Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä syyttää nykyistä hallitusta, jos haluaa, mutta totta on kuitenkin se, että Suomen talous ei ole kasvanut n. 20 vuoteen. Tästä suora johtopäätös on, että Suomessa on erittäin pahoja rakenteellisia ongelmia, jotka jarruttavat menoa. Näitä on toki helppo nimetä sen enempää tutkimatta eli mm. karmiva huoltosuhde, lihavat ihmiset, ylisuureksi paisunut sosiaaliturva ja julkinen sektori, huippukorkea verotus jne. Nyt kun tilanne alkaa olla se, että lainanotto alkaa selkeästi hankaloituimaan tulevina vuosina luottokelpoisuuden heikkenemisen myötä, niin Suomi on yksinkertaisesti kuopassa, josta ei pääse ylös ilman selkeää kärsimystä ja elintason laskua. Hallituksista riippumatta. Jos taloudellinen tilanteesi ei ole kunnossa, niin tulet kärsimään.
Mä olen tästä aika pitkälle samaa mieltä. Olen poliittisesti sitoutumaton ollut aina, mutta sitä mieltä kuitenkin, että joka asiassa ei voi huutaa yhteiskuntaa apuun vaan pitää itsekin varautua. En ollut vuosikausiin pahemmin seurannut valtiontaloutta ja yllätyin kuin Petteri, kun mulle selvisi, että yhä suurempi osa BKT:stä perustuu kotimaiseen kulutukseen. Ja jos kansalaisilla ei ole rahaa, mitä kuluttaa, niin... Tai jos nyt kansalaisista osa on vetänyt kulutuksessaan hätäjarrun päälle, niin tottakai sekin vaikuttaa.
Mutta on tässä maassa ollut kaikenlaista muutakin ongelmaa. Yhdessä vaiheessa pankit myönsivät ihan järjettömän suuria asuntolainoja. Ja sokeana realiteeteille ihmiset ottivat niitä. Mahdollisimman hieno kämppä mahdollisimman hyvästä paikasta. Koska se oli cool. Myös kaikenlaiset kulutusluotot ja pikavipit yleistyivät. Jos sulla ei ollut oikeasti rahaa asiaan x, niin hei, voit maksaa sen osamaksulla. Ja jos sulla ei kaikkien osamaksujen jälkeen jäänytkään enää rahaa ruokaan, niin hei, ota pikavippi. Helevetin isolla korolla. Vaikka "lammas" olenkin, niin mä en koskaan sortunut osamaksuihin ja pikavippeihin.
Ja on tottakai paljon muutakin. Jo 1970-luvulla Suomesta lähti lähes koko vaateteollisuus Baltian maihin. Koska siellä oli halvempi työvoima. Ei se halpuus kuluttajahinnoissa kuitenkaan näkynyt. Eli saman verran rytkyistä maksettiin kuin aina ennenkin. Moni muukin tuotanto on vuosikymmenten varrella siirtynyt muualle. Ja Suomen varallisuutta suunnilleen lahjoitettu tai ainakin myyty muualle. Kaivoslaki on tästä hyvä esimerkki. Muistatko muuten, kun 2015 mediassa oli jatkuvalla syötöllä uutisia m22hantulijoista? Mutta vain hyvin pieniä, muutaman lauseen uutisia siitä, että jo silloin meidän pohjavedet meinattiin myydä - tai oikeastaan suunnilleen lahjoittaa - ulkomaisille yrityksille kuten Nestlelle.
Ja olisi paljon kaikenlaista muutakin sanottavaa, mutta menen takaisin olohuoneen sohvalle rapsuttelemaan kohta 19 vuotta täyttävää kissavanhusta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää mihin AP:ne väittämä perustuu? En löytänyt mitään tällaista virallista tilastoa, joka vahvistaisi AP:ne väittämän.
Jos ei löydy lähteitä, niin tämä ei ole muuta kuin katkeran AP:n mutuilua.
