Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Hankalia tilanteita kun samassa yksikössä on sekä täysin vuodepotilaita että liikkuvia muistisairaita jotka voi saada ties mitä ideoita. Käyvät penkomassa ja vievät tavaroita, käyvät kiinni. Eikä vuodepotilaitakaan voi aina pitää lukkojen takana. 

No tämä! Mun äitini oli viimeiset elinvuotensa muistisairas. Fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin isä tai minäkään, mutta korvien välissä ei enää muuta kuin harhoja ja sahajauhoa. Vaikka olikin jo 96v, niin kun karkaili, niin meni tosi vikkelästi tuolla kaduilla ja mä jouduin reumani kanssa nilkuttamaan  perässä. Ihan mahdotonta missään ympärivuorokautisen hoivan paikoissakaan vahtia tällaisia jaloiltaan gaselleja, mutta päästään täysin sekaisin olevia vanhuksia. Äiti oli vajaat kaksi viikkoa hoivakodissa akuuttipaikalla, mutta joutuivat toimittamaan sen sieltä taas päivystykseen ja päivystyksestä soittivat mulle, että mitä tälle tehdään. Mä vastasin, että tuun hakemaan sen kotiin sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Keskeinen ongelma taulussa on ihmisen omien valintojen (puoluekanta, lihavuus, ruotsinkielisyys, alkoholismi jne.) ja ominaisuuksien (vammaisuus, sukupuoli, jne.) sekoittaminen. Ihmisen pitää itse ottaa vastuu valintojensa seurauksista eikä julkisen sektorin.

Noista taulukon kahdesta sivusta mäkin mietin muutamaa asiaa lisää. Eli yhtenä kohtana on sosiaaliset suhteet. Se, mitä taulukon mukaan tuossa nyt katsotaan, niin onko itsensä yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi kokeva, onko joitain läheisiä tai verkostoja sekä on paljon läheisiä ja verkostoja. Öhh...voihan jollain olla paljonkin läheisiä tai verkostoja, mutta silti kokee itsensä yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi. Varsinkin, jos ne läheiset ovat sellaisia, joista aiheutuu yksilölle lähinnä vain huolta tai taakkaa. On myös ihmisiä, joilla ei ole läheisiä eikä verkostoja, mutta jotka viihtyvät mainiosti ihan itsekseenkin eivätkä tunne itseään yksinäisiksi. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, mulle on suorastaan taivaan lahja, että pystyin hyppäämään työelämästä pois. Lisäksi tossa vähän matkan päässä asuu yksi brittimies (siis valkoinen), joka kyllä tarvitsisi monenlaistakin tukea. 

Summa summarum: yleisellä tasolla voidaan ajatella, että erilaiset tekijät vaikuttavat siihen, onko ihminen heikommassa asemassa vai ei. Yksilötasolla kuitenkin se riippuu aina siitä yksilöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että olisi 1970-luvulla kaivattu ihmisten arvon uusiksi määrittelevää taulukkoa? Kuulkaa ei olisi! Silloin muistettiin vielä 2. Maailmansodan hirveydet, orjuuden ajat ja mm. Etelä-Afrikka taisteli apartheidin kanssa. Sivistynyt maailma keskittyi luomaan yhteiskuntaa, joka olisi kaikille ihmisille tasa-arvoinen ja tarjoaisi yhtäläiset ihmisoikeudet mistään ulkoisista kriteereistä riippumatta!

Minä kirjoitin 1970-luvusta enkä kyllä kommentissani tarkoittanut mitään ihmisten arvon uusiksi määrittelyä vaan sitä, että rakentamisessa ja palveluiden suunnitteluissa otetaan huomioon nekin kansalaiset, jotka eivät syystä tai toisesta pysty toimimaan kuten nuoret ja terveet. Vielä 1970-luvulla oli aika tavallista, ettei katukuvassa näkynyt esimerkiksi vaikeasti vammaisia lapsia ja nuoria. Vanhemmat pitivät vammaiset lapsensa kotona tai olivat laittaneetkin jo jonnekin laitoshoitoon. Vasta kasarilla alkoi yleistyä se, että myös vammaisia näki kaupoissa, kaduilla, ravintoloissa jne. Mutta eipä jotain pyörätuolissa olevaa edes voinut ottaa mukaansa, kun ei sen tuolin kanssa päässyt oikein minnekään. Olen syntynyt 1961 ja vanhempieni ystäväperhellä oli vaikeasti vammainen poika, mutta eivät he sen pojan kanssa missään käyneet, koska isokokoista poikaa olisi pitänyt kantaa joka paikkaan. On hyvä, että rakentamista ja  julkisia palveluita suunnitellaan siten, että ne, jotka niitä tarvitsevat, myös pystyvät niitä käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

""Kokee olevansa haavoittuva" 

Hänellä on yksinhuoltajana alle 18-vuotias lapsi, joka toisen vanhemman menettäneenä on haavoittuvassa asemassa. Viimeistään, kun lasta tuetaan, löytyy myös haavoittuvassa asemassa oleva vanhempi, vaikkei leski itse olisi kokenut olevansa haavoittuva ja tarvitsevansa apua. 

Oletko aidosti sitä mieltä, että ei ole hyvä asia seurata ja kartoittaa heikommassa asemassa olevia ja tuen tarvitsijoita? "

 

Ok, kun meillä nyt on siellä se kaatokortti: "kokee olevansa haavoittuva" niin mihin tarvitaan esim kategoria alipainoinen, vuokralla asuva tai äänestämättä jättänyt, kun ei meillä ole mitään tietoa kokevatko he erityistä tuen tarvetta? Eivätkö he voi ilmoittaa  tarvittaessa, että koen olevani haavoittuva kun asun vuokralla tai minun BMI on alle 19? Pitäähän vammaisen tai raiskatunkin erikseen ilmoittaa kokevansa olevansa haavoittuvassa asemassa.

