Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisinä aikoina kun vanhamuori teki kuolemaa niin siinä oli sängyn vieressä koko suku. Nykyään kuoleva saa olla yksin. Edes lomaa ei haluta keskeyttää kun "onhan siellä hoitajat".
Lapset ei tunne vanhempiaan kun ne laitetaan niin hirmu pieninä päiväkotirumbaan. Pikkupiltit on suurimman osan valveillaoloajastaan toisten aikuisten hoivattavina niin eihän siinä omiin vanhempiin sillai kiinny. Isovanhemmat jää etäisiksi. Sitten nuorena ei uskalla enää hankkia omia lapsia, kun on niin kroonisesti ahdistunut ja masentunut että pelkää sen vahingoittavan oman lapsen lapsuutta ja kehitystä.
Entisinä aikoina isovanhemmat hoiti lapsenlapsiaan kun vanhemmat teki raskasta työtä pelloilla. Lapsi kiintyi isovanhempiinsa ja huolehti näistä myös vanhempana. Nykyään sekä lapset että vanhukset nähdään riesana. Vanhuksiin ei ole totuttu ja lapset ahdistaa omien päiväkotitraumojen takia. Jos ei ole lapsena saanut riittävästi hoivaa, syliä ja läheisyyttä, vaan on kokenut olevansa vain yksi stressinaihe lisää isossa populassa, ei osaa nähdä lapsia muina kuin riesana. Jos ei ole lämmintä ja läheistä suhdetta omiin isovanhempiinsa, näkee vanhukset vain ihmis jätteenä.
Kaikilla ei ole varaa ottaa palkatonta vapaata istuakseen kuolevan seurana, vaikka niin haluaisikin.
Ihminen lähtee sen yhden kerran. Jännä että ihmisillä ei riitä aikaa omaisilleen ja sekin pitää "ulkoistaa" jollekin, jolla ei ole tunnesidettä kuolevaan. Vauva-palstailuun kyllä löytyy aikaa?
Ei se kuolema useinkaan tule hetkessä.Saattohoidostakin on ihmisiä otettu pois.Turha sinun arvostella muita.kaikilla on arkensa,kellä millainenkin.
No tämä. Mun äitini eli viikon vielä senkin jälkeen, kun ei pistänyt suuhunsa enää edes vettä. Sanotaan, että ihminen kuolee nestehukkaan noin kolmessa vuorokaudessa, mutta mun äidin sydän pumppasi vielä pidempään. Ja muutenkin kuka jaksaa olla hereillä ja istua vanhuksen vieressä edes sen 72 tuntia? Välillä ihmetyttää nämä "yli-ihmiset", jotka omien sanojensa mukaan jaksaa valvoa vaikka kuinka pitkään tai joilla on kristallipallo, josta voi katsoa, että äiti/isä kuolee ensi viikon perjantaina klo 03:18 ja ovat satavarmasti juuri silloin paikalla eikä vaikkapa vessassa just silloin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä muistisairaus aiheuttaa jatkuvaa huutamista ja avun tarvetta. Ei kenenkään hoitajan velvollisuus silloin ole 24h vahtia kyseisestä asiakasta... Sama käytäntö toimii sairaalassa ja on täysin normaalia, että sinne ei mennä jona huudon yhteydessä.
No alkaahan niitä selityksiä valua.
Mä olin aikoinaan 3 viikkoa potilaana Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla. Samaan huoneeseen tuotiin yksi vanhus, joka huusi äitiä ja apua ihan koko ajan. Myös öisin. Sillä osastolla oli parikymmentä muutakin potilasta. Osa just hiljattain leikkaussalista tulleita. Potilailla oli vähintään suonensisäinen lääkitys ja nesteytys, monet lisäksi sydänmonitoreissa ja muissa letkuissa ja laitteissa. Paljon siis lääketieteellistä hoitoa tarvitsevia. Ei ollut mitenkään mahdollista, ett joku hoitaja olisi ollut vain tätä yhtä vanhusta varten. Oli neljän hengen huone ja meille kolmelle muulle hoitaja toi korvatulpat, jotta saataisiin itse edes jotenkin levättyä.
Lisään vielä tähän... se ysikymppinen puoliso tuskin asuu satojen tai jopa tuhansien kilometrin päässä vanhuksesta.
