Reipas ja tunnollinen lammas

Mielenkiintoista. "Käänteisen asuntolainan laina-aika on enintään 10 vuotta. Laina-aikana maksetaan kuukausittain vain lainan korot. Kun laina-aika päättyy, laina maksetaan kerralla takaisin tai lainan vakuutena ollut asunto myydään." Eli 70-vuotiaana ottaisin lainan, josta makselisin joka kuukausi korkoja ja joka mun pitäisi 80-vuotiaana maksaa kerralla pankille takaisin tai muuten kotini menee myyntiin ja mun pitäisi muuttaa omasta kodistani jonnekin hevonv*ttuun? Entä, jos elänkin yhtä vanhaksi kuin vanhempani eli lähes 100-vuotiaksi? Eihän tuossa ole mitään järkeä paitsi jos satavarmasti osaisin sijoittaa sen lainasumman siten, että pääoma ei katoa minnekään ja sijoituksen tuotto on suurempi kuin lainan korot. 

Mä olen aina ajatellut, että mulla on rahaa riittävästi, kun ei tarvitse katsoa ruokakaupassa hintoja. 

Nro 12: "Hyvä kysymys. Miksi työnantaja tai Kela tarvitsee tietoja työntekijän/asiakkaan poliittisesta suuntautumisesta, uskontokunnasta tai liiton jäsenyydestä? Entä mitä työnantaja tekee henkilökunnan biotunnisteilla? Mihin rekisteröidyn velvoitteisiin tässä viitataan- erityisesti biotunnisteiden osalta?"

Totta. Ja mitä työnantaja tekee tiedolla työntekijän filosofisesta vakaumuksestakaan? Onko joltain joskus edes kysytty sellaista? Mä olen ollut yli 40 vuotta työelämässä, monissa eri paikoissa töissä eikä multa ole ikinä kysytty tuota. En edes tiedä, mitä vastaisin, jos kysyttäisiin. 

Tulevaisuudessa siis työnantaja voi päättää, että voit käyttää säästövapaitasi tiistaisin klo 8-10 välisenä aikana :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremminkin voisi mennä. Uskon että kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi, itse tajusin sen vasta saatuani kaksi lasta. 4 ja 2 vuotiaat, voisipa matkustaa ajassa taaksepäin ja valita toisin. En tiedä valitsisinko oikeasti, tykkään kuitenkin fantasioida elämästä jossa en tehnyt tätä päätöstä.

Väsyttää, turhauttaa, ahdistaa, ei kai tämä kaikille näin vaikeaa ole. Ihan terveitä, tavallisia lapsia ja silti olo on kuin olisi vankilassa huonekavereina kaksi terroristia.

En jaksaisi tätä enää...vielä vähintään 13 vuotta pitäisi kestää. Helpottaakohan tämä koskaan.

En nyt haluaisi masentaa lisää, mutta turhaanpa toivot 13 vuoden päähän helpotusta. Lasten murheet vaan kasvavat, ja sitten tulee murheita lastenlapsista. Helppoa on silloin, kun he samassa huoneessa, huoli tuhatkertaistuu, kun he ovat toisessa maassa tai et edes tiedä missä he ovat. Ku

Riippuu kyllä ihan ihmisestäkin. Sekä itsestä että niistä lapsista.  Olin minäkin huolissani silloin, kun mun lapset ensimmäisiä kertojaan nk kokeili siipiään. Nyt naurattaa, kun aikoinaan seurasin netistä lennon reittiä ja yks kaks kone katosi Meksikonlahden yläpuolella. Olin ihan varma, että tytär oli nyt hajonneessa koneessa merenpohjassa. Seuraavan kerran, kun hän lähti Meksikoon, tiesin jo valmiiksi, että siinä on jokin tutkajuttu tms, minkä vuoksi kone näyttää katoavan. Ei mulla ole ollut mitään syytä olettaa, etteikö mun lapseni pärjäisi maailmalla. Onhan heillä sitäpaitsi pirun paljon parempi kielitaitokin kuin mulla. Kuopus kun meni yläkouluun, enkunmaikka kysyi, onko englanti pojan äidinkieli. Todennäköisemmin minä jossain ulkomailla joutuisin vaikeuksiin kuin he.