En tiedä, mihin ap väitteensä perustaa, mutta ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tietoa, että Suomessa on eniten yhden hengen kotitalouksia. Seuraavaksi eniten on kahden hengen kotitalouksia eli joku asuinkumppani on löytynyt, mutta lapsia ei ole hankittu.
Mitä tulee ap:n alkuperäiseen kysymykseen, niin maailma on muuttunut. Työn perässä pitäisi voida muuttaa. Niin kotimaassa kuin mahdollisesti ulkomaillekin. On huomattavasti helpompaa tehdä iso elämänmuutos yksin kuin jos se elämänmuutos koskisi vielä puolisoa ja lapsiakin. Mulle tarjottiin aikoinaan ihan mielettömän hienoa mahdollisuutta töihin USAan Bostoniin, mutta enhän mä ottanut tarjousta vastaan, koska olisin joutunut jättämään lapset exälle Suomeen. Jotkut väittää, että ei lapset mitenkään sido, mutta kyllä ne vaan sitoo. On varmasti edelleen ihmisiä, joiden unelma on avioliitto, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja, mutta näiden ihmisten määrä on todennäköisesti laskenut. Moni - varsinkin nuori - kokee tulevaisuutensa epävarmana. Epävarmuuteen ei haluta lisää ylimääräisi riskejä, vaan ollaan varovaisia."Seuraavaksi eniten on kahden hengen kotitalouksia eli joku asuinkumppani on löytynyt, mutta lapsia ei ole hankittu."
Kyllä heillä on lapsia, ne lapset vain ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois.
Hyvä pointti! Väestö vanhenee ja kun ihmisten elinikä pitenee, niin näitäkin talouksia on. Ja osa niistä yhden hengen talouksistakin on leskiä. Mutta he ovatkin tehneet lapsensa jo vuosikymmeniä sitten eli silloin, kun vielä se avioliitto, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja oli monen suomalaisen - niin miehen kuin naisenkin - toiveiden täyttymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko tulevaisuudesta, sairastumisesta, sodasta jne. estää ihmisiä kuluttamasta. Tähän on syynä Pelkosanomien jokapäiväiset klikkiotsikot milloin mistäkin.
Jos sinulla on oikeasti rahaa mitä on vara kuluttaa niin ei sinua tulevaisuus pelota. Tuo hillitsee vain täysin aiheellisesti velkavetoista kulutusta.
Mulla on varaa kuluttaa, mutta en kuluta sellaiseen, mitä ilmankin pärjään. Kun Purra 2023 sanoi, että me suomalaiset ollaan totuttu liian korkeaan elintasoon, aloin miettiä omaa rahankäyttöäni. Ja kyllä, ainakin mun kohdallani Purra oli ihan oikeassa. Velkaa mulla ei ollut mihinkään suuntaan, kun asuntolainakin oli jo aikaa sitten maksettu. Laitoinkin sitten kukkaronnyörit tiukemmalle ja aloin säästämään. Olen aina säästänyt ja sijoittanut, mutta silloin aloin säästää vieläkin enemmän. Tästä seurasi, että viime kesänä irtisanoin itseni ja olen syyskuusta lähtien elänyt oloneuvoksena 2,5 vuoden aikana enemmän säästämillläni rahoilla. Siis 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikäni tulee edes täyteen. Edes ansiosidonnaista en hakenut, koska en halua joutua tässä iässä typerään ja turhaan työpaikkojen hakemiseen. Selvää kun on, että ei kukaan palkkaa ihmistä, jolla on toinen jalka jo valmiina astumaan eläkkeelle. Ravintolasyömisistä luovuin lähes kokonaan. Aloin tehdä tavallisia kotiruokia. Siis sellaisia, joita söin lapsena ja nuorena. Ostan kilohinnoiltaan edullisimpia raaka-aineita. K-Menun sikanaudastakin tulee vain lapsuus mieleen. Ei silloin 1960-luvullakaan mitään paisteja ja fileitä syöty kuin korkeintaan juhlapäivinä. Avocadoista, tuoreista ananaksista ja monesta muusta ei Suomessa vielä tiedetty edes mitään. Tai että talvellakin voisi kaupasta ostaa tuoreita mansikoita. Aloin myös nikkaroida kaikenlaista itse sen sijaan, että olisin käynyt ostamassa valmiin kaupasta. Toissasyksynä päätin myös aloittaa elämäntapamuutoksen ja jo vuodessa laihduin ylipainosta takaisin normaalipainoon. Tästä seurasi, että sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta mulla onkin koko loppuelämäkseni vaatteita. Onneksi en ehtinyt heittää liian pieneksi jääneitä vaatteita pois. Kun olen työelämästä vapaa, mun ei tarvitse enää käydä hierojallakaan. Niskat kun ei enää kipeydy tietokoneen ääressä istumisesta. Ruokaa ja joitakin lääkkeitä ostan. Niin ja tietty lemmikkien - tällä hetkellä enää kissan - tarvitsemat jutut.
