Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 49: "Eli teinin mukaan mennään oli tilanne mikä hyvänsä? Kun eihän se niin mene. Perhe on ryhmä ihmisiä, joiden kaikkien tarpeet ja tunteet tulee ottaa huomioon, ei niin että yhden oikut pyörittävät neljän muun elämää. Pikkusisaruksia on syntynyt aina, ja myös vanhemman uusiin liittoihin. Tuo kundi on vuoden päässä täysi-ikäisyydestä, kohta ollaan mahdollisesti ase kädessä palvelemasssa maata (vaikka voi toki olla ettei tästä jepestä siihen ole), käytös on kuin nelivuotiaalla eikä sille saisi edes asettaa rajoja?"

Ei mennä teinin mukaan vaan pitää selvittää, mikä teiniä rassaa. Onko se tämä äidin uusi kotileikkikuvio vai jokin muu? Jos se on tämä kotileikkikuvio ja siihen viikottain kuuluva bonusmummon saapuminen teinin kotiin, onko teini saanut kenellekään täysin avoimesti kertoa, miten paljon häntä ottaa päähän koko touhu? Kun ongelman syy on selvinnyt, voidaan etsiä kaikille sopivaa ratkaisua. Jos bonusmummo ei voi viedä lapsenlastaan kotiinsa koira-allergian vuoksi, voisiko teini ollakin silloin vaikka isänsä luona? Entä ylipäätään enemmän isänsä luona oleminen, jos äidin kotileikkikuvio rassaa teinin hermoja? Tai muuttaa isänsä luokse kokonaan? Kahden vuoden päästä tuo poika on täysi-ikäinen ja silloin voi ihan lainkin mukaan jo lähteä litomaan. Mutta ei sekään, että kotiolot on persiistä, ole kovin kiva syy lähteä omilleen. 

Vierailija kirjoitti:

On oma huone ja saisi olla rauhassa.Kuitenkin tulee seuraamaan viereen kun leikimme,ja kommentoi koko ajan ikävällä tavalla.

En asu heidän lähelläkään .Näitä päiviä on noin kerran viikossa.Mielelläni olisin hyvissä väleissä nuoren kanssa.Tottakai myös ymmärrän,että ei ole nuorellakaan helppoa uudessa perhetilanteessaan.Siitä ei ole kyse.

Mutta ihmettelen sitä,miksi 16-vuotiaalle on kaksivuotiaan touhut niin tärkeitä ,että haluaa olla kontrolloimassa niitä koko ajan .

Sitä ärsyttää, että sä olet hänen kodissaan. Ihan mahdollista, että hän toivoo, että lopettaisit siellä käymisen ja sen vuoksi toimii tuolla tavoin. Hän joutuu kuitenkin sietämään jo bonusfaijaansa sekä sisaruspuolta, mutta ehkä sun siellä olemisesi on sitten se viimeinen pisara hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Sanoisin, että tuossa tilanteessa pitää. Tämä poika tuskin on toivonut vanhempiensa eroa ja nyt hänen kotonaan häärää uusi äijä ja vielä taapero. Bonuslapsesi on ollut hankalimmassa iässä äitinsä alkaessa leikkiä taas uudestaan kotileikkejä. Syy ei ole sinun, mutta ei myöskään tämän pojan. Koita ajatella niin, ettei hänellä ollut siinä tilanteessa muitakaan, joille purkaa ärsyyntymistään siitä, että joku vieras ihminen tulee komentelemaan häntä hänen kotiinsa. Hän on vielä teini, sinä taas olet aikuinen. Voisitko enemmän ottaa tätä taaperoa sun luoksesi hoitoon ja antaa bonuslasten olla kotonaan rauhassa? 

Ei törkeää käytöstä tarvitse sietää tuossakaan tilanteessa, tuohan on ihan kummallista ajattelua. Teini on nimenomaan vaiheessa, jossa opitaan, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa joita elämä tuo. Mitä tuo sinun mallisi opettai

Minun mallini opettaa sen, että aikuisen tehtävä on ymmärtää teiniä, jonka elämän joku muu on tullut "pilaamaan". Onko tällä teinillä ollut ongelmia jo aiemminkin ja jos on, miksi ihmeessä siihen sotkuun piti vielä vauvakin hankkia? Miksei voitu odottaa muutamaa vuotta? Jos taas ongelmat ovat ilmestyneet vasta äidin uuden parisuhteen tai yhteisen lapsen syntymän jälkeen, pitäisi siitäkin ymmärtää, että pojalla ei ole kotonaan nyt kaikki ok. Jokin tässä uudessa kuviossa hiertää nyt teiniä ja hänen pitäisi ainakin saada jotain keskusteluapua tilanteeseensa. Jotain muuta kuin syyttelyä ja muuta negatiivista palautetta. Ei ole kenenkään edun mukaista, että hän joutuu räjähtelemään, koska kukaan ei - ainakaan tuntuu siltä - välitä tippaakaan siitä, miltä hänestä itsestään koko uusperhehärdelli tuntuu. Ja voihan hänellä olla muitakin hankaluuksia elämässään kuin mutsin uusi äijä, näiden lapsi ja bonusmummo, joma on monesti pojan kotona. Mahtaakohan pojan isä olla kuvioissa mukana? Mitä ilmeisimmin senparemmin isän kuin äidin puolenkaan isovanhemmat eivät ole. Tai ainakin niin ap jo kertoikin, ettei  muita isovanhempia ole kuviiossa mukana. 

