Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymyshän ei ole siitä ketä uskotaan ketä ei. Vaan edelleen siitä itsemääräämisoikeudesta. Itsestään voi määrätä ei siitä mitä muiden kuuluisi tehdä tai mikä sinusta olisi hänen kohdallaan tarpeellista.
Kysymys on nimenomaan siitä, ketä uskoa ja ketä ei. JOS siis jotain sattuu ja aletaan kyselemään, miksi vanhuksesta ei ole huolehdittu. Vanhushan saattaa myöhemmin itse väittää, että "kyllä minä olisin apua halunnut, mutta kun...". Itsemääräämisoikeus on ihan hyvä asia ja vanhuksella on oikeus maata vaikka viikon lörssönit housuissaan, jos haluaa. Mutta se merkintä on tärkeä niin omaisille kuin viranomaisillekin, että jotain on sentään yritetty, mutta vanhus itse kieltäytynyt.
Eu sillä merkinnällä ole mitään merkitystä enää viikon tai kahden päästä. Tilanne on voinut muuttua moneen kertaan.
Siitä että kotiapua ei ole järjestetty ei kyllä syytettä heitteillejätöstä oli siitä merkintä tai ei.
Heitteille jättö voi tulla kyseeseen jos henkilö selvästi on sairaalahoidon tarpeessa, eikä häntä sairaalahoitoon toimiteta tai soiteta sinne hätäkeskukseen. Sitä tilannetta ei kyllä tässä kohtaa on vaikea aloittajan tilanteessa olevan.
Nyt erehdyt. Läheskään kaikki kotona pärjäämättömät eivät tarvitse sairaalahoitoa. Varsin usein kyse on siitä, että eivät pärjää enää tavallisissa arkisissa toiminnoissaan. Kuten vessassa tai pesulla käynnistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, siivouksesta jne. Ei nuo ongelmat edellytä lääketieteellistä hoitoa sairaalassa. Suomessa kyllä on iso ongelma siinä, että muutakaan akuuttipaikkaa ei tällaisille vanhuksille ole kuin sairaalan päivystys. Ja sitten ne päivystykset ruuhkautuvat, kun mummoja ja pappoja ei saada sieltä siirrettyä minnekään muuallekaan. Mitään sairaanhoitoa ( = tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, uusia lääkityksiä tms) he eivät tarvitse. Joo, vointi voi muuttua nopeastikin, mutta oikeasti on aika tärkeää, että ilmoitus vanhuksen kotona pärjäämättömyydestä menee viranomaisille tietoon ajoissa eikä vasta sitten, kun naapurit ilmoittaa seinän takaa tulevasta kalmon hajusta. Näin kärjistetysti sanottuna.
Isäni halusi, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Oli sen joskus aikoinaan äidille luvannutkin. Myös minä ja siskoni toivottiin, että äiti saa olla loppuun asti kotona. Koska isä kieltäytyi kuitenkin kaikesta ulkopuolisesta avusta eikä itsekään pystynyt äidistä huolehtimaan, alkoi koti-päivystys-koti-päivystys -rumba. Lopulta Peijaksessa lääkäri ilmoitti isälle, että äitiä ei enää kotiuteta, jos isä ei edelleenkään suostu ulkopuoliseen apuun. Sitten suostui. Tuokin rumba olisi jäänyt pois, jos isä olisi jo aiemmin suostunut ulkopuoliseen apuun. Ei äitikään mitään sairaalahoitoa tarvinnut, mutta kun isän piti olla känkkäränkkä. Nyt äitini katselee jo pilvenreunalta ja mun siskoni saa taistella känkkäränkän kanssa.
En ole vittänyt että aina se joka ei pärjää kotona tarvitsisi sairaalahoitoa. Ihan turhaan jankkaat siitä. Kotoma pärjäämättömyus ilman että on sairaalahoidon tarvetta ei ole kyllä myöskään peruste heitteille jätölle kuten jossain aikaisemmassa kommentissasi väitit.
Huoli-ilmoitusta ei pidä tehdä jos pelkää että kyse olisi heitteillejätöstä. Silloin soitetaan häkeen.
Huoli-ilmoituksen voi tehdä mutta pitää myös ymmärtää että se välttättä ei johda mihinkään eikä sen avulla vastuuta siirretä kenellekään.
Ehkä teidän hyvinvointialueella näin, mutta ainakin täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointialueella ovat olleet varsin tyytyväisiä, että olen ottanut sinne yhteyttä ajoissa enkä vasta sitten, kun nk paska on jo osunut tuulettimeen.
