Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ystävyydettömyys ja tiukka omien rajojen vetäminen taitaa olla ihanne ja sellainen luonne, joka ei oikein siedä ihmisiä lähellään (korkeintaan oman kumppaninsa) on jotenkin parempi ihminen. Tässä alkaa tuntea itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Olen sosiaalinen, ystävällinen kuulemma, on muutama ystävä ja muitakin ihmisiä elämässä eikä tämä tilanne tunnu yhtään hankalalta. 

En ole ihan samaa mieltä. Sen kyllä olen huomannut, että verkossa tulee nähtyä introvertiksi identifioituvien todella myrkyllisiä kommentteja henkilöistä, jotka he tuomitsevat ekstroverteiksi. 

Olen itse varmaankin ambivertti enkä kovin kiinnostunut tästä jaottelusta. Suhtaudun nykyisin kuitenkin hieman varoen seurueen hiljaisiin tyyppeihin –entä jos he ovat näitä vihan täyttämiä netti-introverttejä?

Mulla on nykyään sama. Ennen pidin hiljaisia ihmisiä samanlaisina kuin muitakin, vain hiljasempina, ehkä ujompina tai introvertimpinä. Yritin osallistaa keskusteluun ja jos eivät sittenkään sanoneet mitään niin yritin edes hauskuuttaa jotenkin, ettei ihan hiljaa tarvitse juhlissa istua. Nykyään mietin heti näitä vauva introvertteja jotka haukkuvat ekstrovertit palstalla pystyyn, vaikka kasvokkain kuulemma teeskentelevät ystävällistä, ja tulee sellainen olo etten halua olla tekemisissä, kun se kuitenkin vihaa mua oikeasti haha. Olkoon yksin hiljaa kun ei mikään kelpaa.

Hiljaisemmat ihmiset eivät oletusarvoisesti kaipaa viihdyttämistä eivätkä väkinäistä keskusteluun osallistamista. Sellainen saa vain sulkeutumaan entistä enemmän, jos vaistoaa, että keskustelukaveri tekee numeron siitä, että hänpä tässä nyt osallistaa ja hauskuuttaa juhlien hissukoita. Viestisi viimeinen lause kielii siitä, että et ole liiemmin ajatellut näiden hiljaisten viihtymistä vaan omaa viihtymistäsi. Miksi otat henkilökohtaisesti sen, jos jotkut ihmiset eivät lämpene juuri sinun jutuillesi?

Joo, todella. Ennen ajattelin virheellisesti, että kaikki haluavat kuulua joukkoon eikä kukaan halua jäädä yksin ulkopuoliseksi. Vauvapalstalta olen oppinut, että jos itsekkäästi yritän pitää kaikki mukana, niin se on ylimielistä ja raivostuttavaa näistä hissukoista, ja he alkavat vihata minua.

Toisaalta tiedän nyt senkin, että jos en huomioi heitä mitenkään erityisesti ja annan olla itsekseen, niin sitten he vihaavat minua siksi että en anna suunvuoroa ja patsastelen parrasvaloissa muista välittämättä. Vauvaintroverttien kanssa ei voi koskaan tehdä oikein. Siksi: pitäkööt tunkkinsa.

Mielestäni on eri asia huomioida kaikkia esim. juhlissa ja tietoisesti lähestyä jotain hiljaisempaa tyyppiä lähtökohdasta "minäpä tulen nyt viihdyttämään sinua, ettei sinun tarvitse istua koko iltaa hiljaisena hissukkana". Ensimmäinen on normaalia sosiaalista hyvätapaisuutta, toinen keikahtaa helposti alentuvuuden puolelle. Hiljaiset ovat varmasti saaneet kuulla kuka enempi kuka vähempi koko elämänsä ajan siitä, kuinka hiljaisia ovat ja voivottelua aiheesta. Sellainen kovin alleviivattu "mukaan vetäminen" voi tuntua hiljaisesta kiusalliselta. Ylipäätään jos joku ei tartu keskusteluyrityksiisi eikä muutenkaan vaikuta noteeraavan sinua, niin silloin on parasta vain jättää tällainen henkilö rauhaan. Jos hän siitä loukkaantuu, niin siitä et sinä ole vastuussa. Tällä henkilöllä on luultavasti ongelmia nähdä omaa käytöstään ulkopuolisen silmin eikä hän käsitä sitä, että antamalla nuivia signaaleja hän ei onnistu vetämään ihmisiä puoleensa. 

En ole mennyt ns vieraisiin pöytiin väkisinviihdyttäjäksi, vaan tarkoitin tilanteita joissa on useampi ihminen ja yksi vaikuttaa jäävän sivuun. Minut on kasvatettu ottamaan kaikki huomioon, mutta sepä ei sitten olekaan ilmeisesti läheskään kaikkien mieleen, kuten tästäkin keskustelusta tulee ilmi. 

