Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alusta lähtien mukana. Ja ei siellä mitenkään erityinen ilmapiiri alussakaan ollut.  Harvakseltaan kirjoiteltiin, mutta N61 vastasi kaikille jotain teennäistä mukalempeää.  Ohitin ne ja luin ja kirjoittelinkin. Ap sai varmaan itsetunnolleen pönkitystä ja päiviinsä sisältöä ja siksi muistaa ketjun mukavana.  Ihan tavallinen ketju, jossa oli suppea kirjoittajakunta ja vielä suppeampi aihepiiri.  Vähän kuin olisi perheen WhatsApp-ryhmässä kirjoittanut ja iäkäs mummo olisi leperrellyt jokaiselle omiaan. Turha sitä on kaivata. Nyt on laajempaa ja kiinnostavampaa. 

 

Jatkan vielä. Mummo tietysti kaipaa sitä, kuten nuoruuttaan tai muuta mennyttä aikaa. Ei se muille ole merkityksellinen. Muistan senkin, kun porukka hyökkäsi erimielisten kimppuun. Nopeasti poistettiin viestit, joista ei tykätty. Silloin oli Puutarhuri, joka poisti paljon Ap:n

Mä olen nyt taas hetken ketjua seurattuani huvittuneena miettinyt, että ehkä koko ketjussa ei olekaan muita kuin Doris, Pitkis ja minä. Pitkiksen tunnistaa kirjoitustavasta ja mut rekkautuneesta nimimerkistäni. Kaikki muut saattavat olla dooriksia. Tästä voisi oikeastaan kehitellä jonkun novellinkin, miten joku kehittelee itselleen jatkuvasti uusia sivupersoonia ja keskustelee näiden sivupersooniensa kanssa. Enkä nyt tarkoita sinua vaan oikeastaan tuo olisi aika kiehtova aihe kirjoittaa novelli. 

Joskus aikoinaan mietin, että jahka jään eläkkeelle, alan kirjoittaa sairaalamaailmaan liittyvää dekkaria. Sen dekkarin miljöö olisi ollut Meilahden sairaala, koska olin siellä niin kauan töissä ja osaisin kuvailla niitä paikkojakin tosi hyvin. Varsinkin sitä maan alla kulkevaa tunneliverkostoa. Saisin hyvin ujutettua sinne tunneliin jonkun sarjamurhaajan. Mutta voishan sitä kirjoittaa jonkun psykologisen jännärin, jossa päähenkilöllä olisi lukuisia sivupersoonia. 

Joulu taitaa olla se hetki vuodesta, kun yksinäisyys kaikista pahiten korostuu. Tulin miettineeksi sitä, millaisia jouluja yksinäisillä lapsena oli? Oliko silloin sukujouluja vai vietettiinkö joulua ihan vaan ydinperheen kanssa? Jos oli sukujouluja, niin mihin tai kehen sukujouluperinne katkesi? Jos taas lapsuudessakin joulut oli vain ydinperheen kanssa, niin sitten lieee aika luonnollista, että lapset aikuisiksi tultuaan haluavat jatkaa perinnettä eli joulut vietetään ydinperheen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta hyvässä ystävyydessä on tärkeää samat asiat kuin parisuhteessa. Aitous ja rehellisyys. Monesti loukkaantumiset tulevat noiden puutteesta. Mitä vaan voi ihmisellä olla, mutta jos molemmat tahtovat ystävyyttä elämän käänteistä ja tilanteista voi päästä yli. Rehellinen puhe omasta tilanteesta ja tunteista molempiin suuntiin voi olla liima. Jos jompi kumpi haluaa vain omaansa eikä tahdo puhua rehellisesti eikä kuulla aidosti, ei yksi voi juttua ylläpitää. Syyttäminen on aina pahasta. Monessa meiltä kysytään tahdotko ja aina on enemmän kuin yksi osallinen.

Tämä on kyllä ihan totta. Mulla on yksi kaveri, joka aikoinaan oli mun läheisin ystäväni, mutta kun me nykyisin tavataan (esimerkiksi käydään ravintolassa syömässä), niin ennenkuin hän on ehtinyt kertoa kaikki lastensa ja lastenlastensa asiat sekä Tinderistä löytämiensä deittikumppaneiden asiat, niin jälkiruokalautanenkin on jo tyhjä. Mä sanon yleensä vaan "aha", "vai niin", "sehän kiva" jne. Ja tämä kaverini on jo melkein 70v. Ei hän tiedä, mitä mulle kuuluu, koska meidän tapaamiset menee aina siihen, että hän kertoo kuulumisensa ja sitten kumpikin lähtee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa olla vihdoinkin rauhassa!

Juuri näin! Vuosikymmeniä olin sukujoulut hikihatussa vääntämässä sitä sun tätä pöperöä kaikille allergisille ja muille ruokarajoitteisille, sitten kauhea aikataulujen säätäminen, kun yhden pitää päästä joulusaunaan ennen hautausmaalla käyntiä ja toisen taas just päinvastoin. Kyllä mua edelleenkin yritettiin saada sukujoulujen järjestäjäksi, mutta mä en nyt vaan enää jaksa. Vietän tämän joulun kissani ja koirani kanssa. Syön hyvin - ja vain sellaista, mstä oikeasti tykkään -, otan lasin punaviiniä ja lösähdän olohuoneen sohvalle kissa kainalossa katsomaan jotain Netflixistä,

Ei näköjään pitäisi tehdä yhtään mitään! ÄRRINMURRINPURRIN!!!!!! Tein vähän jouluvalmisteluja ja kun astuin keittiötikkailta alas, niin jalka vääntyi. Ei se jalka, missä oli murtuma syyskuussa, vaan nyt toinen jalka ja vähän veikkaan, että tossakin on nyt murtuma. Nyt sitten taas nilkutetaan :(  Voi...sanonko mikä?

Huomenna pitäisi käydä hakemassa siskoni takapihalta joulukuusi ja koristella se. Ja kiva olla tällanen kanantaluttaja, joka ei ylety laittamaan ilman keittiötikkaita latvatähteä joulukuuseen. Taitaa jääädä kuusi ilman latvatähteä.

Mutta noin muuten samaa tavallista arkea mulle kuuluu kuin aina ennenkin. Huomenna oli tarkoitus mennä käymään ruokakaupassa, mutta onneksi Woltin kautta voi tilata tosta kaupasta. Koiran kanssa pitää tietty käydä ulkona, mutta onneksi sekin on jo vanha eikä mitään pitkiä lenkkejä tarvitse. 

Mukavaa joulun odotusta kaikille!