Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.

Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi. 

Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.

Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään?  Jos rahaa ei juurikaan ole.

Leski jatkaa asumista loppuun saakka ja lapset maksaa puolikkaasta kiinteistöstä aiheutuvat verot sekä kulut. 

Eikös asumisoikeidulla asuva maksa kulut ja menot?  Niin ainakin minä olen tehnyt.

Koska rahaa ei ole olisi asunnon myynti ainoa jolla osituksen voisi tehdä.

Vain asumiskulut. Esimerkiksi taloyhtiössä tehtävät remontit, jotka nostavat rahoitusvastiketta, ei tarvitse maksaa. Eikä asunnon muitakaan tarvittavia remontteja. 

Vierailija kirjoitti:

Entä,  jos kuolinpesän tilillä ei ole riittävästi rahaa? Kaikki perittävä omaisuus kiinteää omaisuutta?

Harva niitä edes pesästä maksaa. Omasta pussistahan sä muutkin verosi maksat. 

No näinpä, mutta kun tuolla edellinen kirjoittaja sanoi, että jos kuolinpesä jätetään jakamattomaksi, niin perintöverot maksetaan kuolinpesän tililtä. 

Saattaa olla tilanteita, joissa kuolinpesää ei kannata jakaa, mutta kuten ketjussa jo mainittu, niin siitä voi tulla sotkua sitten, kun joku kuolinpesän osakkaista kuolee ja hänen perillisensä ovat sitten osana kuolinpesää. Sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa" pitää tässäkin paikkansa. 

Äidin kuoleman jälkeen kuolinpesä jaettiin heti ja koska äiti oli testamentannut lapsenlapsilleenkin, niin nuorempi sukupolvikin sai rahansa heti. Auttoi mukavasti varsinkin asuntolainaa maksavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.

Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi. 

Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.

Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään?  Jos rahaa ei juurikaan ole.

Jos vainajalla on vaikkapa 2 lasta, niin leski omistaa asunnosta puolet ja kumpikin vainajan lapsista 1/4. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P.

Tunnut olevan tosi taloudellinen ja järkevä. Itsekin nuorempana muistan ostaneeni useammat hyväksi koetut kengät, ajaton malli. Tuppasi valmistus loppuvan aina, piti varautua.

Äsken nauratti sitruunaperhonen, mikä lenteli kukkapaitani ympärillä pitkän tovin. Polo. Luulin, ettei ne niinkään näe, vaan haistaa kukat. Lähellä on paljon voikukkia ja silti tuo valitsi minut.

Hautausmailla on todella rauhoittava vaikutus. Tuttuja on paljon siellä, nuoruudenrakaskin. Käyn toisinaan, mutta ihan lähimmät on polttohaudattu, tuhkat levitetty kotikonnuilleen. Heitä siellä(kin) muistelen. Minut myös poltetaan, olen tahtoni kirjannut.

On todella tärkeää jättää selkeä tieto jälkeenjääville, miten toimia. Meillä molemmat vanhemmat halusi polttohautauksen. Oli todella helppoa, kun ei tarvinnut arpoa tai ihmetellä, miten tehdään. Muussa riittikin sitten eripuraa tarpeeksi.

Mä olen ostanut itselleni tuhkauurnankin valmiiksi.  Tuolla se odottaa olohuoneen kirjahyllyn päällä.  Olisin ostanut arkunkin valmiiksi,  mutta ei ole oikein paikkaa säilyttää sitä.