Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 147: "Edunvalvonta tietenkin jos vanhus ei kykene esim. itse asuntoa hankkimaan. Tosin mun ymmärtääkseni esim. putkiremonteissa se tilapäinen asunto osoitetaan jostakin eikä sitä varsinaisesti tarvitse mistään hakea."

Ei osoiteta ainakaan silloin, jos kyseessä on omistusasunto. 

Pitkis (kommenttisi 12730). Ymmärrän ihan hyvin sua, vaikka oma elämäni onkin mennyt vähän toisin. Kyllä myös mun sukuni oli aikoinaan kauhean utelias, mitä mä teen, kenen kanssa ja milloin teen sitä sun tätä. Mutta kun aikoinaan lensin himasta, sehän oli mulle täydellinen vapautus kaikesta. Sain - ja mun täytyikin - luoda ihan oma elämäni. Käytännössä ihan tyhjästä. Ei ollut markkaakaan rahaa eikä asuntoakaan.  Opiskelin silloin kauppaopistossa ja isä oli kuulemma mennyt mun avainten kanssa maanantaina aamulla koululle, mutta enhän mä sinne koululle koskaan enää ilmestynyt. Jos joku olisi kysynyt, miksi keskeytin opinnot, olisin vastannut, että "no mitäpä luulet". Eka työpaikkani pian sen jälkeen oli HYKS:in Lastenklinikalla sairaala-apulaisena. Olin lastenpsykiatrisella töissä ja välillä pesin seiniltä sekaisin olevien lasten ulosteita. Se oli työtä ja siitä sai palkkaa eikä ylpeyteni olisi kestänyt mennä korvat luimussa anelemaan vanhemmiltani mitään apua. En ole koskaan kysynyt vanhemmiltani, kyselikö muu suku musta yhtään mitään ja jos kysyi, niin mitä he vastasivat. Mähän katosin melkein vuodeksi. Ei mua ole kiinnostanut tietää. Eikä mua ole kiinnostanut, mitä mun sukulaiseni mahdollisesti ajattelivat. Senkin jälkeen, kun aloin taas pitää yhteyttä perheeseeni ja sukuuni, olen ollut hyvin vähäsanainen siitä, mitä mulle kuuluu. Kasarilla oli vielä varsin iso odotus, että jos tulee raskaaksi, niin sitten viimeistään mennään naimisiin. Mä en mennyt. En edes muuttanut saman katon alle. Varsinkin äidilleni tämä oli ihan hirveä imagotragedia, mutta mä vaan ajattelin, että no jos et halua enää olla mun etkä tulevan lapsenlapsesi kanssa tekemisissä, niin mulle se on ihan fine. Olin jo kokenut hylkäämisen ennenkin eikä mua olisi haitannut, vaikka olisin kokenut sen uudelleenkin. 

Lukioaikana olin hyvä äidinkielessä (mitä ei kyllä enää nykyisin uskoisi mun kirjoitustaidosta, lauserakenteista ja näppäilyvirheistä). Äidinkieli oli aina 10 ja kirjoitin äikästä laudaturin. Silloin jonkin verran haaveilin hakevani yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä, mordvaa, maria ja tseremissiä, mutta kotona tilanne alkoi mutkistua ja ajattelin jo silloin, että ei noilla opinnoilla taida helpolla töitä löytyä. Toinen, missä olin hyvä,  oli kuvis. Siinäkin aina 10. Opettajani oli sekä kuvataiteilija että opettaja. Hän kannusti mua tosi paljon alalle, mutta en uskonut, että sillä alalla pystyisin elättämään itseni. Mun esikoinen kävi samaa lukiota kuin minä aikoinaan ja hänellä oli lukion ekalla vielä sama kuvismaikka kuin mullakin. Oli useamman kerran katsellut tyttäreni töitä ja sitten kysynyt, onko hän "Reippaan ja tunnollisen lampaan" tytär. Tytär oli ihmetellyt, mistä arvasi ja opettaja oli sanonut, että hän on työuransa varrella antanut täysiä kymppejä niin harvalle, että hän muistaa heistä jokaisen. Mun tytär oli myös erittäin hyvä äikässä ja hän osasi yhdistää molemmat näistä taidoistaan ja teki siitä yhdistelmästä itselleen ammatin. Siitä ei sen enempää. 

