Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio. 

Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...

Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää. 

Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.

On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan. 

Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä? 

No siltä se ainakin vaikuttaa useiden mielestä olevan, kun näitä kommentteja lukee. Toinen ihminen on olemassa vain heitä itseään varten.  Kuin esine, joka otetaan kaapista, kun tarvitsee tai huvittaa. Kamalaa luettavaa. 

Kumman ajattelit olevan se esine? Hän, joka haluaa tihempää yhteydenpitoa ja näkemistä, vai hän joka haluaa harvempaa?

Hänen, jonka käsketään niellä omat tunteensa, kun hänelle valehdellaan. Hänen, joka kelpaa hyvinä aikoinaan, muttei huonoina hetkinään. Hänen joka joutuu odottamaan, että toinen osapuoli kertoo mitä ja milloin voidaan tehdä sitä ja tätä saamatta itse kysyä ystäväänsä menoihin enää, jos ensimmäisellä kerralla ei käynyt.  Ts. Hän jonka suurin osa teistä katsoo hyväksi ystäväksi. Hän jonka tehtävä on viihdyttää teitä, hylkäämällä ja siirtämällä syrjään omat tunteensa ja tarpeensa. 

Ilmeisesti rajattomuuteen liittyvät ketjun lukuisat viestit eivät ole avanneet sulle mitään uutta näkökulmaa. Harmi. Harmi sun puolesta. Mutta et mitenkään voi enää yllättyä, miksi sulla on haasteita ystävyydessä. Lue viestisi huolella ja pohdi, kuka ikinä voisi haluta osakseen tuollaista painostavaa syyllistystä.

Ihmiselle, jolla on terveet rajat ja tunteiden tasapaino ja säätely lähtee omasta itsestä, rajattomat ihmiset näyttäytyvät kaoottisina ja pelottavina. 

Juuri näin.  Rajaton yrittää jatkuvasti rikkoa myös toisen rajoja. Se on vähän sama kuin jos antaisi vähän väliä toiselle luunapin otsaan.  Ei sellaista kukaan pidemmän päälle jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista. 

Tää. 

 

Olen viime aikoina käsitellyt kuolemanpelkoani, sairastuneena autoimmuunitautiin. Ymmärsin tänään, että en pelkää itse kuolemista, vaan sitä että elämä on enimmäkseen jäänyt elämättä. Näin taas puolestaan on käynyt mm. terveydenhuollon järjettömyyden(rakenneongelmat ym.) takia, eli olen joutunut yksin etsimään ne pärjäämiskeinot jolla pyöritän arkea vailla kenenkään apua, jatkuvassa valmiustilassa pienestäkin vaaranmerkistä. Elämä on...arkea. Pienituloisen sairaan arkea. On pakko tyytyä pieniin iloihin, kun isompiin ei yletä. 

 

Ja tuskin olen ainoa. 

Ymmärrän ongelman,  mutta missä maassa oletat terveydenhuollon toimivan paremmin eli olisit saanut kaiken tarvitsemasi avun ja tuen?  Monissa maissa olisit ylipäätään saanut tutkimuksia ja hoitoja rahalla, mutta jos rahat ei riitä,  jää ilman.  Ehkä jossain maassa saa niin terapiat kuin erilaiset kotipalvelutkin ilmaiseksi,  mutta mä en osaa sanoa,  missä maassa näin on. Monissa maissa sairastuneesta huolehtii perhe ja suku.  Joissain Välimeren maissa omaiset käy jopa sairaalassa syöttämässä siellä olevaa potilasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo juttu Hesarissa alkaa näin, enempää ei maksamatta pääse lukemaan, enkä kyllä näin lapsellisen kuuloisesta jutusta maksaisikaan mitään!

 

"Ajatellaan tiistaita, päivistä arkisinta. Se on suorastaan epäpäivä, ja voi sitä raukkaa, jonka syntymäpäivä osuu tiistaille. Sillä tiistaina ei juhlita, ei mennä ravintolaan, eikä tehdä mitään muutakaan hauskaa." 

 

Eikö tällaiset asiat ole täysin itsestä kiinni?? Jos haluaa tiistaina ravintolaan, niin menee tiistaina ravintolaan! 

Mulle tuli mieleen humalahakuinen juominen.  Ei voi vetää kännejä tiistaina,  jos keskiviikkona aamulla pitää mennä töihin.  Ei kuitenkaan ole mitään estettä mennä tiistaina ravintolaan, jos kykenee olemaan ravintolassa jopa juhlimassa ilman kännejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas näitä juttuja, että ihminen ei muka oikeasti elä, jos hän ei matkusta ympäri maailmaa, hyppää sillalta ja rakastele hain kanssa. Pitää aina vaan pyrkiä pois siltä paheksutulta mukavuusalueelta ja hakea rajumpia elämyksiä. 

Luulen että tässsä ei ajeta sitä takaa ollenkaan. Vaan esim. muissa maissa normaaleja asioita, kuten ex tempore vierailuja ystävän luokse, tai random kahvilakäynti tms ovat monelle täyttä utopiaa. Koska eihän nyt tänään oikein mitään kerkiä kun pitää tuo vessa pestä juuri tänään, ja pitää hoitaa y asia ja x asia. Mutta palaillaan asiaan sitten kolmen kuukauden päästä! Tosiaan kaikki eivät ole sellaisia, mutta monet on.

 

Muualla on tosi normaalia kahvitella ja tavata satunnaisesti, tai vaikka käydä jossain tapahtumassa lyhyesti kääntymässä, eikä vain istua kotona tuijottamassa tv.tä tai tietokonetta, tai netflixiä päivät pitkät, kuin raihnas eläkeläinen vaikka olisi perusterve ja nuorehko.

No Suomessa on pitkät välimatkat? Joutuu autolla aina lähteä, kun asutaan eri puolilla.

Tämä nimenomaan. Kaikki asuu kaukana ja aina projekti lähteä johonkin. Jos ei ole autoa niin julkisilla matkat kestää. Ei noihin bussi matkoihin  ole aina varaa eikä kahviloihin. Tähän kun vielä lisätään tämä ihana ilmasto, välillä vihmoo vettä, tai kadut kuin jääkenttä. Niin sitten täällä lähiöissä pienissä asunnoissa yksin tai kaksin nyhjätään. 

Tai sitten pitää tutustua lähiön muihin asukkaisiin.  Tiedän,  että ei ole ihan helppoa.  Mä olen tutustunut koirien kautta muutamaan ihmiseen,  joille voin kyllä ehdottaa spontaanisti kahvittelua tai vaikka pizzalla käyntiä.  Kahvittelu tosin mun luona,  koska tässä lähiössä ei ole yhtään kahvilaa.  On myös pari naapuria,  joille voin ehdottaa,  että tulee mun luokse vaikka syömään tapaksia ja juomaan viiniä.  Mutta mä olen asunut tässä samassa paikassa jo pitkään ja on ollut aikaa tutustua ihmisiin.  

Mutta tosiaan ei kukaan käytä kolmea tuntia matkoihin piipahtaakseen puoleksi tunniksi kahvilla.  

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä hyssykät

Hyvää yötä sinnekin! Mä taidan kans kömpiä peiton alle.