteisöllisyys katosi,  kun yhteisöjen tehtävät siirrettiin yhteiskunnalle.  Siitä syntyi hyvinvointiyhteiskunta, kun kansalaisten hyvinvoinnista alkoi vastata julkisen sektorin työntekijät.  Palkkaansa vastaan tietenkin.

Nyt ollaan siirtymässä hyvinvointiyhteuskunnasta takaisin yhteisöllisyyteen.  Siirtymävaihe tulee kestämään pitkään ihan kuten kesti hyvinvointiyhteuskunnan rakentaminenkin. 

Yksittäinen ihminen ei voi koneistoa muuttaa, mutta yksittäisellä ihmisellä on tässä maassa varsin paljon mahdollisuuksia tehdä asioita muiden hyväksi.  On paljon yhteisöjä ja järjestöjä,  joissa vapaaehtoisia tarvitaan tekemään hyviä asioita niille,  joilla ei mene hyvin.  On myös kanavia,  joiden kautta voit vaikka käydä viemässä ruokakassin jollekin vähävaraiselle.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää,  millaista se hyvä arki sitten on ja miksi sellaista arkea kaipaavat eivät sitten tee arjestaan hyvää? Ja mikä on syy,  että sellainen arki ei onnistu Suomessa,  mutta muualla onnistuu? Korkea verotus?  Ilmasto? Joku muu?

En muista tiedä, mutta itsellä ainakin on tämä vääränlainen arki ja elämä ehtinyt viedä kaikki mehut jo ennen kuin edes tajusi mistä se johtuu että kaikki on niin hirveän raskasta, hankalaa ja vääränlaista. Ei siis ole voimia tehdä mitään isoja muutoksia ja näillä pienillä ei juurikaan ole vaikutusta. Osa niistä on myös sellaisia, että ne vaan saa mielen aiempaakin matalammaksi kun nälkä tunnetusti usein kasvaa syödessä mutta sitä enempää ei ole saatavilla.

Pitäisi saada aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja niin, että kaikki tämän vääränlaisen elämän painolasti olisi ollutta ja mennyttä eikä se vaikuttaisi millään tavalla jaksamiseen eikä mihinkään muuhunkaan.

Tiedän, toivon mahdotonta joten näillä mennään jatkossakin.

Uskotko,  että tuo vääränlainen elämäsi johtuu nimenomaan Suomesta?  Missään muussa maassa et olisi tehnyt samoja valintoja vaan sellaiset,  joiden myötä elämäsi olisi ollut parempaa?