Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Näköjään mun kommentit ei nyt taas menneet läpi, mutta jankatkaa sitten, jos koette sen jotenkin hyödylliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiersin katsomassa kukkapenkit. Narsissit nousee, isot nuput sinivuokoissa. Valkea syreeni elää, isot silmut on jo. Digitaliksen lehtiruusukkeet on isot, mausteet tuoksuu. Ihana kevätkatsaus. Auringon lämmössä nousee uusia taimia päivittäin. Dianthus deltoides leviää vuosi vuodelta laajemmalle upein kukin.
Kuule nyt olet väärässä ketjussa. Mene sinne Luontohavainnot 2026 takaisin. Emännöi siellä, älä täällä, kiitos!
Ja onhan sillä se puutarhamadon puremat (apua miten tyhmä otsikko) joten luulisi riittävän noihin kasvijankkauksiin. Kiirettähän doriksella pitää mutta mitäpä muuta hånen elåmässään on kuin av. Eläkkeellä elämån sisältö =av.
Kerrohan nyt ihan omin sanoin päiväsi sisältö. Vai kerronko minä?
Aamulla ekana 6.30 avaa sinikantisen ruutuvihon, mihin on tehnyt monipuolisia muistiinpanoja koko Vauvapalstan ajalta. Monet eri kirjoittajat kuvattu tarkasti. Doris tärkeimpänä. Omat sivut Piilaaksolle, Hevostallille, Erikoismiehelle. Enkkusivu Special man.
7.00 avaa vauvan, kiertää kymmenet ketjut, poistaa varmuuden vuoksi kymmeniä viestejä. Näin alkajaisiksi. Miettii haukkuisiko tänään rumasti vai kertoisiko uskaliaita alapääjuttuja (hihitellen itsekseen). Alapeukuttaa 100x + yläpeukut 1000 omille raapustuksilleen.
23.00 Oooh. Siinä se päivä menikin. Hyvää yötä vauva. Tekee muistiinpanot vihkoonsa. Alkaa miettiä jo huomista agendaa.
Päivästä toiseen 365/365 //v
Uskokaa pois, tämä poistuu alta aikayksikön. Hän saa mielestään ivata muita. Itse ei kestä.
Nyt poistun nauramaan :)
Kiitos päivän parhaasta.
Ideana hyvä, mutta toteutus huono. Puuttuu älyllinen huumori ja sen myötä kaikki.
Kirjoita ihmeessä parempi!
Miksi joku laittaisi aikaa ja energiaa turhanpäiväiseen? Säkin otat tosissasi nämä ketjut, riitelet ja elät näistä. Tämähän on pelkkää huvia ja leikkimistä ja pilailua. Uskot joihinkin miehiin ja muihin. Hölmöä käyttää elämänsä tähän. Ja vielä tosissaan.
Eniten mä ihmettelen, että suuttuu oikeasti leikinlaskusta, eikä ymmärrä, että tahallaan härnätään. Aina astuu samaan ansaan. Tänäänkin ja koko päiväksi. Poistuis vaan muuta tekemään, jos ei voi olla suuttumatta. En ymmärrä.
Ihan kaikkialla sosiaalisessa mediassa on porukkaa, joiden ainoa tarkoitus on provosoida ja ärsyttää muita. Saavat outoa tyydytystä siitä, että joku provosoituu ja ärsyyntyy. Jatkavat niin kauan, kun joku antaa heille sen tyydytyksen. Kun kukaan ei enää anna, siirtyvät jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä joku kommentoi, miten ei ymmärrä ihmisten kaipaavan ystävältä henkistä tukea työttömäksi jäädessään tai jalka/käsi paketissa ollessaan. Osalle tulee ihan yllätyksenä, että monella ei ole puolisoa, vaan he asuvat ihan yksin. Ei ole (niin hyvässä kunnossa) vanhempia, jotka voisivat olla avuksi. Kaikilla keski-ikäplus ikäisillä ei ole aikuisia lapsiakaan, jotka auttaisivat. Sukulaisia ei ehkä juuri ole tai he asuvat kaukana. Voi siis olla tilanne, ettei siinä arjessa ole ketään, joka kuuntelisi tai auttaisi hädässä. Minusta ei ole ollenkaan kohtuutonta toivoa, että ystävä kuuntelisi työttömäksi jäävän ahdistusta tai kävisi auttamassa jalka/käsi paketissa olevaa ystävää. Eihän se auttaminen tarkoita, että pitää 24/7 olla apuna. Sekin on jo paljon, jos ystävä käy vaikka parin viikon välein imuroimassa/vaihtamassa lakanat/viemässä roskat, jos toinen ei siihen väliaikaisesti kykene.
