Reipas ja tunnollinen lammas

SPR:n ystäväpalvelusta varmasti löytyy ruokakassien kantajia, tosin monilla paikkakunnilla toimii ihan kauppojen kotiinkuljetuskin. Suihkuun vieminen taas on sitten enemmän kotihoidon hommaa. Siis jos pitää ihan oikeasti viedä toinen suihkuun, riisua ja pestä se. Mutta voi ystäväpalvelun tyyppikin yrittää houkutella masentunutta suihkuun, mutta oletus kuitenkin on, että ihan omilla jaloillaan sinne menee ja pesee itsensä. Tässä kun tulee eteen ihan vastuukysymyksiäkin. Jos siis se suihkuuun viety vaikka kaatuu ja lyö päänsä kaakelilattiaan, niin kenellä on vastuu? Monimutkaisia juttuja. 

Mun neljästä ystävästäni kolme on pyörätuolissa, niin eivät he mua voisi noissa asiossa auttaa. Kauppa-apuja saisin ihan vaan naapureiltani. Toisaalta pystyn käyttämään tietokonetta, joten voin tilata ostokseni itsekin. Suihkuun vieminen, jos en itse siihen kykenisi, olisikin sitten vähän haastavampi juttu. Mutta uskoisin, että jos viestittelisin ystävilleni, että en ole päässyt viikkoihin käymään suihkussa, tekisivät vähintään huoli-ilmoituksen. Todennäköisesti kuitenkin ensin ottaisivat yhteyttä lapsiini ja he sitten järjestäisivät mulle tarvitsemani avun suihkussa käymiseen.  Katsoin just Alina Hoivatiimin hinnat, niin tunti maksaa 45 €. Jos siis esimerkiksi kerran viikossa tarvitsisi suihkuun viemisen, niin ei toi mun mielestä kovin paha hinta ole. Jos suihkussa menee 30 minuuttia, sen varttin ne tekee sitten jotain muuta. Vaikka pistää tiskit koneeseen, vie roskat jne. 

Mulla on yksi kaveri, joka on masentunut. Oli ennen vanhuseläkkeelle jäämistänkiin toisatakymmentä vuotta masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän ei halua kutsua ketään kotiinsa kahville, koska koti on kuulemma niin sotkuinen. Ehdotin useamman kerran, että mä tulisin auttamaan siivouksessa, mutta ei halunnut.  Mun luona on käynyt kahvilla muutaman kerran, kun on ollut vähän paremmassa kunnnossa. Joku hoitosuhde hänellä on sekä joku avustaja, joka hoitaa hänen asioitaan silloin, kun itse ei kykene.

Kiitos vastauksista tohon mun mahdolliseen jalkaterien leikkaukseen. Joo, hyvinvointialueelta ehkä saattaisi saada kotihoidon hetkeksi aikaa eli toisivat ruuan ja tyhjentäisivät sohvan viereen hankitun portatiivinkin, mutta mun kissani käymälää ne ei siivoaisi eivätkä ruokkisi kissaani. Joten ainakin ensin mun pitää odottaa siihen asti, että tuosta kissavanhuksesta aika jättää. Tosin en ole vielä selvitellyt, millaista kotihoitoa olisi tarjolla lemmikkieläimille. Voihan olla, että nykypäivänä jo sellaistakin olisi. Ei kunnalliselta, mutta yksityiseltä.

Vierailija kirjoitti:

OHurja tuuli taas!

Heti aamusta poljimme torille kun siellä oli rokotebussi. Mies otti toisen vyöruusurokotteen ja jäykkäkouristus/hinkuyskärokotteen. Paljon oli ihmisiä jonottamassa, suurin osa taisi ottaa punkkirokotteen.

Sitten kotiin ja muutaman tunnin päästä taas pyörän selkään, nyt pitemmälle cittariin.

Nyt ei tarvi kaupassa vähään aikaan käydä. Kiireellä pitää syödä rypäleitä, kirsikoita, herneitä ja omien pensaitten karviaisia.

Onpa Lammas tilanteesi hankala! Voisitko päästä toipumisajaksi johonkin palvelutaloon tms jossa pääsis pyörätuolilla liikkumaan?

Hyvää viikonloppua lajitoverit!

Mun eläke ei sentään ole verojen jälkeen niin suuri, että pystyisin maksamaan vähintään 900 €/kk jossain palvelutalossa sen lisäksi, että maksaisin kotini yhtiövastikkeet ja muut kulut. Koska nehän mulla olisi maksettavana edelleenkin. Ja palvelutalossa sitten maksaisin kaikesta muustakin hiton paljon enemmän kuin kotona. Jokainen vessapaperirullakin maksaisi enemmän kuin kotona.  

