Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P kirjoitti tuolla aiemmin, että "viha ei auta minua elämässäni yhtään mitään. Ei se pelasta elämääni ja saa minua voimaan hyvin".
Olen samaa mieltä, että viha ja katkeruus on "sisäistä myrkkyä", joka vahingoittaa paljon enemmän kaunan kantajaa kuin kaunan kohdetta.
Tämä ajatus on erikoinen. Että väärintekijät ei kärsi, vaan vääryydestä valittavat? Se pistää kyllä oikeusjärjestelmämme uuteen uskoon.
Jos kokee vääryyttä, haluaa sen loppuvan. Viha on se käyttövoima, jonka vääryys herättää. Ryhtyy toimiin. Jos kaikki alistuisi vääryyteen, millainen maailma olisi? Ei vääryyttä vastaan nousevan tarvi syyllistää itseään. Koko oikeusjärjestelmäkin perustuu siihen, että väärintekijä saa rangaistuksen.
Oikeusjärjestelmä perustuu siihen, että rikoksentekijä saa rangaistuksen. Jos teko ei ole lain mukaan rikos, niin silloin siitä ei rangaistakaan. Suomessa kyllä rikoksistakin annetut rangaistukset on naurettavan pieniä, mutta ehkä sen takia ei ole poliisia paetessaan tarvetta tappaa päiväkodillista lapsia ja kaikkia vastaantulijoita. Joissain maissa on ihan sama, tapatko yhden vai sata, koska tuomio on sama eli elinkautinen. Joka siis on oikeasti elinkautinen.
Mä tunnen ihmisiä, jotka vuosia ja vuosikymmeniä ovat kantaneet kaunaa väärintekijälleen. Mutta koska kyseessä ei ole ollut lain mukaisesti rikos, niin eipä siitä mitään tuomiotakaan ole tullut. Jotkut ovat alkaneet vainoamaan tätä väärintekijäänsä , mutta sitten se vainoaminen onkin lain mukaan rikos, niin se vainoajahan siinä kärsii eikä se alkuperäinen moraalisesti väärin tehnyt. Tilanne kääntyy päälaelleen. Alkuperäinen "uhri" muuttuukin "tekijäksi" ja alkuperäinen "tekijä" muuttuu "uhriksi".
Ei viha vihaamalla lopu, jos se vihan kohteesi ei vidduakaan välitä sun vihastasi. Ja monesti ei välitäkään, jos kyse ei ole hyvin läheisestä ihmisestä. Eikä aina silloinkaan. Jos saat jotain hyvää oloa itsellesi olemalla Don Quijote eli taistelemalla tuulimyllyä vastaan, niin hyvä niin. Mutta sitä tuulimyllyä ei välttämättä kiinnosta palaneen puupennin vertaa sun taistelusi. Vällttämättä ei edes muista, että olet olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyllä sopis viettää viimeisimmät vuoteni jossain lämpimässä, ei vaivais kolotukset, ei tarvis rollaattorin kanssa lumisohjossa rämpiä. Mutta ei ihan vielä, ehkä kymmenen vuoden kuluttua, vaikkei sitä koskaan tiedä, koska kunto romahtaa :(
Yksin en uskaltais ulkomaille muuttaa, mutta jos joku taho, yksityinen tai valtio, asian järjestäis: asunto, ruokailut, siivoukset, vaate- ja terveydenhuolto, riemuiten lähtisin. Ja nimenomaan oma asunto, pienikin riittäisi, mutta ei pelkkä huone! Eläke riittäis hyvin vaikkapa siellä Mombasassa, käytttörahaakin jäis täyshoidosta huolimatta.
Onneksi vielä ei kolota ja jalatkin kantaa, pääkin toimii, vaikka joskus ajatus pätkii... ;)
Muuttaako Espanjan eläkeläiset takaisin Suomeen elämän ehtoopuolta viettämään? Ei tarvis, jos ois tuollaista hoitoa saatavilla.
Menikö pilkutus oikein?