Tämä oli hyvä viesti. Tämän ketjun luettuani tuntuu että minulla on ollut elämästä kovin erilainen kokemus juuri syvän yksinjäämisen kokemuksen vuoksi, jota olen kokenut varhaislapsuudesta lähtien. Ei ole läheisiä sisaruksia, sukulaisia, lapsuudenperhettä, eikä ole ikinä ollutkaan. Olen sitten ilmeisesti hieman naiivistikin ajatellut, että voisin löytää läheisiä ystäviä jotka täyttäisivät tätä puuttuvaa "perhe aukkoa" sisimmässäni. Puhutaan "valitusta perheestä".
Olen oman elämänkokemukseni myötä oppinut mielestäni myös hyvin positiivisia ja arvokkaita asioita elämästä ja ihmisyydestä, empatiasta ja aidon läsnäolon tärkeydestä. Tiedän millaista on kärsiä yksin kun elämässä on vaikeaa, enkä toivo sitä kenellekään. Mielestäni minulla olisi paljon oman perspektiiviini tuomaa viisautta ja ehkä erilaisia näkökulmia asioihin kuin ihmisillä joilla samaa kokemusta ei ole. Yksinolon tabun vuoksi on kuitenkin yleensä pidettävä suu visusti supussa (itsesensurointi). Täten joudun myös luomaan hieman valheellisen kuvan itsestäni, joka seisoo myös syvempien ystävyyksien kehittymisen tiellä.
Harmittaa tässä ketjussa ilmenevä leimaus/halveksunta yksinäisyyttä ja itseä ehkä "traumatisoituneempia" ihmisiä kohtaan. Kuin ystäväksi kelpuutettaisiin vain "valmiit" ja täysin tasapainoiset ihmiset. Ollaa hyvin hyvin, hyvin herkkiä pienille sosiaalisille "virheille". On muitakin ihmisen kohtaamis- ja ystävyystaitoja joissa kehittyä, kuin rajattomuus, minkä ympärillä tämä ketju on vahvasti pyörinyt. Monilla olisi kehitettävää erilaisuuden sallimisessa ja siinä ettei oleta aivan liikaa muista hyvin hyvin pienten tietomurusten perusteella. Oman seuransa saa valita kuten tahtoo, mutta itse ainakin nautin siitä kun aidosti opin jotain uudenlaista perspektiiviä erilaiselta ihmiseltä elämästä.
Tietty jos on ollut onnekas ja oma perhelaari ja "sosiaalisuuslaari" on vain täynnä jo, on ymmärrettävää ettei aika ja energia välttämättä riitä uusien syvien ystävyyksien kehittämiseen sillä ajanhetkellä.
Samaa mieltä kanssasi. Lisäisin myös tuohon loppuun sen, että jos on jo oma perhe- ja sosiaalisuuslaari täynnä, ei sitä oikeasti täysin käsitä, millainen yksinäisen todellisuus voi olla. Ei yksinkertaisesti ole niitä sukulaisia, perheenjäseniä tai ystäviä. Sama, kuin lapsiperhearkea elävä ei voi täysin käsittää tahattomasti lapsettoman surua tai tahattomasti lapseton täysin käsittää lapsiarkea elävän tuskailua lasten haasteiden kanssa. Jotain siitä voi ymmärtää, mutta ei kaikkea. Sosiaalisesti hyväosaiset myös usein ajattelevat, että ystävystyminen on vain ihmisen omista taidoista kiinni. Ei ole. Monet ihanat ihmiset ovat ilman ystäviä, kun oikeita ihmisiä ei osu kohdalle.
Kyllä minä kadehdin sitä, kun joillakin on jo valmiiksi hyvät perhesuhteet ja sitten vielä paljon tiiviitä ystävyyssuhteita. Tai heitä, joilla ei sitä sukua ole, mutta tuo "chosen family" - ystävistä valittu perhe on ympärillä suuri ja tiivis. Nämä ihmiset ovat todella onnekkaita. Toki ovat tehneet ja tekevät työtä sosiaalisen elämän eteen. Olisin valmis itsekin tekemään, jos elämässäni olisi samalla tavalla tiiviit ystäväverkot. Ei vain valitettavasti ole. Nyt elän vielä sen verran väsyttävää vaihetta, etten jaksa minulle normaaliin tapaan tutustua hyvin aktiivisesti uusiin ihmisiin, niin ei niitä ystävyksiä pääse syntymäänkään.
Suurin haaste lienee löytää sellaiset ihmiset, jotka myös haluavat "chosen familyn".
Ja vielä sinun kanssasi.
Tämäkin. Pitäisi siis ensin miettiä, millainen minä olen ja mitä annettavaa minulla olisi toiselle ihmiselle. Ja sen jälkeen miettiä, mistä löytää sellainen ihminen, joka kaipaa elämäänsä juuri minun kaltaistani ihmistä. Eikä niinpäin, että mitä minä toiselta ihmiseltä edellytän ja haluan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki mukaan ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet."
