Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.

 

En minä ainakaan jaksa erikoisen ihmisen seurassa aikaa viettää, koska se on väkinäistä, ainakin minulle. Töissä ne ehkä menee työkaverina, mutta en minä vapaa-ajalla heihin aikaa käyttäisi ja vaikka kuinka jeesustellaan, niin väitän, että ei käyttäisi moni muukaan.

Ap

Mua taas ei yhtään haittaa, jos toinen on erikoinen. Päinvastoin, henkilöhän voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa, että en kovin pitkään jaksa raskaan ja varsinkaan itsesäälissä kieriskelevän ihmisen seurassa. En ole koulutukseltani terapeutti ja vaikka olisinkin, en haluaisi käyttää vapaa-aikaani työasioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron. 

 

Saivareet saivartelee.

En saivartele. Tunnen yhden naisen, joka menetti autokolarissa sekä aviomiehensä että molemmat lapsensa. Mä ymmärrän hyvin, miksi hän on tuntenut sen jälkeen itsensä hyvin yksinäiseksi. Hän menetti muutamassa sekunnissa kaiken eikä mikään tule koskaan hänen elämästään sitä yksinäisyyttä poistamaan. Ihan tavallinen nainen hän on eikä millään tavalla erikoinen. Tunnen myös muutaman yksinäisen, jotka ovat sen verran erikoisia tyyppejä, että en yhtään ihmettele, että ovat yksinäisiä. Toisen mielestä vain parisuhde poistaisi yksinäisyyden, mutta erikoisuutensa vuoksi ei tule sellaista koskaan löytämään. Perustelee pössyttelyäänkin yksinäisyydellä ja sanojensa mukaan olisi valmis luopumaan päihteistä, JOS löytäisi jostain elämäänsä naisen. 

Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron. 

Aloittajan kysymykseen, miksi ei, voin antaa omalta kohdaltani yhden esimerkin. Jos isä, minä ja mun sisko  (kukaan meistä ei ole enää edes työelämässä eli tilanne olisi paljon helpompi kuin jos joku meistä olisi) asuisimme samassa asunnossa, niin vuorokaudessa on loppujen lopuksi aika vähän tunteja, jolloin me kaikki olisimme samaan aikaan hereillä. Suurimman osan vuorokaudesta jokaisen pitäisi pysytellä omassa huoneessaan (sellainen toki pitäisi jokaiselle olla) ja mikäli poistuisi omasta huoneestaan, se pitäisi tehdä hyvin hiljaa niin, ettei häiritse niitä, jotka sillä hetkellä nukkuvat. 96v isäni nukkuu useita päiväunia milloin sattuu ja siten myös keikkuu paljon öisin hereillä. 70v siskoni valvoo myöhään yöhön ja nukkuu aamulla pitkään. 64v minä taas olen aamuvirkku eli herään aikaisin ja menen myös aikaisin nukkumaan. Me kaikki kolme asutaan kyllä samassa rivitaloyhtiössä, mutta on jo näiden nukkumistapojen vuoksi paljon järkevämpää, että jokainen meistä omissa asunnoissaan. 

Suurimmaksi osaksi siksi, että suomalaiset haluavat päättää itse asuinpaikkansa.  Yleensä asuinpaikka valikoituu sen mukaan, mistä löytyy opiskelupaikka tai työpaikka. Suomessa ei myöskään sitä koko ikänsä Juupajoella rintamamiestalossa asunutta vanhustakaan ei voi pakottaa muuttamaan vuokralle 20 m2 kerrostaloyksiöön Espoon Suvelaan, jos vanhus ei sinne itse halua. Tämä siis siihen, miksi ei haluta asua samalla alueella. Samassa asunnossa asumiseen taas liittyy edelleenkin nuo em asiat, mutta myös se, että me suomalaiset halutaan yleensä päättää omista asioistamme itse eikä neuvotella joka hemmetin pikkuasiastakin koko suvun kanssa.