Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, siltä alkaa pikkuhiljaa tuntua. Pidin miestäni mammanpoikana, kun tapasimme. Olin kuulemma ensimmäinen miniäehdokas, jota äitinsä ei saanut karkotettua ilkeyksillään.
Yhdessä olomme aikana mieheni ihme kylllä puolusti minua äitiään vastaan. On kuitenkin käynyt kaikki nämä vuodet joka toinen viikko viettämässä sunnuntain äitinsä kanssa. Ja nyt sitten tämä, huoh. Olen varmaan kamala ihminen, mutta tilanne risoo minua ja mietin, miten kauan mieheni oikeasti pitää hoitaa äitiään. EI kuulemma ole varaa palkata ulkopuolista apua.
Kotihoidon maksut lasketaan asiakkaan tulojen, tässä tapauksessa eläkkeen perusteella. Jos on pieni eläke, hoitomaksu edullinen.
Kotihoito ei kuitenkaan sisällä siivousta, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa yms. Ainoastaan just sängystä ylös nostamisen ja takaisin laittamisen, pesut, mahdolliset vaipanvaihdot, lääkkeiden jaon/annostelun jne. Kotihoito ei ole kodin hoitamista vaan siihen kotona olevaan ihmiseen kohdistuvia erilaisia hoitotoimenpiteitä. Kotiin kohdistuvat toimenpiteet pitää hankkia jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Aina on jokaisessa hyvässä jutussa on jotain huonoa mukana. Äitini työasiat ja vuorojen vähyys huolena ja hän toivoi muutosta. Ei ehkä ajatellut sentään, että sitten mennään toiseen ääripäähän ja vuoroja yhtäkkiä jo aivan liikaakin. Paljon yli jo sen hänen tavallisen tasonsa mitä on yleensä listoissa tehnyt ja mitä toivoi nytkin. Tuli kyllä huoli, että miten hän jaksaa ne kaikki tehdä. Paljon vielä vapaat niin, että vain yksi ja sen jälkeen taas töitä. Tätä sitten monta viikkoa. Huolestuin kyllä tästäkin nyt. Työ kyllä määrittää elämää niin paljon. Kaikilla ei vaan ole hyvää eläkettä ja mahdollisuutta jäädä pois.
Mä just mietin, miten eriarvoisissa asemissa ihmiset on. Joku joutuu taloudellisista syistä tekemään töitä vielä vanhuuseläkkeelläkin ja sitten joku eli minä taas toivoo, että työnantaja päästäisi irti jo ennenkuin edes alin eläkeikä tulee täyteen. Mun elämässä on tapahtunut ikäviä asioita, mutta kun nyt mietin, niin ihan jokainen niistä on poikinut jotain hyvääkin. Sellaista hyvää, mitä ilman kohtaamaani vaikeutta mun elämässäni ei todennäköisesti olisi. Kuten nyt esimerkkinä nivelreumaan sairastuminen 34-vuotiaana. Se oli ikävä juttu ja moni mulle mieluisa asia loppui reuman takia, mutta reuma sai mut myös vaihtamaan sairaanhoitajan työstä it-alalle, missä taas oli paljon parempi palkka ja siten eläkekertymänikin kasvoi merkittävästi. Ja pystyi myös säästämään ja sijoittamaan, mikä taas mahdollisti senkin, että lyhensin työviikkoani jo pari vuotta sitten. Ja nyt, kun alimpaan eläkeikään on enää hieman yli vuosi, voisin lopettaa työnteon jo kokonaan.
Sun äitisi pitää kyllä osata sanoa töissä, jos alkaa tuntua siltä, että työtunteja on liikaa. Työnantaja ei pysty arviomaan äitisi vointia ja jaksamista itse. On toki mahdollista, että työnantaja on "kaikki tai ei mitään" -tyyppi, mutta jos työnantaja tarvitsee eläkeläisiä töihin, voisin kuvitella, että työntekijällä olisi neuvotteluvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä anoppisi saa ruuan ja miten hän syö, jos ei itse pysty liikkumaan?
Tuossa tilanteessa voi ostaa ulkopuolista siivousapua, mutta oma kokemukseni on että lähinnä imuroivat ja pyyhkivät pölyt.
Jos anoppisi on järjissään ja haluaa olla kotona niin eipä häntä sieltä kukaan tule hoitokotiin viemään.
Tuo mikä ratkaisu teillä on nyt on se edullisin. Jos sinä et tykkää tilanteesta ja haluat maksaa anoppisi hoivakotiin niin se on 3000 eurosta ylöspäin per kuukausi.
