Reipas ja tunnollinen lammas

Tuli vielä mieleen sekin, että kun nykyisin suurin osa kotitalouksista on 1-2 hengen talouksia, niin ihan mahdollistahan se on, ettei lapsen naapurustossa edes asu samaan ikäluokkaan kuuluvia muita lapsia. Koulukavereita lapsella ehkä on, mutta asuvat sen verran kaukana, ettei ainakaan pikkukoululainen voi yksin lähteä kaverilleen. Kun aikoinaan muutin tähän taloyhtiöön, jokaisessa asunnossa asui lapsiperhe. Oli vasta muutama vuosi aiemmin rakennettukin.  Kaikki asunnot kun ovat vähintään kolmioita. Osa lapsista oli jo teinejä ja osa vasta vauvoja ja loput kaikkea siltä väliltä. Myös kaikissa naapuritaloissa asui paljon lapsiperheitä. Vaikka täällä nyt asuukin myös niitä, joilla on lapset jo aikuisia  ja leskeksi jääneitäkin, niin lähes  kaikkiin myytyihin asuntoihin on muuttanut kuitenkin lapsiperhe tai pariskunta, joille pian syntyy lapsi. Sen kuitenkin olen vuosikymmenten aikana huomannut, että lapset mitä ilmeisimmin viettävät vapaa-aikaansa jossain muualla kuin taloyhtiön pihoilla. Todennäköisesti kotona tai harrastuksissa. 

Nro 482: Tuokin on ihan totta. Yksi esikoiseni kummeista on serkkuni (ei kukaan niistä, joiden kanssa vietin kesät maalla) ja hän oli sitten aikoinaan sopinut mun vanhempieni kanssa, että hänestä tulee mun esikoiseni kummi. En mä ollut tämän serkkuni kanssa yhtään missään tekemisissäkään edesa, mutta hänelle oli jonkinlainen status-juttu saada kummilapsi. Suostuin kuitenkin ottamaan hänet yhdeksi kummeista, mutta pettymyksekseen en sylikummiksi. Sylikummiksi yhden hyvän ystäväni, jonka lapsen kummi minäkin olin, ja kummisedäksi sitten toisen ystäväni, jonka tunsin jo lukioajoilta. Me oltiin paljon tekemisissä muutenkin ja välillä oltiin toisillemme lapsenvahteinakin. Eli myös lapset tutustuivat toisiinsa ja leikkivät yhdessä. Kuopukselle en edes ottanut mitään "statuskummia" vaan sellaiset, joiden kanssa muutenkin ollaan yhteyksissä. Ja hänenkin kummeistaan yksi on sellainen, jonka lapsen kummi minä olen. 

Nro 452: Olet ihan oikeassa. Mä vietin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kesät ensin mummolassa ja sitten mummon kuoleman jälkeen tätini luona maaseudulla. Mutta sen enempää mummoni kuin tätinikään ei millään tavalla viihdyttänyt mua vaan tekivät ihan omia hommiaan. Viihdyttäjinä oli serkut ja hekin vain silloin, kun halusivat ottaa ipanan mukaansa. Mummo ja täti kyllä keksivät mulle tekemistä, ei siellä aika pitkäksi tullut. Kasvimaan kitkemistä, veden kantamista kaivosta, halkojen hakemista liiteristä, perunannostoa, viinimarjojen keräämistä pensaista, mattojen pesua rantalaiturilla jne eli kaikenlaista hommaa sen mukaan, mitä ikänsä puolesta pystyi tekemään. Pääsihän sitä välillä serkkujen kanssa uimaankin tai mato-ongelle, mutta ei mummo tai täti ikinä mukaan lähteneet. 

Ajat on muuttuneet ja yhä useamman lapsen mummola  on kaupungissa. Mahdollisesti jopa kerrostalossa. Ei niissä ole lapsille oikein mitään tekemistä vaan isovanhempien sitten pitäisi viihdyttäää lapsenlapsiaan. Keksiä niille jotain tekemistä. Ja jos käy vielä niin, että isovanhemmillakin on pienet tulot, niin ei nämä lapset sitten pääse reissuihin, huvipuistoihin yms isovanhempiensakaan kanssa, vaikka sellaiset lapsella olisikin. 

On ihan totta, että yhteiskunta on polarisoitunut ja sen vuoksi on lapsia, joilla ei siellä kerrostalolähiössä ole koko kesänä yhtään mitään tekemistä, ja sitten on lapsia, jotka pääsevät vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa vaikka mihin. Joillain on jopa muitakin lähisukulaisia tai muita läheisiä, jotka vievät jonnekin. Mun esikoinen oli aikoinaan lapsettoman kummisetänsä kanssa Linnanmäellä, melomassa kanootilla , leffassa jne. Eikö kummit tee nykyisin kummilastensa kanssa enää mitään? Vai onko usein niin, ettei niillä kummeillakaan ole rahaa mihinkään?

Jos olet "joutunut tilanteeseen" työtehtävissäsi, niin kerrot työnantajalle, mitä on tapahtunut. Jos taas olet "joutunut tilanteeseen" yksityiselämässäsi, niin mieti ensin, tarvitseeko työnantajasi   edes tietää koko asiasta mitään. Ts vaikuttaako se työtehtävistäsi suoriutumiseen. Jos sulla on vaikka tiedossa linnatuomio, niin jossain vaiheessahan se työnantajallesi selviää, kun et enää tulekaan töihin, vaikka pitäisi. Tai voithan kyllä itsekin irtisanoutua ennenkuin sellin ovi kolahtaa kiinni. Irtisanoutumiseen ei tarvitse kertoa mitään syytä. 

Nro 523: "Siksi rahoitusvastikkeeseen ei saa enää asumistukea eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle. 

Koska ennen osa oli saanut harkinnanvaraista ja osa ei niin tehtiin yhtenäinen sääntö koko Suomeen, että harkinnanvaraista ei saa antaa tilalle. "

Juuri näin. Näillä muutoksilla haluttiin yhdenmukaistaa käytäntöjä, jotta ihmiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukaan, missä asuivat.