Omat lapseni kasvatin siten, ettei sillä ole mitään väliä, mitä jotkut uteliaat sukulaiset teistä ajattelevat. Ei ole pakko kertoa ja jos oikein alkaa utelut  ärsyttää, niin voi kertoa jonkun ihan höpöhöpötarinan. Jos sitten sen höpöhöpötarinan kuulee jonkun toisen suusta, ainakin tietää, että juorukellot ovat edelleen toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kohta pitäisi taas lähteä isälle kahville. Väsyttää ihan sairaasti. Eilen oli sytopäivä ja olen sentään saanut tänään alas vettä ja suolaa. Jep, ihan vaan suolaa kämmenelle ja siitä suuhun. Kahvi ja pulla ei nyt oikein houkuttele, mutta ehkä menee alas. Illalla täytyy silputa pahvilaatikoita, jos vaan sorminivelet kestää. Muuten ajattelin illankin vain olla möllöttää. Mahdollisimman aikaisin koira iltalenkille ja sitten nukkumaan. Huomenna on päivä uus :)

Lammas, menet sitten kahvin jälkeen pötköttämään soffalle ja annat isäsi tarinoida omat juttunsa. Saa sinuakin joskus väsyttää niin mukavampi sulle eikä se isää haittaa.

Isä valtaa aina sen sohvan :D En ollut kuin reilun tunnin ja nyt taas kotona. Kunhan työelämäni on ohi, alan käydä isän luona jonain muuna päivänä kuin just sytostaattien jälkeisenä. Nyt on ollut tämä tiistai järkevämpi, kun en tiistaisin sytojen jälkeen jaksa tehdä oikein mitään muutakaan ja ylensä keskiviikkoisin pitääkin olla taas töissä. Alussahan kävin sunnuntaisin ja neljästä vapaapaävästä tuntui kaksi menevän "pilalle".  Toinen sen vuoksi, että pitää mennä käymään isän luona kahvilla, ja toinen sitten sytostaattien takia. On parempi, että on 3 peräkkäistä päivää aikaa ja toivon mukaan myös voimia tehdä jotain hyödyllistä  ja sitten se neljäs päivä ennen töiden alkua voi mennä muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni 3-vuotias tyttären tyttö oli yötä mummon luona.tuli sunnuntaina ja äsken lähti.Touhuttiin kaikenlaista.Käytiin hampparilla ym.Ikävä jäi kun lähti.

3-vuotiaalle hampurilaista?

Miksi ei? Leipää, jauhelihapihvi, salaattia, tomaattia, maustekurkkua, sipulia, sinappia, ketsuppia ja jotain majoneesin tapaista.  Mun mielestä ei lapsenkaan leivän aina tarvitse olla ruisleipää. 

Nro 46: "Turha taitaa olla laittaa tätä rautalankaa sulle, kun näyttää olevan kova tarve osoittaa jotain sen sijaan että haluaisit oppia. Se menee niinpäin myös, että jos mulla on hyvä tyyppi tiedossa, niin laitan sanan kiertämään. Eihän se minimissään ole kuin yksi Linkedin postaus. Laitan siinä oman maineeni vaakalaudalle, että tyyppini on tosiaan hyvä."

Jo sulla on hyvä tyyppi tiedossa, niin sähän voit suositella häntä tutuillesi ihan ilman mitään neuvojen kysymisiä tai mentorointejakin. Sitäpaitsi et voi mitenkään sanoa jostain nuoresta, että hän olisi hyvä vaikka lastenhoitoavuksi, jos sulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, että hän hoitaa lapsiasi. Et voi sanoa, että joku on hyvä kirvesmies, jos sulla ei ole mitään kokemusta sen kirvesmiehen tekemisistä. Ei riitä, että se kirvesmies on hyvä tyyppi, jos et voi olla varma, että hän on hyvä myös kirvesmiehen työssään. Ja ihan kuten sanoit, laitat oman maineesi vaakalaudalle, jos randomina suosittelet jotain ilman, että et tiedä muuta kuin että kyseessä on hyvä tyyppi. Kun mä haen ammattilaista johonkin hommaan, en mä ala kyselemään tutuilta ketään hyvää tyyppiä. Enkä  varsinkaan etsi tarvitsemaani ammattilaista Linkedinin kontakteistani.  Mä kyllä uskon, että jos joku nuori haluaa sun apuasi löytääkseen itselleen lastenhoitokeikkoja tms, hän kyllä osaa pyytää sitä sulta. 

Mä ainakin koin aiemman kommenttisi hieman ylimielisenä nuoria kohtaan. Ihan kuin nuori, joka haluaisi tehdä lapsenvahtikeikkoja, ei kertakaikkiaan tietäisi, mistä sellaisia etsiä. Ja nuori osaa kyllä mennä itsekin Linkediniin ja alkaa kontaktoitua siellä sellaisiin ihmisiin, joista uskoo olevan itselleen ja uralleen hyötyä. Linkedinhän ehdottelee jatkuvasti uusia kontakteja sen mukaan, millaisia kontakteja olet sieltä hakemassa.