Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Doris: En ihan oikeasti ymmärrä, miksi et enää kirjoita rekkautuneena. Kuka tahansa voi nyt  esiintyä sinuna ja sen takia kukaan ei usko enää yhtään mitään. Doris sitä ja Doris tätä eikä kukaan tiedä, kuka on oikea Doris ja kuka taas vakuuttelee olevansa Doris.  Jos unohdit salasanasi, niin tiedät varmaan itsekin, mitä pitää tehdä. Paljon eripuraa häviäisi, jos sinäkin alkaisit kirjoittaa ihan sillä rekisteröidyllä nimimerkilläsi. 

En halua rekkautua, en halua enää kirjoittaa tänne ollenkaan.

Kirjoitin tuon korjauksen valheisiin. En usko että mikään enää onnistuisi kuitenkaan, sama jankkaus vanhoista jatkuisi kuitenkin.

 

Heipat kaikille, Hyvää Joulua.

D.

Teet niiinkuin haluat. Mutta varmaan ymmärrät, että minäkin voisin kirjautua ulos ja sen jälkeen kirjoittaa tänne jotain ja sanoa, että MINÄ olen Oikea Doris. Se, että joku väittää olevansa oikea Doris, ei välttämättä sitä ole. Tämän takia ehdotin sulle, että kirjoittaisit rekkautuneena, mutta mieluummin annat kenen tahansa esiintyä sinuna. 

Nro 97: En ota kantaa siihen, tuleeko omaisuus joskus vaikuttamaan asiaan jotenkin. MUTTA...koska yleistuesta tulee harkinnanvarainen ihan kuten toimeentulotukikin nyt on, niin siinä tuessa ei huomioida sitä, paljonko sulla on kesämökistäsi kiinteistövero, sähkölasku, jätehuoltomaksut jne. Koko mökki kun ei ole sun selviytymisellesi millään tavalla tarpeellinen. Kun sitten joudut pistämään mökkisi myyntiin, koska sulla ei ole enää varaa ylläpitää sitä, myös ne mökistä saadut myyntitulot on sulle tuloja ja sitten elätät itsesi aluksi niillä saamatta lainkaan yleistukea ja kun sekin  raha on käytetty elämiseen (siis sellaiseen elämiseen, minkä Kela hyväksyy) voit taas hakea yleistukea. Yleistuella - kuten nykyisin toimeentulotuellakin - pystyt kustantamaan itsellesi äärimmäisen minimalistisen elintason. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastasit itse omaan kysymykseesi. Työelämä on rasittavaa ja jos olisi lapsia tähän päälle, ei riittäisi voimavaroja mihinkään muuhun.

 

Mulla on kuormittava työelämä ja lapsia, joiden yksinhuoltaja olen. Priorisoin ystävyyssuhteet todella korkealle. Aikaa löytyy, jos haluaa.

 

Minun kokemus yksinhuoltajana on ollut sama. Ne kaverit, joilla on puolisot ei pysty ikinä mitään tekemään. Ja minä pystyisin järjestämään.

 

Tuo voi johtua siitä, että parisuhde on kuormittava. Pitää huomioida puolisokin ja hänen sukulaisensa.

 

Entä, jos parisuhde purkautuminen, niin kuin käy noin puolelle, niin sittenhän vasta ihmine

Ystävyyden vaaliminen on tärkeää, mutta hyvä ystävä ei oleta, että toinen väsyneenä, sairaana tms jaksaisi pitää yhteyttä samalla tavalla kuin jos hänellä olisi kaikki asiat ihan hyvin. Mun ystävä oli just tuossa keväällä ja kesällä yli 3 kuukautta sairaalassa enkä todellakaan olettanut, että hän olisi pitänyt muhun yhteyttä kuten ennen sairastumistaan. Kun mä aikoinaan sairastuin vakavasti, mä en jaksanut pitää yhteyttä oikeastaan muihin kuin siskooni ja omiin aikuisiin lapsiini. Hekin ymmärsivät antaa mulle rauhan toipumiseen ja hyväksyivät sen, että mä sitten soitan heille, kun jaksan. Ja kyllä, mullakin oli "ystävä", joka ei tätä ymmärtänyt. Nyt tämä "ystävä" on jo entinen ystävä. 

En ole vielä päättänyt, kuinka paljon. Olen vähentänyt kulutustani jo kahden vuoden ajan. Tosin olen edelleenkin kuluttanut asioihin (pääasiassa kotini sisustus) , joita ilmankin olisin pärjännyt ihan hyvin. Mulla on kuitenkin vähän mielessä, että ensi vuosi voisi olla "back to 60's" eli kuluttamisessa paluu lapsuuteeni. Hyvä puoli tässä Suomen kannalta on, että nauriit, lantut, kaalit, porkkanat, perunat jne on yleensä Suomessa tuotettuja. Kauppias toki saa vähemmän, kun vaihdan avocadot, ananakset yms kotimaisiin juureksiin ja kaaleihin. Viimeisen vuoden aikana olen tiputtanut lähes 15 kg painoa ja syön nykyisin yhtä pieniä annoksia kuin äitini  söi 1960-luvulla. Kun jätän kaikki nuo ulkomaiset elintarvikkeet kokonaan pois ja käytän vain edullisia kotimaisia, todennäköisesti ruokakuluni tulevat puolittumaan nykyisestä. Puurojen syöminen mulla kyllä tökkii edelleen. Lapsuudessani kun oli aina aamupuuro ja iltapuuro, monesti kansakoulussa lounaallakin jokin puuro. Eli puurokiintiöni tuli silloin täyteen loppuelämäkseni, mutta ajattelin muuttaa tämänkin ja ryhtyä taas syömään aamuisin puuroja. 
Tammikuussa 2023 aloin kokeilla ihan vaan pari kuukuatta, miten pärjäisin tulevien eläkepäivieni elintasolla. Pärjäsinkin niin hyvin, että vähensin työntekoa ja aloin tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Rahaa säästyi sen verran hyvin, että pystyin jo nyt syyskuussa hyppäämään kokonaan pois oravanpyörästä. Eläkettä alan siis saada vasta ensi elokuussa. Ensi vuoden haasteena voisikin olla kokeilla, miten pärjäisin, jos eläkkeeni olisikin vain puolet siitä (ja toisen puolikkaan voisin laittaa säästöön) mitä se tulee olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oikealle ystävälle ei tarvitse esittää, vaan ystävyys pysyy iloineen ja suruineen.

Ja oikea ystävä myös ymmärtää, jos toinen elää sellaista elämänvaihetta, että yhteydenpito vähenee.