Pelottaako mua? Tottakai. Ikää tulee lisää ja terveydenhuolto muuttuu koko ajan sekä kalliimmaksi että laadultaan heikommaksi. Tein jo silloin 2023 tulevien eläkepäivieni vuosibudjettiarvion ja eläkkeestäkin oli tarkoitus joka kuukausi säästää tietty summa. Nyt, kun olen oppinut laskemaan elintasoani aika merkittävästi, olen myös voinut lisätä tulevasta eläkkeestäni säästöön laittamaa summaa. Kyllä mun säästöni vielä joku saa, mutta ei juurinyt. Todennäköisesti ei vielä moneen vuoteen. Ja jos hyvin käy, niin ne päätyykin mun lapsilleni. Eli ehkä en tarvitsekaan niitä itse. Mutta koska tätä en voi tietää, niin kuluttamisen sijasta jatkan säästämistä. Kyllä mä vieläkin joskus ostan ruokakaupasta jotain sellaista, mitä en oikeasti tarvitse. Mutta ennen Purran sanoja en edes ajatellut, että 95% niistä oli ihan täysin tarpeettomia. Mun nyt jo keski-ikäiset lapseni ovat myös palanneet kulutuksessaan 1990-luvun lamavuosiin. Katsovat kilohintoja, hyödyntävät tarjouksia jne. Eivät osta enää mitään vain sen vuoksi, että ostos olisi jotenkin kiva. Ostavat vain todelliseen tapeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopii sitä heilastella muulloinkin kun helluntaina. Hellät hetket heilan kanssa on elämän suola. Läheisyys, hellyys ja seksi tuovat iloa ja nautintoa kaikenikäisille. Hyvä lehtijuttu aiheesta poistettiin aiemmin. Olisi istunut hyvin päivän teemaan. Iäkäs pariskunta toi esiin elämänilonsa ja onnellisen suhteensa salat. Mies viisaasti ohjeisti muitakin miehiä huolehtimaan naisen nautinnosta ensin. Onnellinen, pitkä liitto heillä.
Kyllä se on hellyys ja rakastelu, joka pitää liiton elossa. Kun ne loppuvat, loppuu aito halu olla yhdessä. Rakkaus synnyttää hellyyttä ja hellyys pitää rakkautta yllä.
Tuo on niin totta. Meillä tuo kaikki on loppunut vuosia sitten, kun kumppanilla ei ollut muuta kosketusta olemassakaan, kuin paneminen. Kaikki hellyys puuttui ja kun hän haki vain omaa nautintoa ja minä olin vain välinen siihen, enkä koskaan itse saanut siitä mitään, lopetin koko homman kannattamattomana. Siitä oli jo tullut iso painajainen minulle, kun vuosikymmenten jatkuvat pettymykset olivat tehneet hommasta yhtä tuskaa. Oma elämä kyllä helpottui, kuin ei tarvinnut enää tuota asiaa miettiä, mutta välillä tuntuu, että olisi ihanaa, jos vierellä olisi ihminen, joka voisi vaikka vaan istua sohvalla vieri vieressä. Tai halata ilman taka-ajatuksia. Meiltä kaikki tuollainen puuttui aina. Ainoa kosketus oli rintojen puristelu kovakouraiusesti tai haarojen kaivelu. Halaaminenkin oli takapuolen kaivelua ja kattoon tuijottamista, kun ilmeisesti hävetti, kun olisi pitänyt halata. Monesti mietin, mikä tekee ihmisestä sellaisen, että hän ei pysty normaaliin hellyyteen.
