Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.

Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain  sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt. 

Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.

Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.

Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.

Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna. 

Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa. 
 

En ole vittänyt että aina se joka ei pärjää kotona tarvitsisi sairaalahoitoa. Ihan turhaan jankkaat siitä. Kotoma pärjäämättömyus ilman että on sairaalahoidon tarvetta ei ole kyllä myöskään peruste heitteille jätölle kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi väitit.

Huoli-ilmoitusta ei pidä tehdä jos pelkää että kyse olisi heitteillejätöstä. Silloin soitetaan häkeen.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä mutta pitää myös ymmärtää että se välttättä ei johda mihinkään eikä sen avulla vastuuta siirretä kenellekään.

Ehkä teidän hyvinvointialueella näin, mutta ainakin täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointialueella ovat olleet varsin tyytyväisiä, että olen ottanut sinne yhteyttä ajoissa enkä vasta sitten, kun nk paska on jo osunut tuulettimeen. 

Huoli-ilmoitus tehdään silloin, kun ollaan huoiissaan jonkun ihmisen pärjäämisestä. Ja lähes poikkeuksetta huoli-ilmoitus ei liity terveydenhuoltoon yhtään mitenkään vaan on sosiaalihuollon asia. Alaikäisten kohdalla tehdään lastensuojeluilmoitus eikä niitä lapsiakaan minnekään sairaalan päivystykseen kärrätä. Ellei ole jokin lääketieteellinen syy (esim suicidaalisuus) kärrätä. 

Tässä olisi kyllä oikeasti ihan laajemmankin yhteiskunnnalisen keskustelun paikka. Tarkoitan ihan poliittisella ja päättäjätasolla.  112 pitäisi olla niitä varten, joilla on oikeasti  hengestä kyse. Ja joku 666 -numero niitä varten, joilla mitään hengenhätää ei ole, mutta pissat kirvelee vaipassa. Ei ole järkevää kuormittaa sasiraaloita asiakkailla,  jotka tarvitsevat soaiaalipuolen palveluita. Pitäisi kehitellä jonkinlainen sosiaalipäivystys, johon voitaisiin ottaa tilapäisesti kotona pärjäämättömiä vanhuksia. Nämä vastuukysymyksetkin olisi hyvä miettiä ihan uusiksi. Kenellä on vastuu ja kenellä ei? Vai onko kenelläkään? 

Jokaisella hyvinvointialueella on jo olemassa sosiaalipäivystys jos tilanne vaatii kiireellistä sosiaalityön arviota tai välittömiä, välttämättömiä toimenpiteitä. Sieltä saa myös ohjausta jatkopalveluiden pariin.

Totta, mutta virka-ajan ulkopuolella tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että ensihoito tulee lanssilla hakemaan vanhuksen sairaalan päivystykseen. Pitäisi olla enemmän koivakodeissa nk akuuttipaikkoja, joille tällaisen kotona pärjäämättömän vanhuksen voisi toimittaa. Nyt nämä vanhukset, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, ovat sairaaloiden päivystyksissä tai vuodeosastoilla odottamassa, että jostain vapautuu hoivakotipaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

 

 

Äitini on siis 76 vuotias. Voisin olla avuksi, jos hän vain asuisi lähempänä, mutta ei suostu muuttamaan, on asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä. Talonsa on velaton. Vielä pärjää itsekseen, vaikka on sairauksia, mm reuma, joka on nyt villiintynyt ja on huonoja kausia, mutta vielä selviää itse, mutta entäs tulevaisuudessa? Kunto on kuitenkin mennyt tässä nyt parin viime vuoden aikana alaspäin. Äitini on todella itsepäinen ja aina ollut hieman hankala, mutta tuntuu, että nykyään tuo negatiivinen piirre on oikein korostunut. Mikään ei hälle käy, aina tulee vastaan sanomista. 

