Reipas ja tunnollinen lammas

Minusta Suomi on ihan hyvä maa.  Jos viihdyt kotona,  se on ihan ok. Jos viihdyt erilaisissa kulttuuritapahtumissa, se on ihan ok. Jos viihdyt kahviloissa ja ravintoloissa,  se on ihan ok. Jos viihdyt urheilemassa tai olet vain penkkiurheilija,  sekin on ihan ok. Ei ole sosiaalisia paineita elää juuri jollain tietyllä tavalla.  

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan moni nauttii tuosta parjatusta harmaasta arjesta.

Itse olen lähes viisikymppinen yksineläjä ja nautin kotona olemisesta. Olen ennen mennyt ja tehnyt, mutta ei jaksa eikä huvita enää. Tässä iässä työpäivästäkin palautuminen on ihan toista kuin vielä nelikymppisenä.

En nauti enää ihmispaljoudesta enkä hälinästä. Muutaman kerran vuodessa käyn ravintolassa syömässä kavereiden kanssa. Tilaan jopa ruokaostokset Prismasta kotiin, koska en jaksa enää töiden jälkeen ihmispaljoutta ja ruuhkia ruokakaupoissa. Osa voi pitää elämääni tylsänä ja ankeana, koska elämäni on erittäin kotikeskeistä. Mutta mitä sitten! En koe tätä kurjuutena, vaan seesteisyytenä.

Miksi minun pitäisi riekkua kodin ulkopuolella, jos en halua? Olen introvertti suomalainen enkä todellakaan häpeä sitä!

Ja vielä sellainen pointti, että onhan se ihan toista muissa Euroopan maissa joissa ei ole pitkää kylmää pimeää talvea. Jo pelkästään tuo vie pohjoisen ihmiseltä vireystasoa aika alas. Fakta on se, että täällä elämä on varsinkin pimeään kylmään aikaan henkisesti välillä selviytymistä päivästä toiseen. Mutta näillä mennään, kun on tänne synnytty. :)

Myös mun tuntemani ihmiset vaikuttavat nauttivan tavallisesta arjesta.  Yllättävän moni alle viiskymppinenkin tuntuu viihtyvän hyvin mökillä viikonloppuisin ja lomilla.  Välillä ehkä joku ulkomaanmatka, mutta ei välttämättä edes joka vuosi.  Moni suomalainen viihtyy myös paremmin luonnon rauhassa kuin ihmisvilinässä.  En ole asunut ulkomailla enkä tiedä,  millaisia siellä ihmisten kodit on, mutta Suomessa koti on monelle se paikka, josta tehdään itselle mieluisa.  Ja siten myös viihdytään kotona.  Tosin eikös termi hyggeily ole peräisin Tanskasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio. 

Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...

En mäkään sanoisi läheisriippuvuudeksi, mutta erilaiset tarpeet kyllä varsin usein estää ystävystymisen.  Tai ei niillä tarpeilla sinällään ole merkitystä,  jos ne ei kasaannu yhdelle ihmiselle vaan jakaantuu useammalle.  

Mun ystäväni ja kaverini ovat keskenään hyvin erilaisia.  Yksi on pyörätuolissakin eikä ilman avustajaa pääse minnekään.  Lisäksi lähtemistä jonnekin rajoittaa se,  että hänellä on vain tietty määrä invataksin palveluita kuukaudessa.  Ollaan nähty viimeksi toissa kesänä,  mutta viestitellään monta kertaa viikossa.  Jos edellyttäisin,  että jossain kahvilassa tms pitäisi käydä edes kerran kuukaudessa,  emme voisi olla ystäviä.  Myös maantieteelliset etäisyydet voi rajoittaa.  Jos toinen asuu Suomessa ja toinen Kanadassa,  niin ei siinäkään kovin usein tavata.  Eikä tarvitse olla niinkään pitkä etäisyys.  

Oleellisempaa on,  että miten ja kuinka usein pidetään yhteyttä sopii molemmille eikä kumpikaan odota enempää eikä vähempää. 

Kiitos samoin! Mä keitin just aamuksi kananmunia.  Tiskit on tiskikoneessa ja pyykit pesukoneessa.  Menee vielä tovi ennenkuin ovat puhtaat.  Sen aikaa loikoilen sohvalla ja katselen telkkaria. 

Mielipiteen ilmaisun vapaus on ohittanut käytöstavat. Ennen supistiin vain selän takana eikä lauottu päin naamaa, koska oli käytöstavat.