Mutta koska tämä on hymistelyketju, niin kerron vielä, että elämä on kuitenkin puutteistaan huolimatta ihanaa. Kesä tulossa ja lämpimät ihanat illat, jolloin voi saunoa pihasaunassa ja nauttia vaikka yhden lonkeron keinussa istuen ja lintujen laulua kuunnellen. Reissata kaunista kotimaata ihaillen ja käydä tapaamassa kaukana asuvia sukulaisia. Pulahtaa välillä mereen uimaan ja nauttia vaan kaikesta ihanasta tässä ja nyt.
Elämä on.
Ihanaa maanantaipäivää kaikille!
Mies yleensä menee vieraisiin tuossa tilanteessa.
Totta. Miehelle säännöllinen seksi on niin tärkeä osa elämää. Tuossa tapauksessa vieraisiin menon ymmärrän täysin. Typerää käytöstä molemmilta, miksi eivät hoida asiaa kuntoon. Yksi ainut elämä, ei sitä kannata puutteessa elää.
Minä en ikinä ymmärrä vieraisiin menoa, kosta se on pettämistä. En ikinä tekisi toiselle niin ja voisi enää toista sen jälkeen silmiin katsoa. Tämä, vaikka kumppanini olisi millainen vaan. Sitten jos asiasta on sovittu ja ns vapaa suhde niin silloinkaan se asetelma ei monestikaan ole tasapainoinen. Tulee vaan surua ja riitaa monesti.
Ihminen eroaa sitten jos haluaa toisen matkaan. Ei tee esimerkiksi lastensa äidille sitä, että pettää ja paljastuu sitten myöhemmin. Miten ihminen voi sen jälkeen katsoa itseään peiliin. Minä en voisi. Pettää lastensa äitiä ja lapsia monta ja ovat hyvin pieniä vielä. Siinä hylkää samalla lapsensa ja pilaa välit heihinkin samalla. Järkevä ihminen eroaisi ja hoitaisi eron kunnolla säilyttäen välit lapsiinsa, jotka tarvitsevat isäänsä. Ja sama toisin päin. En tarkoita vaan sitä, että miehiä arvostelen. Pettäminen on aina väärin. Oli tilanne millainen vaan.
Pettäjä voi rakastaa vielä kumppaniaan, mutta kun seksielämä ei ole kunnossa, täyttää sen tarpeen muualla. Joku hakee kymppanilta huomiota pettämällä, toivoo kumppanin muuttuvan, kun näkee, miten surullinen hän on seksittömässä liitossa. Seksi on niin pakottava tarve, kuin ruoka tai lämpö, jollei sitä kotoa saa, on pakko hakea muualta.
Vai että on ihan pakko hakea muualta? Nyt tuli tälle aamulle sellainen analyysi että meni mutkatkin suoriksi. Voit puhua vain omasta puolestasi ja sekin kuulostaa tosi arveluttavalta.
Kyllä pettävä mies voi rakastaa kumppaniaan. Naisena voi olla vaikea ymmärtää miehen seksuaalisuutta. Evoluutio on muokannut miehistä ja naisista erilaiset. Tavoite on lajin säilyminen. Tämän vuoksi uros on ohjelmoitu levittämään siementään jatkuvasti ja mahdollisimman monelle naaraalle. Hormonitoiminta tähtää tähän. Naaras taas on ohjelmoitu varmistamaan jälkeläisten selviytyminen. Siksi nainen huolehtii jälkeläisistä, mihin siihenkin hormonitoiminta ohjaa. Toisaalta nainen voi olla pitkäänkin ilman seksiä ja tottuu siihen niin, ettei edes välttämättä kaipaa sitä. Mies ei voi näin tehdä. Naisen kautta luonto pyrkii varmistamaan, että hän jää huolehtimaan jälkeläisistä, eikä lähde etsimään heti uusia kumppaneita puolison kuollessa.