Onkohan tässä vain se että haluaisitte määrätä äitinne elämästä ja hän haluaa päättää itse. Meillä yksi sisaruksista piti äitiämme huonokuntoisena ja hommasi hänelle ateriapalvelua ja yksityistä hoitopalvelua ja jopa palveluasumista. Äitihän perui kaikki eikä suostunut allekirjoittamaan vuokrasopimusta eikä edes lähtenyt katsomaan uutta asuntoa. Äiti pärjäsi yksin vielä lähes 10 v jonka jälkeen muutti kotihoidon piiriin. Kyseinen sisko oli vain määräilijä ja tiesi parhaiten miten asiat olisi pitänyt hoitaa, jyräsi äidin mielipiteet ja moitti äitiä itsepäiseksi. Äidin onneksi me muut kuunneltiin. 

Ap älkää turhaan etukäteen painostako äitiänne ja murehtiko tulevaisuudesta, teette vain selväksi ettei turhaa juonittelua ja passauttamista hyväksytä. Vaikka hänellä on reuma tai muitakin sairauksia vaikuttaa että hän haluaa päättää omasta elämästään ja toistaiseksi pystyy siihen.

Tämä. Vaikuttaa siltä, että ap on enemmän huolissaan äidistään kuin äiti itse omasta pärjäämisestään. Mikä tavallaan on ihan ymmärrettävääkin. Mutta koska äitinsä on edelleen oikeustoimikelpoinen, niin äiti voi järjestää omat asiansa just kuten haluaakin . Ap voi halutessaan muuttaa vaikka maapallon toiselle puolelle.  Ja laittaa kännykässään äitinsä numeron estolistalle. Äiskä voi hätätilanteessa soittaa 112:eenkin. 

Mä tunnistan paremmin kuin hyvin tuon, miten vanhus koittaa manipuloida omia lapsiaan. Syyttää ja syyllistää. Mikään muiden ehdottama ei kuitenkaan vanhukselle kelpaa. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että ruokakaupassa tulee nykyään ostettua noita perusjuttuja ja harvemmin mitään kalliimpaa extraa. Vähitellen on niukentuneet ostokset tähän suuntaan. Ruoan hinta tietenkin syynä, kun niistä perusostoksistakin karttuu useiden kymppien loppusumma. Aiemmin en aina nuukaillut, mutta toisaalta en ikinä ole törsäillytkään, mutta ostin, mitä halusin. Nyt esim. pärjään näkkileivällä, kun ennen ostin vaihtelevasti eri leipälaatuja.

Ostin nyt kyllä muutaman pullon simaa, vaikka kalliitahan nekin. Toisaalta limunaatia ja kivennäisjuomia en osta juuri koskaan ja alkoholia vielä harvemmin. Tämmöistä nyt tuumailen.

Mä tein tuon  muutoksen jo 3 vuotta sitten. Palasin elämässäni takaisin 1980-luvullle ja nyt olen vähitellen palaamassa 1960-luvulle. Selvisin hengissä ilman avocadoja elämäni ensimmäiset 30 vuotta, joten varmasti selviän seuravatkin 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään auta, siellä pärjää itsekseen, sinulla ei ole velvollisuutta hoitaa, tee huoli ilmoitus jos huolestuttaa 

Mitä hyötyä huoli-ilmoitulsesta on jos toinen ei apua suostu vastaanottamaan?

No onpahan tehty jotain, jos ei apua vastaan niin sitten on turha lapsilleen kiukutella ja huudella apuun, esto tuommoiselle päälle 

Juuri tämä. On mustaa valkoisella siitä, että on edes  yritetty. Vanhus on  kuitenkin itse kieltäytynyt. On ihan eri juttu, jos  apua ei ole edes yritetty hankkia kuin että vanhus itse kieltytyy tarjottavasta avusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito ei ole mistään kotoisin. Jakaa pillerit. Kalliskin kuin mikä. Enolla oli, eikä tyttöset suostuneet auttamaan peseytymisessäkään. Rahat meni.

Eno ei taida olla enää elossa? Nykyään lääkkeet jakaa lääkeautomaatti eikä hoitaja. Se tulee halvaksi. Kotihoito ei ehdi auttaa peseytymisessä, sitä varten on eri taho.

Jos vanhus ei kykene peseytymään niin sitten ei peseydy.

Ei sovellu enää yksin kotona asumaan, jos ei pysty peseytymään.

Ei kotihoitokaan voi pakottaa ketään menemään tai lähtemään pesulle vaikka varsin monet omaiset niin kuvittelevatkin.

Eikä edes hoivakodeissa viedä väkisin pesulle.