Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teistä muista, mutta minä olen täysin kyllästynyt tuohon djankkaukseen. Ei auta ohittaminen, jos sivukaupalla jaarikoidaan. Muutama päivä oli sovintoa ja mielenkiintoisia aiheita, siksi palaan ketjuun, tosin yhä harvemmin enää. Ei toinna. Jos jonkun elämän sisältö on d -> Voi voi. En jaksa.

Tänään teen perinteisen jauhelihamakaronilaatikon, puolukkasurvosta oheen. Mukavaa lauantaita, sopuisat sopulit :)

Sama täällä. "Häätäessään" häätää muut kirjoittajat. Jääkö tänne d ja mörri kahdestaan?

Kyllä mä ajattelin jatkaa hymistelyä täällä.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli mielenkiintoinen viesti joltakin, joka kertoi, että heillä on suvussa kolme terapeuttia ja psykologia. Suvussa kulkee paljon samoja ammatteja. Meillä on vain opettajia, muutama muu koko sukukokouksessa. Tiedän pappisukuja ja lääkärisukuja ja taiteilijasukuja ja tietysti yrittäjät kuten maanviljelijät. Taidot, kiinnostus  ja kannustus varmaan osasyynä ammatin valintoihin. 

Kun mietin omaa sukuani,  niin hyvin harva on samalla alalla kuin jompikumpi vanhemmistaan. Osittain johtunee siitä, että edellisessä sukupolvessa oli paljon tehdastyöläisiä ja heidän lapsensa sitten lähtivät yliopistoihin ja korkeakouluihin opiskelemaan.  Seuraava sukupolvi edelleen kouluttautui,  mutta valitsivat jonkun muun alan.  Opettajan ja dippainssin lapsesta tulikin lääkäri, arkkitehdin ja ekonomistin lapsesta lastentarhanopettaja jne.  

Puoliso löytyy usein samoista opiskelupiireistä.  Sitten lapset näkevät vanhempiensa ammatin hyvät ja huonot puolet, harjoittelevatkin sitä ehkä. Ja taas löytävät puolison samasta opiskelupaikasta. Näin meillä kävi ja siksi on paljon samoja ammatteja. Helppoa kun ymmärretään toista ja lomat on yhtäaikaa ja osataan neuvoa työasioissa. Suppeaa tietysti jos ystävätkin on samalta alalta.  

Tuo on varmaan ihan totta monen kohdalla.  Varsinkin,  jos kyseessä ala,  jolla on aika tasaisesti miehiä ja naisia.  Kun kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi,  koko opistossa oli vain 2 miespuolista opiskelijaa.  Siihen aikaan oli tavallista, että meidän oppilaitoksen ilmoitustaululle tuli kutsu,  kun teekkarit tai kadetit halusivat bilettää.  Lisäksi käytiin discoissa ja yökerhoissa.  Omien lasteni ikäluokassa  - siis meidän suvussa  - aika monet parisuhteet on syntyneet kaveripiiristä.  Parhaan kaverin veli ottaa jonkun kaverinsa mukaan illanistujaisiin tai viikonlopun mökkireissulle  ja siitä se lähtee.  Eli pääasiassa puolisokaan ei ole samalta alalta ja sitten lapset valitsevat jotain muuta kuin vanhempansa. Ts kotona vanhemmat eivät keskustele työasioista,  niin lapsetkaan ei kasva tietämään,  millaista isän tai äidin työ oikeasti on. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 O minä en osta mitään muuta kuin ruokaa, pesuaineita yms, koska en tarvitse mitään.  Ei eläkeläiset välttämättä säästä,, vaan haluavat vähentää roinaa. 

No tämä. Moni jopa karsii tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. 

Jep. Muutin eläkkeelle jäämisen yhteydessä ja varmaan puolet tavaroista lähti kiertoon. Osaa tavaroista en edes muista koskaan ostaneeni saati käyttäneeni.

Muutto on hyvä tyhjennyskeino turhista tavaroista.

Mun sisko muuttaa kesän aikana 98 m2 rivariasunnosta pieneen kerrostalokaksioon ja tuskailee jo nyt tavaramäärää,  joka pitää heittää pois.  Ei todellakaan osta mitään uutta.  Kaikki tarvittava on jo ja ihan liikaa tarpeetonta. 

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli mielenkiintoinen viesti joltakin, joka kertoi, että heillä on suvussa kolme terapeuttia ja psykologia. Suvussa kulkee paljon samoja ammatteja. Meillä on vain opettajia, muutama muu koko sukukokouksessa. Tiedän pappisukuja ja lääkärisukuja ja taiteilijasukuja ja tietysti yrittäjät kuten maanviljelijät. Taidot, kiinnostus  ja kannustus varmaan osasyynä ammatin valintoihin. 

Kun mietin omaa sukuani,  niin hyvin harva on samalla alalla kuin jompikumpi vanhemmistaan. Osittain johtunee siitä, että edellisessä sukupolvessa oli paljon tehdastyöläisiä ja heidän lapsensa sitten lähtivät yliopistoihin ja korkeakouluihin opiskelemaan.  Seuraava sukupolvi edelleen kouluttautui,  mutta valitsivat jonkun muun alan.  Opettajan ja dippainssin lapsesta tulikin lääkäri, arkkitehdin ja ekonomistin lapsesta lastentarhanopettaja jne.  

Vierailija kirjoitti:

 O minä en osta mitään muuta kuin ruokaa, pesuaineita yms, koska en tarvitse mitään.  Ei eläkeläiset välttämättä säästä,, vaan haluavat vähentää roinaa. 

No tämä. Moni jopa karsii tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.