Mun kokemuksen mukaan taas riippuu ihan siitä, mitä yksityisen firman kanssa sovitaan. Mun isällä käy hoivapalveluyrityksestä siivoamassa joka toinen perjantai ja tekevät kyllä ihan mitä vaan kodinhoitoon liittyviä juttuja. Just toissapäivänä olivat siivonneet isän rivitaloasunnon pihan eli pesseet painepesurilla terassilattian sekä vieneet kukkaruukuista vanhat kanervat multineen roskiin. Tän firman kohdalla ostetaan palvelua esimerkiksi kahdeksi tunniksi ja jos sen imuroinnin, kylpyhuoneiden pesun yms "viikkosiivouksen" kerkee tehdä puolessatoista tunnissa, niin sitten työntekijä vaikka istuu isän kanssa katselemassa vanhoja valokuvia tms. Kun 2 tuntia tulee täyteen, lähtee seuraavaan osoitteeseen. Yli vuoden sain isää taivutella ottamaan vastaan ulkopuolista apua, mutta kun lopulta siihen suostui, onkin ollut tosi tyytyväinen.
Aurinkoinen sunnuntai. Vähän turhauttaa, kun en saa edistettyä mun projekteja. Ei siis ole olohuoneessa tilaa, kun täällä on nyt mun työpiste, patja lattialla nukkumista varten, kaksi isoa koiranpetiä sekä kaksi isoa koiraa. Ja tietty kissa. Hoitokoira on ihana apulainen, mutta en voi lattialla istuen tehdä mitään, kun se on mukana hääräämässä. Eikä ole oikein lattialla tilaakaan. Maalaushommatkaan ei pöydän ääressä onnistu, kun on työpiste tässä. Jos ei olisi ensi viikolla palavereja, olisin ilmoittanut töihin pitäväni ensi viikon lomaa. Olisin voinut kantaa työpisteen kamat takaisin yläkertaan. Sain sentään nikkaroitua toisenkin kylvölaudan ja tänään kylvän tomaatit, kurkut yms. Mutta sen olen nyt tän viikon aikana todennut, että jos joskus päättäisin muuttaa yksiöön, niin yksi kissa eikä yhtään enempää lemmikkieläimiä :D
Hoitokoira on tosi kiltti, mutta meillä ollessaan se on nyt keksinyt, että voikin vastata vastaantulevan koiran rähinään, koska mun koiravanhukseni (joka ei sekään yleensä rähise kenenkään kanssa) yltyy rähisemään myös. Kaksi yhtä vastaan, jee! Joten varsinkaan nyt viikonloppuna en voi viedä niitä yhtäaikaa ulos, kun vastaantulevia koiria on paljon. Kolmen lenkin sijaan pitää siis tehdä kuusi lenkkiä. Onneksi arkisin sentään onnistuu, kun käytän hyvin varhain aamulla, lounastauon aikaan sekä aikaisin illalla. Illalla tulee vastaan korkeintaan pikkukoiria ja niille mun koiravanhukseni ei vaivaudu sanomaan yhtään mitään, vaikka räksyttäisivät miten.
Kahdelta pitäisi taas mennä isälle kahville ja sitä ennen käyttää koirat päivälenkillä. Siellä menee aina vähintään 1,5 tuntia, koska isällä on kova tarve puhua. Ja riittää, että mä vaan kuuntelen. Sen jälkeen sitten olisi tarkoitus kylvää loput siemenet ja sitten taas kerran koiria ulkoiluttamaan. Huomenna olisi taas sytostaattien turvakokeet eli verikokeet, joilla varmistetaan, ettei sytot ole vahingoittaneet maksaa ja munuaisia. Lauantaina hoitokoira lähtee kotiin ja seuraava viikko on taas ihan normaali viikko, mutta sitä seuraavalla on jo pääsiäinen ja pääsiäisviikolla en ole lainkaan töissä, joten mulle syntyy 10 päivän vapaat. Jospa silloin saisi hommia etenemään tehokkaammin.
Taipumus nivelreumaan on periytyvä. Yleensä nivelreuma kuten muutkin autoinflammatoriset sairaudet kuitenkin edellyttävät jonkin laukaisevan tekijän. Tavallisin laukaiseva tekijä on jokin infektio. Mulla se infektio oli aikoinaan vyöruusu, mikä yleensä on iäkkäämpien ihmisten sairaus, mutta jostain syystä mulle iski se. Nivelrikko taas on nivelten väleissä olevien rustojen kulumaa ja siihen vaikuttaa monet ihan muut asiat. Esimerkiksi työ, ylipaino, erilaiset tapaturmat ja tietenkin ikä. Mutta myös perimä jonkin verran. Ja varsinkin perinnöllistä on usein yliliikkuvat nivelet, jotka valitettavasti sitten myös kuluu "normaaleja" niveliä helpommin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/