Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Itse käänsin kellot jo ennen nukkumaan menoa, mutta ensimmäistä kertaa väärään suuntaan eli tunti taaksepäin. Sitten myöhemmin tajusin, että väärä suunta ja käänsin tunnin eteenpäin edellisen siirron jälkeen eli talviaikaan. Sitten myöhemmin siitä vielä ymmärsin, että vielä tunti täytyy siirtää eteenpäin. Aamulla piti puhelimesta aika tarkistaa, kun automaattisesti päivittyy siihen, että olenko oikeassa ajassa enää lainkaan. 

Mun mielestä helppo muistisääntö kellojen kääntämisessä on "aina lähimpään kesään päin". Eli syksyllä tunti taaksepäin, koska kesä on takana, ja keväällä tunti eteenpäin, koska kesä on edessä. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas

Tosi koskettava kuvaus, millaista ystävyys voi olla. Hyvän ystävän kanssa voi olla myös hiljaa (suomalainen ominaisuus varmaankin). Saunan lauteilla tai pilkillä, mato-ongella, eväsretkellä... mieskaverukset voi olla jäällä koko päivän ja kun kysyy, mitä toiselle kuuluu, toinen sanoo: eipä tullut puheeksi... :)

Ja usein eri ystävien kanssa puhuu eri asioita. Toisen kanssa syvällisiä, suruja, tunteita,  vastoinkäymisiä. Toisen kanssa tavallisempaa, arkisempaa. Tärkentä on varmaa löytää joku yhteinen sävel.

Kohta alkaa mäkihypyt, sit pihalle. Puoliso meni jo laittelemaan pihasaunaa. Grillataan makkaraa kans, ennuste 11C ja aurinkoista.

Valoisaa päivää

N64

Näinhän se on. Mä en ole koskaan tavannut sellaista ihmistä, jolla olisi täsmälleen samat mielenkiinnon kohteet kuin mulla itsellänikin. Sen vuoksi mulla on muutama ystävä sekä lisäksi kavereita. Ihmisinä hyvin erilaisia. Yhden kanssa tehdään ja puhutaan yhtä, toisen kanssa toista. Mä en myöskään kaipaa sellaisia ystäviä, joiden tapaamista ennen mun pitää perehtyä  asian X uusimpiin tutkimustuloksiin tms, jotta voitaisiin jutella asiasta X syvällisesti. Pidän enemmän ihmissuhteista, joissa oleminen on rentoa ja hauskaa eikä tarvitse olla mistään asioista "uusin tietokirja". Ehkä se on tämä mun työ, kun joutuu nykyisin lukemaan ja perehtymään satoihin lakipykäliin, EU-direktiiveihin, viranomaismääräyksiin ja kaikenlaiseen sellaiseen, ettei vapaa-aikana oikein huvita perehtyä vaikkapa siihen, mikä on uusin tieto Mars-planeetasta. Mua kiinnostaa kyllä monet em asiat ja on ihan kiva kuunnella, jos jollain on asiantuntemusta vaikkapa syvänmerenhaudoista tai viikinkien kulttuurin elävöittämisestä nykypäivänä, mutta toistaiseksi mulle riittää perehtymiseen ihan vaan dokkarit ja podcastit, mitä noista katson ja kuuntelen. En jaksa olla asioista tämän päivän tietotasolla, vaikka aiheet sinällään kiinnostaakin. Ehkä sitten eläkkeellä jaksan seurata asioita paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä valkoinen tunnuslukulaite oli helppo ja varmaan helppo myös ikäihmisille. Nyt joutuu opettelemaan uuden tavan ja saas nähdä montako hutihommaa tulee, kameran kanssa pelataan, jännittää jo nyt miten onnistuu. 

Mä olen 99% varma, että mun isälläni ei tule onnistumaan. Onneksi systerillä on tilit kans Nordeassa, niin voi ruveta hoitaan isän laskujenmaksut ja muut raha-asiat. Tota häkkyrää vissiin tarvitsee ihan kaikkeen, mitä netistä tilaa? Onnee vaan systeri, kun kuvitteli vuoden vaihteessa aloittaneensa rattoisat eläkepäivät kesämökillä 300 km päässä isästä. Ehei, hän pysyy nyt kiltisti kaupungissa, jotta on ainakin pari kertaa viikossa isän apuna Nordean pankkisovelluksen kanssa :D :D :D Tai sitten isä vaihtaa kaikki säästönsä ja sijoituksensa Nordeasta pois. Mä en aio sotkeentua yhteenkään asiaan, mikä liittyy Nordeaan. 