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka monta kertaa sinä muuten olet juossut kesken työpäiväsi etsimään muistisairasta vanhempaasi? Ja mitä työnantajasi tykkäsi siitä? Ja miten noin muuten työpäiväsi sujuivat, kun koko yön olit ollut vanhempasi vuoksi hereillä? Mä olen kokenut tämän kahden vuoden ajan, oletko sinä kuinka usein?"
Niin mä ole itse hoitaja joten aika monta kertaa on tullut juostua muistisairaan perään.
Mutta olen myös nähnyt tuon muutoksen omaisten asenteissa. Ysikymppinen hoitaa edelleen puolisonsa kun on tullut luvattua "myötä ja vastamäessä" mutta seitsemänkymppinen sanoo helposti että sillä puolisolla joka tarvitsisi esim kotihoitoa ei ole mitää asiaa enää kotiin, muuttakot palvelukotiin minä en ainakaan ehdi tai kykene ottamaan vastuuta hoidosta. Entistä enemmän se vastuu ulkoistetaan muille.
Niin, teetkin sitä työksesi! Mitä sun työnantajasi on sanonut, kun olet ilmoittanut, että sori, nyt en voikaan hoitaa näitä vanhusten aamupesuja, koska pitääkin lähteä etsimään/auttamaan omaa äitiäni/isääni? Oletko edes kertaakaan tehnyt niin ja jos olet, niin kuinka usein? Se, että sinä työksesi teet jotain, on ihan eri asia kuin että jonkun pitäisi oman työnsä ohessa tehdä se sama. Olen itsekin aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, mutta silti ymmärrän - ihan jo oman kokemuksenikin perusteella - että omaisensa - varsinkin muistisairaan - hoitoa on ihan hiton vaikea yhdistää omaan palkkatyöhönsä.
Mitä tulee noihin seitsemänkymppisiin, niin aiemmassa kommentissani jo kerroin, että entiset perheen, suvun ja muiden yhteisöjen hommat siirrettiin aikanaan yhteiskunnalle. Sen vuoksi on maksettu veroja, että homma toimii. Ei kyse ole mistään erityisestä itsekkyydestä vaan koko hyvinvointiyhteiskunta on perustunut tähän. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan romuttamassa ja siirtämässä vastuita omaisille, sukulaisille, naapureille ja muille asuinalueen asukkaille. Mutta kuten hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkaan ei sujunut muutamassa vuodessa, ei myöskään tämä sen sen romuttaminen onnistu muutamassa vuodessa. Mulla olisi paljonkin sanottavaa siitä, miten muutos voitaisiin muutaman sukupolven aikana toteuttaa, mutta tulisi liian pitkä stoori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä muistisairaus aiheuttaa jatkuvaa huutamista ja avun tarvetta. Ei kenenkään hoitajan velvollisuus silloin ole 24h vahtia kyseisestä asiakasta... Sama käytäntö toimii sairaalassa ja on täysin normaalia, että sinne ei mennä jona huudon yhteydessä.
No alkaahan niitä selityksiä valua.
Mä olin aikoinaan 3 viikkoa potilaana Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla. Samaan huoneeseen tuotiin yksi vanhus, joka huusi äitiä ja apua ihan koko ajan. Myös öisin. Sillä osastolla oli parikymmentä muutakin potilasta. Osa just hiljattain leikkaussalista tulleita. Potilailla oli vähintään suonensisäinen lääkitys ja nesteytys, monet lisäksi sydänmonitoreissa ja muissa letkuissa ja laitteissa. Paljon siis lääketieteellistä hoitoa tarvitsevia. Ei ollut mitenkään mahdollista, ett joku hoitaja olisi ollut vain tätä yhtä vanhusta varten. Oli neljän hengen huone ja meille kolmelle muulle hoitaja toi korvatulpat, jotta saataisiin itse edes jotenkin levättyä.
Okei, sori. Luin ilmeisesti huonosti. Eli sillä ysikymppisellä onkin siis itseään 20 vuotta nuorempi puoliso? Mä jotenkin ajattelin, että se seitsemänkymppinen olisi tämän ysikymppisen lapsi eikä suinkaan puoliso. Mutta tuo on kyllä hyvä pointti. Kun miehet alkaa viiskymppisinä etsiä itselleen nuorta vaimoa, niin ei se vaimo välttämättä rupea miksikään omaishoitajaksi. Nostaa kytkintä siinä vaiheessa, kun ukko on liian vanha. Miehet harvemmin ottavat iseään 20 vuotta vanhemman naisen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/