Kulttuuri ja moraalisäännöt muokkaavat sitä, miten näihin asioihin asennoidutaan. Pidetäänkö niitä hyväksyttävinä vai ei-suotavina. Myönnetäänkö niiden olemassaolo vai pyritäänkö se kiistämään. Yksilöt tietenkin itse päättävät, miten toimivat. Hajontaa on sekä miesten että naisten kohdalla. On sarjapettäjiä, uskollisia, perheen hylkääjiä, lasten heitteillejättäjiä, vastuullisia ja valheellista roolia vetäviä.
Mies voi tosiaan rakastaa puolisoaan henkisellä tasolla, mutta samalla vaikka hakea vaihtelua ja erilaista tyydytystä maksullisesta seksistä. Nykyään kai naisetkin tekevät niin. Mies vetää selvän eron siihen, mikä on tyttöystävä tai vaimo ja mikä on pelkkä seksisuhde. Vanha äiti-h uora-akseli on taustalla.
Seksuaalisuus on vaikeasti hallittava asia. Viettejä ei voi pistää valjaisiin helpolla. Nythän on ollut uutisia, joissa maksullisia seksipalveluja tarjoavat miehet ja naiset ovat kertoneet, että heidän asiakkaistaan suurin osa on varattuja miehiä. Miehet hakevat heiltä uusia kokemuksia ja vaihtelua.
Näinhän on ollut kautta historian. Vanhoissa Suomi-leffoissa isäntä pyrkii meijerskan aittaan ja juopon isännän vaimo heittäytyy rengin käsivarsille.
Inhimillästä heikkoutta me kaikki olemme täynnä. Aina ei sitä pysty itselleen myöntämään tai uskalla kumppanissa nähdä.
Viisas ja ymmärtävä viesti. Kiitos!
Vähän yleistettiin miehet vastaan naiset. Kyllä on luonteissa eroja, yksilöitä ollaan. Vietit ei vie kaikkia samalla viisii. Harkintaakin voi olla.
Harkinta ei poista synnynäisiä fyysisiä eroja miesten ja naisten välillä. Ne ovat lajin säilymisen kannalta välttämättömiä eroja. Miesten seksuaalisuus on niin erilaista, mutta se halutaan kahlita yksilön tai yhteisön vuoksi. Poikkeuksia tietenkin on, eihän sitä ole väitettykään. Puhutaan yleisellä tasolla. Moni vetää jutut yksilötasolle ja omaan elämään, vaikkei se kyseessä.
Totta kyllä tuokin. Toisaalta, jos asiaa miettii enemmän, niin harva mies tykkäisi siitä, jos vaimo olisi valmis käväisemään kenen tahansa Pertsan peiton alla. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin kyllä se on ollut - ja on edelleen - maailmassa aika usein mies, joka haluaa rajoittaa naista.
Täytän syksyllä 65 ja olen toki elämäni aikana ollut monissa hautajaisissa, mutta en kertaakaan järjestämässä sellaisia tai edes seuraamassa, kun joku toinen järjestää. Vähän tuli asiasta tietoa 2 vuotta sitten, kun äitini kuoli 96-vuotiaana ja isä ja siskoni järjesti äidin hautajaiset. Mutta hautaustoimistoon hekin menivät ja sieltä sitten saivat neuvojakin. Ja aika paljonhan hautajaiset järjestäminen riippuu vainajastakin. Siis mitä vainaja itse oli toivonut. Arkkuhautaus vai tuhkaus, siunaustilaisuus vai ei jne jne. Hautajaiset kun voi olla vaikka miten pramea tilaisuus tai sitten vaikka vaan ruumishuoneelta suoraan krematorioon ja tuhkat ripotellaan vaikka mereen. Ei mitään hautapaikkoja, muistolaattoja, kirkkoja, muistotilaisuuksia tai muutakaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/