Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ihmissuhteita, jotka vaativat säännöllistä yhteydenpitoa. Käyn töissä, harrastan ja lapsetkin on aikuisia. Nyt on mun aika. 

Tuolla asenteella ei ystäviä olekkaan. Älä sitten itke kun keksit,että nyt .inulla olisi ystävin tapailu aika.

Hyvinkin voi olla ystäviä, jos ne ystävätkään eivät halua säännöllistä yhteydenpitoa.

Ihannetilannehan on sellainen, että sulla on ystäviä ja kavereita, joiden odotukset ystävyydestä ja kaveruudesta ovat samat kuin sulla itselläsikin. 

Kävin kaupassa ja ostin HYASINTIN. Sori siitä!

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukorteista alettiin kirjoittamaan jo lokakuussa! Suunniteltiin ja kerrottiin millaisia kortteja hankitaan! Selatkaapa lukittua ketjua sinne.  Jankattu siis kolme kuukautta. 

 

Vanhuus ja viisaus -teemaan. Yleensä ikä tuo harkintakykyä, vanha osaa jo valita taistelunsa eikä lähde hyttysiä vastaan pommikoneella. Eikä provosoidu ja alennu alatyyliseen ilmaisuun. Yleensä.  Täällä ei niin ole.  Itse olen 72 v ja en viitsi hihoja polttaa pienestä.  Ihmettelen tätä riidanhalua.  

 

Minä olen sinua vuosikymmeniä nuorempi, mutta mietin silti sitä, että jos joku haluaa kirjoittaa jouluun kuuluvista asioista niin tämä on vapaa ketju siihen. Tässä ketjussa, kun ei ole esim rajauksena aihetta eli jos elokuvaketjuun kirjoitetaan vaan elokuvista niin kuulumisiin lasketaan kaikki aiheet eli ketju itsessään ei aseta rajoituksia aiheeseen jo

Juuri näin. Mua ei tippaakaan haittaa, että joku kuuskymppinen mies haluaa kirjoittaa ketjussa  panemisestaan vaimonsa kanssa. Hyppään vaan yli, kun mua ei hänen juttunsa kiinnosta. Jos häntä - tai jotain muuta - sieppaa se, että joku kirjoittaa joulusta, niin miksi lukee niitä joulujutttuja sen sijaan, että menisi vaikka panemaan? Tai se, jota ne panojutut ärsyttää, voisi mennä tekemään vaikka joulusiivousta tai paistamaan piparkakkuja?

Eihän kukaan baarissa, sukujuhlissa, naapurustossa tai edes työpaikan kahvitauollakaan juttele niiden kanssa, joiden jutut ei kiinnosta. Aina voi keskittyä siihen, mikä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä havainto tuo, että nuorena jotkut on miellyttämishaluisia. On pakko, opiskelu- ja varsinkin työpaikat edellyttää asiallista käytöstä. Jotkut ei sitä hallitse, mutta korvaavat  sen mielistelyllä. Kun iän myötä sosiaalinen kontrolli poistuu, ei ole enää työelämän vaatimuksia, mielistelylle ei ole tarvetta, vaan todellinen minä tulee esiin. Se voi olla hyvinkin katkera ja härski ja vaatia muilta mielistelyä. Purkaa kaiken patoutuneen vihan, jota nuoruuden mielistelyvuosina keräsi.

 

Aivan totta. Hitsit, kun en huomannut katsoa tarkemmin, mistä just luin artikkelin ajattelutavasta, jossa viis veisataan muiden tekemisistä, ajatuksista tai mielipiteistä. Ihan eilen sen siis jostain netistä luin. Jotkut katkeroituu, mutta onnekkaimpia ovat ne, jotka kykenevät vaan näyttämään keskisormeaan ja jatkamaan omaa elämäänsä. Tässäkin ketjussa on joku tai jopa joitain, jotka jää kiinni johonkun hemmetin hyasintteihin eivätkä kykene päästämään irti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me suomalaiset vaan tuppaamme olemaan tällaisia. Ihmissuhteet kariutuvat herkästi kun niitä ei jakseta tai edes haluta ylläpitää. Täällähän on aina kärsitty paljon yksinäisyydestä ja arvostettu itsenäisyyttä. Ja toisaalta kun omia tuttujani mietin, aika moni heistä kyllä tapaa omia läheisimpiä kavereitaan aina silloin tällöin. Kyllä suomalainen osaa sosiaalinenkin olla, riippuu vähän ihmisestä. 

Mulla on meksikolainen miniä, asunut Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Kun hän oli asunut vähän aikaa täällä, sanoi, että suomalaisten kanssa on tosi vaikea ystävystyä. Kun sitten ystävystyi, sanoi, että Meksikossa näin läheisiä ihmissuhteita on yleensä sisaruussuhteet tai muut suhteet ihan vaan lähisukulaisiin. Meksikossa ystäviksi kutsutaan monia sellaisia, joita suomalaiset pitää vaan kavereina tai tuttavina. Suomessa taas sukulaisuussuhteet on paljon höllempiä ja siksi ystävä on enemmän "sisko" kuin biologinen sisko.