Miten tuon taulun olemassa olo k

Minäkin mietin, miten tuota aiotaan ihan käytännössä käyttää. Ylen sivuilla siinä empatiataulussa oli teksti "Empatiataulukon avulla voit arvioida, toimiiko suunniteltu palvelu tai toiminta kaikille". Mä voisin ajatella niin, että kun ollaan vasta suunnittelemassa jotain uutta palvelua tai toimintaa, niin tuosta taulukosta voisi olla ehkä jotain hyötyä. Toisaalta siinä on myös: "Se auttaa tunnistamaan ihmiset, jotka tarvitsevat positiivista erityiskohtelua."  Tunnistamaan missä? Siinä suunnitteluvaiheessako? Jos näin, niin tavallaan kyllä ymmärrän tuon taulukon idean eli tarkoitus on suunnitteluvaiheessa kartoittaa, millaisia erilaisia ihmisryhmiä meillä on ja mihin ryhmään kuuluvat mahdollisesti tarvitsevat positiivista erityiskohtelua. Yksilötasolla - eli kun siis kansalainen menee jotain palvelua hakemaan - taas tuolla taulukolla en näkisi kovinkaan suurta hyötyä, koska tuollaisen ritirampsun (ja Ylen sivuillahan oli kuvat vasta kahdesta sivusta taulukkoa)  läpikäyminen tilanteessa, jossa kansalainen tarttis nyt vaan kylpyhuoneeseensa ylimääräisen kaiteen sekä ehkä tarttumapihdit, niin ei sillä ole merkitystä, asuuko lähiössä, onko lihava, käykö äänestämässä jne. Tarkoitan siis, että kun jotain uutta suunnitellaan, on ihan hyvä miettiä, millaiset ihmisryhmät sitä tarvitsevat. Mutta kun sellainen palvelu on  sitten olemassa, niin kansalainen saa tarvitsemansa palvelun eikä aleta joka kerta kartoittamaan noita kaikkia muitakin kohtia, koska siihenhän menisi ihan älyttömästi työaikaa. Ja siten tulisi taas kerran veronmaksajille kalliimmaksi ja palvelua olisi vaikeampi saada, kun jonot olisi pitkiä. Eli toivon, ettei tuollaisesta tulisi mitään check-listiä, jolla kartoitetaan jokaisen asiakkaan tilanne juuria myöten. Noh, en tosin asu Tampereella, niin eipä tuo mua koskisikaan, mutta tuntuiusi hullulta, jos jonkun pitäisi tietää, olenko työelämän ulkopuolella vai töissä. Ja joo olen työelämän ulkopuolella  ja ihan vapaasta tahdostani, mutta ei siitä tarvitse minkään muun viranomaisen tietää kuin verottajan. Ja se tietää sen jo ja samoin pankki, kun viiteen kuukauteen tililleni ei ole tullut euroakaan rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemmisto huutaa ensin vuosikaudet: kauheaa rasismia, kauheaa ja esittelee sen jälkeen itse listan, missä ihmisiä jaotellaan ihonvärin, uskonnon, painoindeksin ja jopa poliittisen kannan mukaan 

 

 

Ehdottomasti persulogiikalla on järkevää suunnata palvelut tasapuolisesti kaikille ilman mitään jaottelua. Kutsutaan eläkeläiset neuvolaan ja järjestetään työikäisille taksikyydit keskellä päivää uimahalliin, ettei kukaan vaan jää paitsi palveluista. Äly hoi.

Sun mielestä ihmiset eivät osaa hakeutua neuvolapalveluihin tai eläkeläisten palveluihin ilman tätä rotuoppitaulukkoa?

Se, että neuvolaan kutsutaan vauvojen vanhemmat, perustuu ihan tälle samalle logiikalle, mitä taulussakin käytetään. Minä, joka

Mä ymmärrän pointtisi, mutta jotenkin tuntuu, että tämä "empatiataulu" on noin 50 vuotta myöhässä. Tai siis että se olisi ollut tärkeä silloin 1970-luvulla, jolloin rakentamisessa ei vielä otettu huomioon esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvia ja 1960-luvullakin vielä rakennettiin kerrostaloja, joissa ei ollut hissiä. Mutta onhan tuossa taulussa kaikenlaista kummallistakin. Esimerkiksi tuo, että jos on perheetön, niin mahdollisesti tarvitsee positiivista erityiskohtelua, mutta jos on perheellinen, niin ei tarvitse. Tosin mulle on epäselvää, mitä se "positiivinen erityiskohtelu" lopulta on, mutta jos verrattavissa on vaikka kolmen alle kouluikäisen lapsen vanhempi sekä paljon maailmallakin reissaava sinkku, niin mikä tekee tästä sinkusta enemmän positiivista erityiskohtelua tarvitsevan?

No jaa, kävin googlettamassa positiivisen erityiskohtelun, mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi yksin asuva olisi pelkästään perheettömyytensä vuoksi jotenkin heikommassa asemassa? Monihan on perheetön ihan omasta vapaasta tahdostaan. Eikä silläkään pitäisi olla merkitystä, käykö raapustamassa äänestyslippuun "Aku Ankka", jonkun ehdokkaan numeron tai jättääkö kokonaan äänestämättä. Jokaisen oma asia. 

Mutta siis sinänsä ihan hyvä, että suunnitellaan sekä rakentamista että palveluita siten, että ne toimisivat kaikille tarvitsijoille. Kuka sitten lopulta mitäkin palvelua tarvitsee, on täysin yksilöllistä.