Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Julkisuudessa on välillä juttua siitä, ettei nuoret käy vanhuksia katsomassa. Että vanhukset jää yksin. En kyllä yhtään ihmettele, jos nuoret kiertää kaukaa riidanhaluiset vanhukset, jotka yrittää ajaa muita, myös nuoria, omaan muottiinsa kuin käärmettä putkeen. Järkyttäviä besserwissereitä ei kukaan siedä. Siinäpä syytä yksinäisyydelle. Siis itsessä.
Eikä oikeesti tarvitse olla edes nuori, kun ei vaan jaksa vanhusten jaarittelua. Ja puhun nyt vanhuksista suhteessa omaan ikään. Omat lapseni varmaan pitävät mua jo vanhana, mutta kyllä he vielä mun kanssani jaksavat olla tekemisissä. Sen sijaan eivät enää juurikaan isäni kanssa. Isä ei ole varsinaisesti edes riidanhaluinen vaan se vaan ei enää kykene huomioimaan ketään muuta kuin itsensä. Ymmärrän kyllä, miksi ei, mutta niin se vaan menee, että nuoremmilla on omat elämänsä ja mielenkiinnonkohteensa. Viime viikolla kävin siskoni ja hänen lastenlastensa (10 ja 11 v) kanssa ravintolassa syömässä enkä ymmärtänyt puoliakaan, mitä nämä lapset puhuivat. Sen verran toki, että kaikki sanat oli jotain johonkin kännykkäpelimaailmaan liittyviä, mutta siinä missä jaksoin olal omien lasteni kohdalla heidän pelimaailmastaan kiinnostunut, niin en jaksa enää perehtyä seuraavan sukupolven maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulukorteista alettiin kirjoittamaan jo lokakuussa! Suunniteltiin ja kerrottiin millaisia kortteja hankitaan! Selatkaapa lukittua ketjua sinne. Jankattu siis kolme kuukautta.
Vanhuus ja viisaus -teemaan. Yleensä ikä tuo harkintakykyä, vanha osaa jo valita taistelunsa eikä lähde hyttysiä vastaan pommikoneella. Eikä provosoidu ja alennu alatyyliseen ilmaisuun. Yleensä. Täällä ei niin ole. Itse olen 72 v ja en viitsi hihoja polttaa pienestä. Ihmettelen tätä riidanhalua.
Hyvin sanottu. Iän myötä monet luonteenpiirteet vahvistuu. Viisaasta tulee viisaampi ja tyhmästä tyhmempi. Sosiaaliset taidot tai niiden puute korostuu, kun elämänpiiri kapeutuu. Lisäksi joillain on vielä erilaisia häiriöitä, jotka vaikuttaa taustalla. Vanhusten palvelutaloissa on joskus sellaisia riitoja, että rekkamiehetkin (kaikki kunnia heille) h
Joissain asioissa voi kyllä käydä toisinkin. Nuorena saatat olla hyvinkin sopeutuvainen ja miellyttämishaluinen, mutta kun ikää tulee, niin alat ajatella, että v**tut muista, teen ja elän kuten itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Oli aikainen herätys tänäänkin. Auton huoltoon aika jo klo 9 muutaman kymmenen kilometrin päähän.
Ikävä ajaa pimeässä- harvalla on heijastimet ja pimeitä pyöräilijöitäkin näkyy. Ja miksi ihmeessä melkein kaikilla
on mustat vaatteet!
Ihmiset kävelee nenä puhelimessa ja yllättäen ylitetään tie taakse katsomatta. No onneksi ei ollut kiire vaan maltillisesti ja muut huomioiden mies ajoi kuten tavallisestikin.
Käveltiin pitkä lenkki huollon valmistumista odottaessa ja käytiin lounaalla.
Kallista lystiä tuo huolto, reilu 630.-
Huomenna jo perjantai- nopeasti viikot vierähtää!
Mä kuljen aika harvoin pimeässä autoteiden varrella. Tässä kun noi ulkoilumaastot lähtee ihan kotiovelta. Mutta tuolla ulkona kyllä, vaikka katuvaloja leinkkeilyalueilla jonkin verran palaakin, aika usein tällaisessa pimeydessä hätkähtää, kun joku mustiin pukeutunut tulee vastaan. Yks kaks vaan ilmestyy sieltä pimeydestä. Mulla on aika vähän mustia vaatteita. Syynä valkoinen koira ja kolmivärityskissa eli mustat vaatteet olisi aina karvoissa. Tai no onhan ne muun värisetkin, mutta ei erotu niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Väsyin someen enkä ole kirjautunut Facebookiin enää vuosiin. Sen myötä myös kontaktit tuttuihin ja jopa sukuun jotenkin hävisivät. Ehkä on totuttu siihen että kaikkien kuulumiset voi tarkistaa sieltä ja suora soittelu tai viestittely on jäänyt pois. Itse jaksoin soitella aina välillä kysyen kuulumisia ja järjestäen tapaamisia, kunnes noin vuosi sitten kyllästyin. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Omat sisaruksenikin ottavat nykyään yhteyttä vain jos on oikeasti asiaa.
Ymmärrän hyvin. Facen alkuaikoina mullekin tuli FB-kavereiksi vanhoja koulukavereita ja kaukaisempia sukulaisiakin. Siis niitä, joihin ei ollut pitänyt mitään yhteyttä sitten kouluvuosien. Pari vuotta sitten totesin, että en yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyttä edes kerran kuukaudessa yli kolmeensataan ihmiseen. Ja varsinkin, kun Facen algoritmi ei heidän päivityksiään tuonut enää uutisvirtaani vaan olisi pitänyt käydä jokaisen päivitykset katsomassa erikseen. Poistin lähes kaikki eli jätin vain noin 20. Joitain heistä on tullut takaisin ja joitain on ihan uusiakin, mutta tämä on mulle just hyvä näin.
Mitä tulee yhteydenpitoon ilman mitään asiaa, niin elämässäni on vain muutama ihminen, jolta sellaista yhteydenpitoa edes toivon. Tarkoitan näitä mitä sulle kuuluu, mihin vastaan, että no eipä mitään ihmeitä, ja toinenkin sanoo, että ei mullekaan mitään ihmeitä ja sitten toivotetaan mukavaa päivänjatkoa. Näin kärjistettynä. Omalla kohdallani tämä kyllä johtuu ihan siitä, ettei mun elämässäni kovin paljon mitään tapahdukaan. Ainakaan sellaista, mitä haluaisin jakaa muiden kuin kaikista lähimpien kanssa.
Mutta ihmiset on tässäKIN suhteessa erilaisia.
Näinpä. Mielenkiintoista on, että jo pitkään on puhuttu paljon yksinäisyydestä ja alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Nyt vaan se muutos, mikä aikoinaan tehtiin vuosikymmenten aikana, yritetään tehdä muutamassa vuodessa. Liian lyhyt aika.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/