Huoli-ilmoitus tehdään silloin, kun ollaan huoiissaan jonkun ihmisen pärjäämisestä. Ja lähes poikkeuksetta huoli-ilmoitus ei liity terveydenhuoltoon yhtään mitenkään vaan on sosiaalihuollon asia. Alaikäisten kohdalla tehdään lastensuojeluilmoitus eikä niitä lapsiakaan minnekään sairaalan päivystykseen kärrätä. Ellei ole jokin lääketieteellinen syy (esim suicidaalisuus) kärrätä.
Tässä olisi kyllä oikeasti ihan laajemmankin yhteiskunnnalisen keskustelun paikka. Tarkoitan ihan poliittisella ja päättäjätasolla. 112 pitäisi olla niitä varten, joilla on oikeasti hengestä kyse. Ja joku 666 -numero niitä varten, joilla mitään hengenhätää ei ole, mutta pissat kirvelee vaipassa. Ei ole järkevää kuormittaa sasiraaloita asiakkailla, jotka tarvitsevat soaiaalipuolen palveluita. Pitäisi kehitellä jonkinlainen sosiaalipäivystys, johon voitaisiin ottaa tilapäisesti kotona pärjäämättömiä vanhuksia. Nämä vastuukysymyksetkin olisi hyvä miettiä ihan uusiksi. Kenellä on vastuu ja kenellä ei? Vai onko kenelläkään?Oletko oikeasti sitä mieltä että ihmsten pitäisi pystyä miettumään kun esim. äitisi harhailer missä sattuu soittavatko he hätänumeroon vai jonnekin muualle? Numerot on olemassa vanhuspalveluihin joista saa neuvo niissä tilanteissa kun on tarve vain palveluille.
Yhtään monimutakisemmaksi järjestelmää ei ole tarve muuttaa.
Okei, numero voisi olla sama, mihin soittaa. Mutta puhelun vastaanottajan pitäisi voida ohjata reipas omilla jaloillaan kulkeva muistisairas hattarapää jonnekin muualle kuin just sairaalan päivystykseen, missä on kaikki sydäninfarktin yms saaneetkin. Vaikka dementiakin on sairaus, niin HOIVAN tarve on eri asia kuin HOIDON tarve. Pitäisi olla eri päivystysyksiköt sairaille, jotka tarvitsevat lääketieteellistä hoitoa, ja eri päivystysyksiköt niille, jotka tarvitsee vain ruokaa ja puhtaan vaipan pari kertaa vuorokaudessa. Tai jonkun katsomaan perään, ettei ihan nakupellenäkään lähde talvipakkaseen. Eli hoivaa eikä hoitoa. Vanhusten määrä kasvaa tässä maassa koko ajan, mutta mitään ei ole tehty sen eteen, että sairaaloiden päivystysten lisäksi meillä olisi sosilaaihuollon vanhuspäivystyksiäkin. Mun äiti oli kolmen kuukauden aikana neljä kertaa Peijaksen sairaalan päivytstyksessä. Ei se siellä mitään sairaanhoitoa tarvinnut, mutta oli siellä vain siksi, että isäkään ei sen kanssa kotona enää pärjännyt. Äidille olisi riittänyt varsin hyvin joku varastohalli, jossa muitakin samanlaisia ja pari järjestyksenvalvojaa vahtimassa, että eivät karkuunaan pääse. Ja tuomassa ruokaa ja juotavaa. Viiden tähden palvelu, jos olisivat auttaneet vielä vessaankin, mutta Peijaksen päivystyksessäkin laittoivat äidille heti vaipat, niin ei tarvinnut käyttää vessassakaan.
Mikä olisi sun ratkaisusi alati pahenevaan ongelmaan? Siis siihen, että päivystykset täyttyvät tällaisista vanhuksista ja ne oikeasti sairaat joutuvat kivuissaan odottamaan? Mun ratkaisu on, että vaikka nyt sama puhelinnumero olisikin, niin linjalla vasemmalle ne, jotka eivät lääketieteellistä hoitoa tarvitse ja linjalla oikealle ne, jotka tarvitsevat. Tällä hetkellä meiltä puuttuu tuo vasen linja ja kaikki ohjataan opikealle linjalle.
Vierailija kirjoitti:
Kuule kun ne leikkaukset ovat vain pahentaneet maamme tilaa!
Tämähän se. Jospa puolitettaisiin seuraavaksi palkat ihan kaikilta ja sen jälkeen katsotaan, lähteekö talous nousuun. Jos ei lähde, niin yrittäjät ovat puhuneet bullshiittiä siitä, että työntekijä olisi liian kallis.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiiri varattu siis, sitä ei saa muut käyttää:( mitäs muuta? ..., Kääk, voikkaleipä, mitäs, mitäs niitä olikaan? Luulin, ettei sanoja voi omia.
Terveisiä luontoretkeltä. Nähty on kymmenittäin leskenlehtiä, 2 nokkosperhosta, 1 kimalainen, västäräkki ja kaaliperhonen. Laineet liplattaa laituriin, aurinko hellii.