Mulla on huonoja kokemuksia Nordeasta. Mun äidillä oli iso sijoitusvakuutus Nordeassa ja siinä edunsaajina hänen lapsenlapsensa.  Kun äiti kuoli, ne kaksi laspsenlasta, joilla oli tili Nordeassa, sai rahansa heti. Mutta kaksi muuta, joilla ei ollut tiliä Nordeassa, niin voi juma mitä vääntöä. Nordea mm vaati todistuksen mun lapsistani (mikä toki on ihan ymmärrettävää, jos mulla olisikin lapsia enemmän kuin nuo kaksi), mutta sitä ei vaadittu mun tyttäreltä (joka siis sai Nordean asiakkaan rahansa heti) vaan ainoastaan mun pojaltani. Paljon muutakin vääntöä oli siinä, että mun poikani ja myös siskoni poika sai lopulta ne rahat. Mitään muuta eroa heillä ei ollut siskoihinsa kuin että siskoilla oli Nordean tilit ja näillä pojilla ei. 

Nro 10182: Kirjoitit, että et ole varma, olisitko kenenkään mielestä edes kiinnostava tai sun juttusi ja elämäsi ketään kiinnostava. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja myös ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Tutustuminen tietysti edellyttää, että on edes jotain yhteistä, muutenhan ei juttelu jatku, jos ei ole mitään sanottavaa toiselle. Mutta mun mielestä ystävyyden ei tarvitse olla jatkuvaa mielenkiintoisista asioista keskustelua, syväluotaavia analyysejä jostain aiheista yms vaan hyvään ystävyyteen kuuluu ihan arkisetkin jutut. Juuri ne jutut, joista helposti ajattelee, että eihän nämä ketään kiinnosta. 

Mä tutustuin nelisen vuotta sitten yhteen naiseen. Netissä ja täysin yllättäen. En ollut koskaan tavannut häntä, mutta satuttiin kuulumaan molemmat yhteen Facebookin ryhmään. Yhtenä syksyisenä iltana hän laittoi mulle yksityisviestiä. Hänen miehensä oli saanut harvinaisen sairaskohtauksen ja taisteli hengestään sairaalassa. Saman harvinaisen sairaskohtauksen, minkä mä olin saanut 9 vuotta aikaisemmin. Sellaisesta ei yleensä selviä edes hengissä, mutta mä selvisin. Olemme usein miettineet, mikä ihme sai hänet sinä iltana laittamaan viestiä juuri mulle. Tuntemattomalle ihmiselle. Ja miten satuinkin olemaan tietokoneeni ääressä vielä niin myöhään. Ensimmäiset päivät me juteltiin vain hänen miehensä tilanteesta. Hän raportoi mulle, mä kuuntelin, tsemppasin, lohdutin ja kerroin osaltani sen, mitä kokemukseni perusteella tiesin ja jopa aavistin. Olin hänelle lähinnä tukihenkilö ja kun myös hänen miehensä selvisi kuin selvisikin hengissä, hänellekin vertaistukea. 

Kun miehensä toipui ja elämä palasi takaisin raiteilleen, alettiin jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Hyvin usein ihan vaan arkisista jutuista. "Mitä ruokaa ajattelit laittaa tänään?" . "Joko sun koiran tassu on paremmassa kunnossa?". "Ai saamari, vedin taas lipat tossa liukkaalla pihatiellä." Ja toki sitten, jos on huolia tai murheita tai jotain erityistä ilon aihetta, niin niistäkin. Yhteiskunnallisista asioista ja maailman tapahtumista. Me tavataan aika harvoin kasvotusten, mutta viestitellään päivittäin. Ja useita kertoja päivässä. Molemmat ollaan aika kotihiiriä eikä kummankaan elämässä juurikaan tapahdu mitään suurta ja mullistavaa, mutta silti meillä riittää juteltavaa. Ollaan molemmat entisiä hoitoalan ihmisiä ja ehkä eniten syväluotaavia analyysejä tehdään terveydenhuoltoon liittyvistä asioista. Jutellaan joskus vanhuudesta, eutanasiasta, kuoleman kohtaamisesta jne. Nämä aiheet menevät sitten enemmän syvälliseksi.  Mun elämäni ei ole erityisen mielenkiintoista ulkopuolisen silmin eikä ole hänenkään. Mutta ei tarvitse ollakaan, koska meidän ystävyytemme ei edellytä, että olisi. 

Kerroin tämän sulle siksi, ettei ystävyys edellytä, että koko ajan olisi jotain äärettömän mielenkiintoista juteltavaa tai että jatkuvasti tekisi kaikkea sellaista normaalista arjesta poikkeavaa, josta riittäisi kerrottavaa. Tavallista arkea - jonkun mielestä tylsääkin sellaista - elävä ihminen voi olla ystävistä kaikista läheisin ja paras. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin kanssa aiemmin  soiteltiin niin tuli virpomisesta  puhe niin lähdinkin ostamaan pääsiäismunat valmiiksi etten unohda, samalla ostin vkl ruuatkin. Äsken katsoin La Promesan ja Emmerdale tulee tänään klo  16.30. Nyt laitankin kana koivet paistumaan.

Oottes työ huomannu, ei virpomispäivä Palmusunnuntai on myös vaalipäivä. Voi mennä pikkuvirpojilla osaksi pasmat sekaisin...

Häitä pidelly... Robin

Enpäs ollutkaan huomannut. Hyvä, kun sanoit. Ja Häitä pidelly on ihana biisi <3