Niinpä. Ei myöskään ole aina niin helppoa tulkita kumpaa se nyt sitten tämän henkilön kohdalla on. Minullakin on kokemusta siitä, että tuntuu ettei jostakin ihmisestä saa oikein mitään irti kun hän ei puhu oikein mitää niin sitten sitä vaan antaa olla. Todellisuudessa kuitenkin kaipaisikin seuraa.

Mä ymmärrän hyvin tuon ongelman.  Olen itse sellainen,  että joissain porukoissa juttelen paljonkin muiden kanssa ja joissain taas olen pikemminkin eräänlainen tarkkailija.  Kyse on ryhmän dynamiikasta.  Nämä molemmat tavat olla porukassa on mulle ihan ok.  On myös porukoita,  joissa tunnen muuta kautta nämä hiljaiset ja tiedän,  että kahden kesken kyllä juttelevat,  mutta porukassa mieluummin kuuntelevat muiden juttuja kuin osallistuvat keskusteluun.  Ihmisten kesken on paljon sanatontakin viestintää ja niiden viestien tunnistaminen vähentää riskiä väärinkäsityksille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän sosiaalisen elämän salaisuus on, että on niin paljon ystäviä, että pystyy hyväksymään myös tunnetasolla sen, että jollain on välillä vähemmän aikaa tai jos jotakuta ei kiinnostakaan. Ystäviä taas löytyy, kun antaa ihmisille tilaa ja mahdollisuuksia ystävystyä, esim. kutsuu mukaan juhliin ja illanistujaisiin, mutta ei odota, että joku tulee tai kyttää, että tuleeko.  

Tätä olenkin epäillyt, kun olen lueskellut tämän ketjun juttuja. He jotka helposti pystyvät siirtämään ystävät vain sivuun ja hyväksyvät sen ettei aikaa nyt vain heille ole, eivät osaa samastua siihen yksinäisyyden kokemukseen, kun tulee aina torjutuksi.  Kun tosiaan ei ihan oikeasti ole sitä sosiaalista elämää.

Muistan, kun opiskeluaikaan, jos halusi perjantai-illaksi seuraa, niin piti viimeistään keskiviikkona alkaa huhuilla kavereille, että ketkä olis lähdössä minnekin. Sitten piti käydä ainakin 10 ihmistä läpi, että tärppäsi 1 tai 2 tyyppiä, joiden kanssa sovittiin lähdöstä jonnekin. Sen voi ottaa niin, että jotta löytyy seuraa, niin 10 torjuntaa yhtä toteutunutta tapaamista kohtaan on ihan hyvä saldo. Ei sitä elämää ole, jos ottaa jo 1. tai viidennen torjunnan kohdalla itseensä ja kokee itsensä hylätyksi. 

Ehkä tässä on se oleellinen ero. Toisille ihmisille ystävyydessä on kyse hyväksytyksi/hylätyksi tulemisesta ja siihen liittyy siksi paljon tunteita ja odotuksia. Toisilla taas mahdollisuuksista, jotka voivat (sillä kertaa) toteutua tai sitten eivät toteudu. Nämä maailmat eivät kohtaa, koska ne todellisuudet ovat erilaiset. 

Vai voisiko olla, että toisilla ihmisillä vain helpommin on paljon ihmisiä ympärillä, kuin toisilla? Tässä kun nyt on puhutta ekstroverteistä ja introverteistä niin on hyvä muistaa ihmisten temperamenttierot. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, ettei yksinäisyyttä kokevan kannattaisi torjunnan pelosta huolimatta yrittää sosialisoida ja mennä myös itseensä kaveruussuhteita solmiessaan, vaan että tässä nyt vain on selkeä käytännön ero mikä monella saattaa jäädä huomaamatta ja empatia loppuu siihen.

Se, että on paljon ihmisiä ympärillä,  ei kuitenkaan tarkoita,  että ne kaikki ihmiset olisivat ystäviä.  Joillain voi olla paljon sisaruksia,  joihin läheiset välit. Myös kavereita,  harrastuskavereita,  työkavereita tai vaikka ihan vaan naapureita. Kun omat lapseni oli pieniä,  tässä taloyhtiössä oli muitakin pienten lasten äitejä,  joten ei tarvinnut istua yksin hiekkalaatikon reunalla. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Luuleekohan, että näytelmä on häntä varten keksitty? Flunssa pikkuhiljaa helpottaa, kahvikin maistuu jo.

Onkos vatsatautipotilas toipunut?

Voi olla,  että luulee.  Just nyt täällä on 5 "näyttelijää". Kyylä makoilee tylsistyneenä koiranpedillä ja odottaa,  että näytelmässä tulisi väliaika ja saisi herkkuja. Selvästi koirille tarkoitettu näytelmä. 

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Just harkitsen,  että tilaisi Taco Bellistä sapuskaa illalla.