Rahahan siellä Espanjassakin ratkaisee. Itseasiassa yksi niitä Euroopan maita, missä omaisilla on iso rooli vanhusten hyvinvoinnista huolehtimisessa. Jos sulla ei ole siellä omaisia, sitten sulla pitää olla fyrkkaa maksaa jollekin. Entinen työkaverini on asunut jo vuosia talvet Espanjassa, mutta tulee aina kesäksi Suomeen. On siis edelleen työelämässä ja hyväkuntoinen. Kertonut kuitenkin monesti, että hermot menee siihen mañana meininkiin. Itse en pidemmän päälle - vaikka nivelkipuja onkin - tykkää edes 28 asteedn helteistä. Jostain 40 asteen helteistä puhumattakaan. Tämä työkaverini on kertonut, että väölillä sähkö on tosi kallista ja välillä voidaan sähköt pistää poikki ihan vaan sen takia, että muuten sitä ei riitä. Aamulla voi mennä suihkuun ja hanasta ei tulekaan vettä. Koska vedenjakelua pitää säädellä. Maastopaloja on vuosien varrella ollut yhä useammin. Mieluummin mä täällä Suomessa asun rollattorin kanssa liikkuvanakin, kun voin tilata lähikaupasta ruoskaostokseni kotiinkuljetuksella eikä tarvitse miettiä, miten mä sen rollan kanssa pääsen pakoon ikkunastani näkyvää metsäpaloa. Kaikella on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Se marjayrittäjien juttu oli häpeällinen. Nyt paljastui Lapista ulkomaalaisten työntekijöiden surkeat olot. Datakeskuksia taitaa rakentaa kiinalaiset. Halpaa sähköä tarvivat meiltä, ei työvoimaa.
Totta! Mä olin aiemmin aina ostanut nimenomaan kotimaisia marjoja ja kun tuo marjayrittäjien touhu tuli julkisuuteen, niin rehellisesti sanottuna tuntui tosi pahalta. Ei sillä, että ne muualla tuotetut marjatkaan olisi sen eettisemmin tuotettuja, mutta ainakaan niistä ei tarvitse maksaa nylkyrihintoja. Olen aina ajatellut - ja ajattelen edelleenkin - että Suomen pitäisi olla ruuantuotannon suhteen mahdollisimman omavarainen. Koska jos jotain isompaa maailmalla tapahtuu, niin yksikään maa ei tänne toimita ruokaa, jos siellä omillakin kansalaisilla on pulaa ruuasta. Sitten me syödään jäkälää ja käpyjä. Mutta ei kuitenkaan tuollaistakaan työntekijöiden kohtelua voi hyväksyä. Mieluummin maksan veroissa sen, että marjatilallinenkin saa leipänsä päälle muutakin kuin ylähuulen, mutta jotain rajaa kuitenkin.
Osa turhista lääkärikäynneistä on sitä, että työnantaja vaatii jo ekasta päivästä lähtien sairaslomatodistuksen. Potilas itsekin tietää, että flussa menisi ohi muutamassa päivässä, mutta kun se saikkutodistus pitää toimittaa. Tässä taisi kuitenkin tapahtua pandemian aikana vähän muutosta, mutta en tiedä, onko palattu taas pandemiaa edeltävään aikaan. Toinen syy on se, että lääkärit on varsin varovaisia lääkkeiden määräämisessä. Enkä nyt puhu mistään opiaateista tai muista vastaavista vaan ihan vaikka lihasrelaksanteista tai jopa astmalääkkeistä, vaikka påotilaalla se diagnosoitu astma onkin ollut jo vuosikymmeniä, mutta ei ole kovin usein tarvinnut siihen lääkkeitä. Jotkut lääkärit kirjoittaa parin viikon reseptin ihan netin kautta ja jotkut taas edellyttävät vastaanotolla käyntiä.
Sitten tietenkin sekin, että ei moni ihminen tiedä, vaatiiko jokin luunmurtuma, vatsakipu tms lääketieteellistä hoitoa vai paraneeko itsestään. Vaikka en kovin montaa vuotta sairaanhoitajan hommia tehnytkään, niin siitä koulutuksesta oli kuitenkin se hyöty, että osaan itse arevioida, tarvitaanko tähän jotain hoitoja vai menisikö ohi ihan vaan levolla ja Buranalla.
Jos ei ole asiakkaita, tietenkään ei tarvita työntekijöitäkään.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/