Reipas ja tunnollinen lammas

Ymmärrän ap pointtisi, mutta meillä on töissä ollut tapana laittaa viimeistään 2 vuoden työskentelyn jälkeen uusimpia tulijoita just erilaisiin kansainvälisiin konferensseihin ja muihin vastaaviin tapahtumiin, joissa he itse voivat solmia kontakteja. Itsekin sellaisissa kävin aika usein, kun olin ollut vasta pari vuotta firmassa. Siis jo ennenkuin edes ostin osakkuuden. 

Mun alin eläkeikäni tulee täyteen 1.8.2026. Jo tammikuussa 2023 otin töissä puheeksi, miten mun hommat aiotaan firmassa jakaa. Meillä on ollut aika tavallista, että eläkeikäiset eivät jää eläkkeelle, koska kukaan ei osaa heidän hommiaan. Sitten, kun eläkeikäinen saa lopullisesti tarpeekseen, ne kipataan jollekin. Yleensä sille, joka on jäämässä seuraavaksi eläkkeelle. Ihan järjetöntä, koska hetken päästä ollaan taas samassa tilanteessa. Joten nyt ollaan toimittu toisin ja olen voinut opettaa hommani niille, joilla on vähintään 10 vuotta eläkeikään. Tämä on mahdollistanut sen, että olen pystynyt jo pari vuotta tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa ja jäämään kokonaan pois työelämästä jo 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikä tulee edes täyteen. Tuon 11 kuukauden ajalta olen sopinut, että jos jostain kumman syystä mua vielä tarvittaisiin, niin voin tulla 0-tuntisopparilla neuvomaan, miten homma tehdään. En kuitenkaan usko, että mitään sellaista tulee. 

Olen it-alalla ja mulle on ollut ihan selvää siitä lähtien, kun täytin 60, että on järkevämpää nuorempien opetella kaikki uudet teknologiat ja mä sitten hoidan niitä vanhoilla teknologioilla tehtyjä juttuja sen verran kuin niille tarvitsee ylipäätään tehdä yhtään mitään. Ei ole järkevää tuhlata nuorten intoa ja energiaa johonkin "muinaisjäännöksiin". Olen työurani aikana opetellut jo lukuisia uusia teknologioita ja koska olen jo vuosia ollut "vasen jalka eläkkeellä", olisi haaskausta laittaa mua joillekin kursseille, joilla en tee enää yhtään mitään. 

Vaikka mulla on jo pitkä työura tälläkin alalla ja paljon kokemusta, niin on hyvä huomioida, että meidän asiakaskuntakin nuorenee. Joka ainoa vuosi tässä on asiakkaiden päässäkin ne tutut nimet ja naamat jäneet eläkkeelle ja tilalle tullut nuorempia, joiden tavoitteet ja toimintatavat onkin sitten ihan erilaiset kuin edeltäjillään. Työelämä muuttuu, ihmiset siellä muuttuu ja me "muumiot" poistutaan kuvioista, kun meitä ei enää tarvita. Varsinkin, jos aletaan olla tavalla tai toisella kehityksen jarruna. 

Huomenta ketjuun :) Tuosta työnteosta...mulle ainoa syy käydä töissä on aina ollut raha. En ollut kahden lapsen yksinhuoltajanakaan sellaisessa tilanteessa, että olisin voinut saada yhteiskunnan tukia lähellekään yhtä paljon kuin sain palkkaa. On toki ollut ihan mukavaa, ettei näiden vuosikymmenten aikana työnteko sentään ihan joka päivä ole ollut kuin tervanjuontia. En silti olisi tehnyt niitä kivoja ja mielenkiintoisia hommiakaan, jos palkanmaksu olisi lopetettu. 

En ole koskaan ollut kunnianhimoinen eikä mulla ole ollut mitään erityisiä urasuunnitelmiakaan, mutta olen tarttunut tilaisuuksiin, kun sellaisia on tullut eteen. Valtaosassa työpaikkoja, joissa olen ollut, on ollut ihan mukavat työkaverit. Mulle kuitenkin on aina ollut tärkeämpiä ne ihmiset, joiden kanssa olen vapaa-ajalla,  kuin ne, joiden kanssa olen työajalla. Ja yli 12 vuottahan olen tehnyt jo etätöitäkin. Teams-palavereissa "nähdään", mutta eipä juuri muuten. 

Ymmärrän hyvin Pitkiksen huolen omien vanhempiensa eläköitymisestä. Mun isäni lopetti kokopäivätyön vasta 89-vuotiaana. Hänelle työ oli kaikki kaikessa. Ja vielä lähes 7 vuotta myöhemmin hän joka kerta tavatessamme puhuu työstään  eli kaikesta, mitä työuransa aikana teki . Mä taas en ole  koskaan tykännyt puhua työasioista muiden kuin työkavereiden ja tietenkin asiakkaiden kanssa. Aika harvoille olen edes kertonut, mitä teen työkseni. En halua, että toinen sitten alkaisi kysellä työstäni tai - jos olisi vaikka saman alan ihmisiä tai kiinnostunut alasta - alkaisi jutella työjutuista. En halua käyttää vapaa-aikaani työasioista puhumiseen. 

Jos mulla ei olisi moninivelrikkoa ja nivelreumaa, saattaisin jopa tehdä töitä pidempäänkin kuin alimpaan eläkeikääni asti. Kumpikaan sairauksistani ei kuitenkaan ole parannettavissa ja lääkityskin vain hidastaa niiden etenemistä. Jo nyt monien kivojen asioiden tekeminen tuottaa aika kovaa kipua. Muutama päivä puutarhanhoitoa ja sitten ei pariin päivään saa edes maitotölkkiä auki, koska sorminivelet on niin kipeät ja käsistä on kadonnut puristusvoima. Siksi olen jo yli 2 vuoden ajan siirtänyt kaikki kivat duunini nuoremmille ja jäljelle on jäänyt enää ne tylsimmät hommat. Nyt, kun saan nekin siirrettyä muille, voin jäädä pois työelämästä jo 11 kuukautta ennenkuin alin eläkeikäni tulee täyteen. Mulla on jo vuosikymmeniä ollut suunnitelmissa, että kun jään eläkkeelle, alan ottaa selvää kaikesta, mitä syvänmerenhaudoista on ikinä kirjoitettu tai jotain dokumenttiohjelmia tehty. Kun syksy tulee, illat pimenee, ilmat kylmenee ja niveliä särkee entistä enemmän, mulla on kyllä tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö olla sellainen kuntakohtainen VAMU - jonne voisi ilmoittautua kaikki vapaaehtoisesti muuttoapua antavat tahot? Periaate olisi auttamisen ilo mutta palkastakin voisi sopia hiukan . VAMU!

Yhdessä vaiheessa olikin nk aikapankki. Siellä yksi saattoi leipoa toisen juhliin kakut, toinen auttaa tiskikoneen asennuksessa, kolmas tarjota kuljetusapua, neljäs vaikka lastenhoitoapua jne. Mutta sitten verottaja keksi puuttua peliin. Veroja pitikin maksaa, vaikka raha ei liikkunutkaan ihmisten välillä ollenkaan. 

Kaikenlaista pientä puuhastelua täälläkin. Just alkoi sade. Tietenkin, koska olen kohta lähdössä katsomaan ystävääni sairaalaan.