Sanoisin, että tuossa tilanteessa pitää. Tämä poika tuskin on toivonut vanhempiensa eroa ja nyt hänen kotonaan häärää uusi äijä ja vielä taapero. Bonuslapsesi on ollut hankalimmassa iässä äitinsä alkaessa leikkiä taas uudestaan kotileikkejä. Syy ei ole sinun, mutta ei myöskään tämän pojan. Koita ajatella niin, ettei hänellä ollut siinä tilanteessa muitakaan, joille purkaa ärsyyntymistään siitä, että joku vieras ihminen tulee komentelemaan häntä hänen kotiinsa. Hän on vielä teini, sinä taas olet aikuinen. Voisitko enemmän ottaa tätä taaperoa sun luoksesi hoitoon ja antaa bonuslasten olla kotonaan rauhassa? 

Nro 12708: Rupesin miettimään, milloin multa on kysytty, miten töissä menee. Eikä kyllä tule mieleen, että olisi koskaan kysytty. Mä luulen sen johtuvan siitä, että en ole koskaan puhunut työjutuistani muiden kuin työkavereideni kanssa. Hoitoalalla työskennellessäni en edes saanut puhua (se vaitiolovelvollisuus nimittäin) ja kun sitten vuosituhannen vaihteessa vaihdoin it-alalle, en edelleenkään kokenut tarvetta puhua mistään työasioista. En edes siitä, mitä teen työkseni ja missä. Ja kun on jo 12 vuotta tehnyt etätöitä, niin eipä noi naapurit pysty mistään päättelemään, olenko työtön, eläkkeellä vai etätöissä. Vai kenties lottovoittaja. Pari naapuria tietää mun tekevän etätöitä, koska heidän kanssaan on joskus puhuttu siitä, kauanko vielä tarvitsee tehdä töitä ennenkuin vapaus koittaa. Toinen on seinänaapurini, joka on kirurgi ja jonka kanssa jutellaan usein sen vuoksi, että meidän koirat on parhaita kavereita. Molemmat meistä kun on jo vuosia laskenut aamuja eläkeikään. Toinen on vastapäätä asuva naapuri, joka 5 vuotta sitten itse pihalla kertoi, miten ihanaa on, kun eläkepäivät vihdoin koitti. 

Ymmärrän kyllä, jos työttömyyden aiheuttama stigma ahdistaa. Varsinkin nykyisin, kun arvot ovat koventuneet. Suurin osa työttömistä varmasti haluaisi töihin. Osa sitten on työkyvyttömiä, mutta koska yhteiskunnalle tulee halvemmaksi roikottaa näitä ihmisiä peruspäivärahalla kuin päästää työkyvyttömiiseläkkeelle (missä heidän paikkansa oikeasti jo olisi), niin ei se ole tämän yksilön vika. Ja vain pieni osa taitaa olla niitä, jotka ei edes halua töihin. Ikävä kyllä tämä pieni osa sitten pilaa kaikkien muidenkin maineen. Toisaalta en ymmärrä sitäkään, miksi juuri näiden työhaluttomien pitäisi mennä töihin ja niiden, joilla  on työhalua, pitäisi olla työttömänä, koska työpaikkoja nyt ei vaan ole kaikille. Kuka edes palkkaisi työhaluttoman, jos tarjolla on työhaluinen vaihtoehtokin? Mitä hyötyä yhtään millekään yritykselle tai edes julkiselle sektorille on työntekijästä, jonka työmotivaatio on pyöreä nolla? Uskoisin, että nämä ihmiset vain ärsyttävät olemassaolollaan muita, mutta eivät he itsekään sinne omalle työpaikalleen tällaista työntekijää haluaisi. Ärsyyntyisivät vain vieläkin enemmän, jos joku sellainen notkuisi työpaikan nurkissa. Jos kyse taas on kateudesta, kun itse joutuu aamuisin nousemaan töihin ja joku toinen ei, niin ei muuta kuin heti huomenna jättämään irtisanomisilmoitus pomolle. Eipä tarvitse enää laittaa herätyskelloa aamuisin soimaan. Hyvässä lykyssä vapautuu jollekin työhaluiselle työttömälle työpaikka.