Kaikki. Siis minäkin, joka ole kyllästynyt tysliin kuulumisiin tai Muihin yksinäisiin, saan siis tulla tänne. Mutta miksi en saa kirjoittaa päivän asioista ja makuuhuonemurheita, jotka painavat mieltä. Miksi Doris ajattelee, että hänellä on oikeus tai velvollisuus vahtia muita täällä? Sanoma kyllä heittää pihalle, jos menee laittomuuksiin, muiden ei tarvitse olla poliiseina. Doris, miksi sinä otat roolin, jota sinulle ei ole annettu ja joka ei kuulu sinulle? Vastaa, jotta ymmärrän motiivisi.
Vastaan tähän, vaikka en ole D.
Kirjoitin tuon viestin: Naisvihaa, ilmiannettu. Rumaa haukkumista.
En kaipaa halventavia kuvauksia, en naisten, en miesten ominaisuuksista, alapääjutuista yms.
Kohteliaasti voi kirjoittaa intiimistäkin asioista.
Useampi eri ihminen on ohjannut seksiosioon sinne kuuluvat kommentit. Toivoisin, että jokainen kohdallaan miettisi, kuuluuko minun kommenttini Hymistelyketjun tavallisiin vai kenties seksiosio olisi sopivampi alusta.
Juu etpä ole D, etpä. Olen eri mutta mikä estää sinua ohittamasta viestejä kuten Lammas kirjoitti?
Naisviha ja törkeä kieli on sääntöjen vastaista.
Eri olen minäkin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä.
Naisviha siinä missä miesvihakin. Mulle itselleni on kuitenkin ollut varsin valaisevaa ja oikeastaan aika uuttakin tietoa, miten paljon vihaa jotkut miehet tuntevat naisia kohtaan. Onneksi en ole enää nuori ja haaveilemassa parisuhteesta ja perheestä. Tällä palstalla - ei siis tässä ketjussa - olen saanut huomata, että joillain miehillä on aika suunnatonta vihaa iäkkäitä naisia kohtaan. Ehkä suhde omaan äitiin on ollut huono? Mutta itse koen, että tietoisuus joidenkin miesten naisvihasta on pelkästään hyödyllinen. Olen aina ollut ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan, mutta tämän vihan tiedostaminen on tehnyt musta reaalimaailmassa varovaisemman.
Olen nainen, mutta väsynyt keski-iän ylittäneisiin naisiin. Liian monet heistä ovat rajoittuneita, moralisoivia, huumorintajuttomia, kateellisia ja vahingoniloisia. He ovat näkyvästi ja kuuluvasti esillä. En ihmettele, jos miehetkään ei pidä näistä lyydeistä. Heistä puuttuu elämänilo.
Toisenlaisiakin naisia kyllä onneksi on. Avoimia, myönteisiä, rohkeita ja elämää ymmärtäviä. Heidän seurassaan viihtyy.
Mistä tämä ero tulee? Luonteesta, lapsuudesta, koulutuksesta, arvoista, ammatista? Sama kahtiajako on ehkä miehissäkin.
En tiedä, miksi kiinnitän huomiota asiaan. Oma äitini kuului jälkimmäiseen ryhmään, pidin hänestä. Saa nähdä, millainen korppikotka minusta sukeutuu.
Ehkä ero tulee pettymyksistä? On odotettu elämältä ja muilta ihmisiltä enemmän kuin on saatu? Taloudellisesta vaikeuksista? Kivuista ja säryistä?
Lisään em listaan vielä muiden vuoksi uhrautumisen.
Läheisten kuolemat, lapsen kuolema erityisesti voi vioittaa ihmisen.
Totta tuokin. Tunnen yhden naisen, joka joskus yli 10 vuotta sitten bussipysäkillä alkoi jutella mulle. Kertoi menettäneensä sekä miehensä että kaksi lastaan autokolarissa. Kolmas lapsi selvisi kuitenkin hengissä. Mä häntä kuunnellessani mietin, miten ihmeessä tuollaisesta voi selvitä järjissään. Mutta hän tavallaan kertoi syynkin: se kolmas lapsi, jolla ei ollut enää muita kuin äiti.
Mä en vähättele kenenkään tarpeita, mutta ei pidä hakea toiselta sellaista, mitä tämä ei ole valmis antamaan. Pitää etsiä sellainen, joka on valmis sellaista antamaan ja vielä parempi, jos tarvitsee sinua samalla tavalla kuin sinä häntä. Eikä yhden ihmisen tarvitse täyttää kaikkia tarpeitasi. Yksi voi täyttää yhden, toinen toisen jne.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/