KÄÄK! Nyt mun alkoi tehdä mieli voileipäkakkua. Pitääkö mun lähteä kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilinen oli kyllä valaiseva päivä.
Yksi kirjoitti ajatuksia parisuhteesta ja kertoi kuvaavan tapauksen. Siitä olisi voinut kehkeytyä laajempi keskustelu huumorilla höystettynä. Esiin astui kuitenkin joukko tuomitsevia avioliittoneuvojia ja keskenään riiteleviä oikeassaolijoita. Osaa vietiin kuin pässiä narussa.
Tänne on kaivattu mukavaa keskustelua. Kevyttä ja kivaa, hauskaa ja älykästä. Se voi syntyä aiheesta kuin aiheesta, jos keskustelutaitoa piisaa. Ehkä juuri sen puutteesta kumpuaa halu rajata aiheet muutamaan konkreettiseen asiaan. Muusta tulee riitaa.
Tytti Tuppuraista on arvosteltu sanomisistaan. Hän saattoi olla oikeilla jäljillä. Aina ei ole kokonaisuuden kannalta viisasta suuna päänä aggressiivisesti tyrkyttää omaa mielipidettään. Voi vaikka mielummin laajentaa keskustelua aiheesta ja tuoda sillä uusia näkökantoja esiin. Keskustelu on vuorovaikutusta, ajatusten vaihtoa. Jos oma mielipide on kiveen kirjoitettu, keskustelu on turhaa.
Niin totta. Huonoitsetuntoinen ei uskalla päästää mielipiteestään irti eikä kuunnella vastapuolta. Lammas itsekin sanoi, että hänen käytöksensä oli vittuilua, mutta nämä hänen käytöksensä puolustajat ovat nyt hiljaa. Vittuilu-sanaan puututtiin, mutta ei itse asiaan, sekin kertoo ajattelun kapeudesta. Olisi ollut mahtava tilaisuus pohtia parisuhteen asioita laajemminkin, mutta se typistettiin taas eipäs-juupas riitelyyn. Harmi. Mutta niin tuttua täällä.
Olen ollut hiljaa siksi, etten halua eilisen jankkaaminen uusintaa. Kirjoitanpa nyt kun pyydetään: Lammas teki ihan oikein, 'mee äitilles syömään' ja niinhän se menikin takaisin äidin lihapatojen ääreen. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kaikki asianosaiset tyytyväisiä, paitsi ehkei äiti.
Toivottavasti tämä asia on nyt loppuunkäsitelty!
Vaikka pyysitkin, että aihe on loppuunkäsitelty, mä jatkan silti. Kun aikoinaan tapasin exän - siis näiden avoliittokokeiluideni jälkeen - , meille oli alusta lähtien selvää, että emme olleet toisillemme Ne Oikeat. Molemmilla menneisyydessä se elämän Suuri Rakkaus, jota ei koskaan saanut. Oltiin lohtuina toisillemme. Hankittiin lapsiakin, koska ei edes oletettu, että toisen kerran elämässään voisi niin palavasti rakastua. Eikä koskaan asuttu saman katon alla. Erottiin jo 30 vuotta sitten. Ihan hyvissä väleissä. Ollaan oltu ystäviä kaikki nämä vuosikymmenet. Kuinka moni mies pyytää 30 vuotta sitten eronnutta exäänsä äitinsä kuolinvuoteen viereen istumaan? Mun exä pyysi ja tottakai menin. Nyt, kun hänen oma terveytensa pahasti reistailee, soittaa mieluummin mulle kuin tyttärelleen tai pojalleen. Ja ymmärrän hyvin miksi. Ei lapsilleen voi kaikkea kertoa, vaikka lapset olisivatkin jo keski-ikäisiä. Kuudenkympin ja kuoleman välillä oleva Lammas ymmärtää paremmin :)
Eiköhän se tuossa tapauksessa olisi sen vanhemman tehtävä pyytää lapseltaan anteeksi? Ja yrittää puhumalla selvittää asiat? Mutta mitä ilmeisemin tässä casessa se vanhempi ei edes halua selvittää yhtään mitään, niin miksi ap:nkään pitäisi alkaa tekemään homma, joka kuuluu hänen vanhemmalleen? Juttelin hiljattain siskoni kanssa ja kerroin, että jahka isä kuolee, niin mulla ei ole aikomustakaan tulla isän hautajaisiin. Siskoni saa ihan vapaasti järjestää isälle sellaiset hautajaiset kuin haluaa. Jos isä olisi elämässään toiminut toisin, olisin voinutkin käydä jonkun kukkalaitteen hänen arkulleen laittamassa. Mutta koska ei halunnut, niin pitäköön tunkkinsa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/