Nyt iltapäivällä kokeilin, miten pärjäisin tässä asunnossa, jos olisinkin vaan persiilläni lattialla. Sain hilattua itseni ihan vaan käsivoimin noi lyhyet rappuset. Pari apuvälinettä ja pääsisin vessaankin. 8 viikkoa pärjäisin ravinnon suhteen ihan vaan vedellä ja pähkinöillä. 

Mua kiinnostaisi tietää se syy, miksi koira on PAKKO ottaa kauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulla on ollut koiria ja kissoja lähes koko elämäni, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen ottaa niitä kauppaan mukaan. Ja joo, joskus aikoinaan koirat jätettiin kaupan eteen ulos (jätettiin muuten vielä 1980-luvulla vauvatkin vauvanvaunuissaan), mutta eipä tänä päivänä oikein enää uskalla. Mä mietin, mikä on se syy, ettei koiraa voi jättää kauppareissun ajaksi kotiin? Ottavatko nämä ihmiset eroahdistuksesta kärsivät koiransa mukaan myös töihinkin? Sokeiden opaskoirat kyllä ymmärrän tai siis muut vammaisten avustajakoirat, mutta tavallista rekkua tuskin tarvitsee ottaa kauppaan mukaan. 

Jotkut omistajat haluaa kutsua koiraansa nimikkeellä hän vaikka oikea termi on se, koira on loppupeleissä eläin joka elää omien vaistojensa varassa ja koskaan ei tiedä mikä sitä eläintä triggeröi, siinä ei auta komennot kun vaisto ottaa vallan. Kirjoitinkin jo aikaisemmin että moni ei osaa lukea eikä tulkita eläimensä käytöstä olen kuullut monien sanovan koirastaan: se on ihan kiltti ei se pure, sit ilman mitään ennakkovaroitusta koira on näykkäissyt ja sit ollaan oltu että hups mites se nyt noin, ei se koskaan ikinä ole noin tehnyt.... 

Nuo sanat olen kuullut monta kertaa itsekin. Mun edellinen koirani oli Venäjältä tuotu rescue-rekku, joka vaihtoi kotia jo täällä Suomessakin pitovaikeuksien vuoksi. Kun päätin ottaa sen koiran, kävin heti sellaisen kurssin, missä opetellaan tulkitsemaan koiran ilmeitä ja eleitä. Mun rescue-rekkuni oli helppo tapaus, koska se oli jo Pietarin kaduilla ja sittemmin koiratarhalla oppinut tunnistamaan muiden koirien elekielen. Mutta kymmeniä kertoja tuli vastaan joku koiranomistaja, joka sanoi, että tää on ihan kiltti eikä tee mitään ja mä taas näin sen koiran ilmeistä ja eleistä, että jos yhtään enempää sitä oman koirani kanssa lähestyn, niin se toinen koira käy mun koirani päälle. 

Tässä meidän lähiössä varsinkin silloin pandemiavuosina moni otti jonkun taistelukoiramixin eikä omistajalla ollut mitään ymmärrystä koko koirasta. Sitten ihmettelivät paikallistyhmässä, kun kukaan koiranomistaja ei halua tutustua. No ei tietenkään kukaan halua altistaa omaa koiraansa toisen koiran hyökkäykselle. Ymmärrän sen, että koiraa on vaikea saada sosiaalistettua, jos koira ei saa tavata muita koiria, mutta ei yhdenkään koiran pidä saada puremavammoja vain siksi, että joku toinen koira pitää saada sosiaalistettua. Mun isokokoinen "puhdasrotuinen Pietarin porttikonginvartija" eli 14-vuotiaaksi asti ja viimeisinä vuosinaan se olisi kyllä rökittänyt nämä kuonolleen hyppivät  tappajakoiramixitkin. Mutta en antanut sen rökittää. 

Autolla ajamiseen tarvitaan autokoulu ja ajokortti. Samaa voisi kyllä edellyttää koiranhankintaankin.

Kortti tarvitaan molempiin. Silti koira on hankalampi tapaus. Auto kun on tekninen laite ja toimii ennustettavalla tavalla. Koiran käyttäytyminen ei ole samalla lailla ennustettavissa 

Totta, mutta koiraa ei pitäisi antaa sellaiselle, joka ei ymmärrä koiran käyttäytymisestä yhtikäs mitään. Näillä meidän huudeilla on nyt valitettavan paljon niitä taistelumixejä, joiden isäntäkin vetää steroideja. Eli sekä koira että omistaja täysin arvaamattomia. Mulla ei ole koskaan ollut autoa eikä ajokorttiakaan, mutta koiria on ollut.  Jokainen koira pitää kouluttaa, mutta ei väkivallalla. Jos yrittää kouluttaa koiraansa väkivallalla, siitä koirastakin tulee väkivaltainen.