Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

P hyvä, pidä muutama päivä väliä äitisi tapaamiseen!

Hän on aikuinen ihminen ja pärjää kyllä.

Mä olen tästä kyllä 100%  samaa mieltä. Suosittelen jopa parin viikon taukoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäkysymys se ei ole. Sen paljastaa jo tämä ketju jossa sitä yhtä oikeaa vastasuta siitä miten ne pitää tai kuuluu järjestää ei ole tullut. Kysymys on enemmän siitä osaatko hakea tarvittaessa apua ja haluatko ottaa sitä vastaan vaan päättä kaikkesta yksin.

Tästä ketjusta huomaa myös sen, että riippuu siitäkin millaisen roolin kukakin on ottanut, tai mihin rooliin päätynyt, hautajaisten järjestelemisessä. Jotkut ovat osallistuneet aktiivisemmin milloin ovat myös tietoisempia kokonaisuudesta, kun taas joidenkin kohdalla on käynyt niin että aina joku muu on järjestänyt hautajaisia. Tämäkään ei ole ikäsidonnaista.

Totta. Kun mun äiti 2 vuotta sitten kuoli, mun siskoni kysyi suunnilleen joka ainoasta asiasta hautajaisten suhteen mun mielipidettäni. Ei mulla ollut mitään mielipidettä. En kuulu kirkkoon, en ole kristitty, en tiennyt, mitä äidin omat toiveet olivat jne. Millainen arkku, missä kirkossa, mitä virsiä, missä muistotilaisuus, mitä tarjottavia, millaiset kukkalaitteet  jne...ihan turhia kysymyksiä mulle. Mun mielestä hautajaisissa pitää kunnioittaa vainajan tahtoa ja jos ei tiedä, mikä se tahto on ollut, niin parempi jättää homma niille, jotka tietävät. Mulla on "hautaustestamentti" jo tehtynä ja lapseni myös tietävät, mikä mun tahtoni on.  Onneksi ovat muutenkin kanssani samoilla linjoilla. Jotkut serkuistani saattavat kiskaista aikanaan herneen nenäänsä, kun eivät tule kutsutuksi mun "monttubileisiin". Mutta eipä he noin muutenkaan kahta lukuunottamatta ole pitänyt muhun edes mitään yhteyksiä vuosikausiin.  Mulla on oma uurnani odottamassa jo kirjahyllyn päällä. Olisin ostanut jo halvimman puulaatikonkin, missä saisi tuhkata, mutta ei ole tilaa säilyttää sellaista. Lasteni pitää vaan hankkia halvin mahdollinen laatikko, millä saa mut kuskattua ruumishuoneelta krematorioon. Ei mitään kirkollisia juttuja. Tuhkien levittäminen yhdessä mun lemmikkien tuhkien kanssa metsään. Maanomistajan sekä jo maanomistajan lasten kanssa sovittu jo tästä. Jos elän vielä 8 vuotta, saan sovittua asian vielä maanomistajan lastenlastenkin kanssa. Olen ehdottanut paria mulle tärkeää biisiä soitettavaksi (ihan vaan siellä metsässä kännykällä Youtubesta), jos lapseni  haluavat.  Ei ole pakko. Mitään erityistä muistotilaisuutta ei tarvitse järjestää.  Mutta jos sellaisen haluavat kuitenkin, niin tohon lähiökuppilaan ja kuolinpesän rahoista  tonnin piikki auki kaikille sillä hetkellä baarissa oleville. 

Kun äiti kuoli, isä ja siskoni halusivat järjestää äidille perinteiset kristilliset hautajaiset. Mikä toki oli ihan ok, koska ilmeisesti se oli äidin toivekin. Mulle oli lähinnä ärsyttävää, että sukulaiset, jotka eivät olleet pitäneet vuosikausiin yhtään mitään yhteyttä äitiin (eikä muhunkaan), tulivat itkeä vollottaen halaamaan mua ja esittämään mukamas osanottonsa. Mitä tekopyhyyttä!!! Olisivat olleet äidin elämässä silloin, kun äiti vielä eli. Papin lisäksi taisin olla äidin hautajaisissa ainoa, joka ei itkenyt. Seurasin vaan sitä sirkusta ihmetellen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen hautajaisten järjestämisen suhteen lievästi sanottuna pihalla, se on pientä siihen verrattuna, kuinka ulkoavaruudessa olen perunkirjoituksiin liittyvissä asioissa.

Mä olen ollut mukana vain yksissä perunkirjoituksissa ja senkin hoiti juristi. Toki hän piti meidät erittäin hyvin ajantasalla kaikesta, joten siinä tuli vähän opittua perunkirjoituksista. Kun isä kuolee, niin sama juristi hoitaa myös sen homman. Toinen lapsistani on sinkku ja jos hän kuolee ennen mua, joudun sitten hänen perunkirjoituksensa varmaan hoitamaan. Todennäköisesti mä kuitenkin lähden täältä ennenkuin hän. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä myöskään sukuselvitystä tarvita hautajaisia varten.

Jep. Se tarvitaan perunkirjoitusta varten. Ja aika usein hautajaiset järjestetään ensin ja perunkirjoitus vasta sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisnasut taitaa olla jo nukkumassa, työläiset ehtii tänne kirjoitteleen vasta illalla.

Ainakin meikä nasu oli eilen tuohon aikaan jo nukkumassa. En tosin ihan vielä ole eläkkeellä,  mutta en enää työelämässäkään.  Eilen alkuillasta kävin viemässä roskia ja seinänaapurini (ortopedi) tuli just töistä kotiin. kertoi, että oli ollut aika rankka työpäivä.  On siis jo päälle kuuskymppinen hänkin. Sanoikin, että kun molemmat seinänaapurit on jo onnellisesti työelämän ulkopuolella ja vastapäinen naapurikin, niin välillä riepoo aamuisin klo 7 lähteä töihin ja onkin alkanut sen jälkeen, kun mä hyppäsin pois oravanpyörästä, alkanut miettiä, pitäisikö itsekin lopettaa työt jo ennen varsinaista eläkeikää.