Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva lukea juttuja siitä, mitä köyhät tekivät 2025 päästäkseen pois köyhyydestä. Nythän meillä media kertoo lähinnä siitä, paljonko köyhät ovat ottaneet apua vastaan, ei siitä, mitä he itse tekevät. Köyhyys kun ei katoa rahaa syytämällä, koska jos nyt annat 1000 e, niin se käytetään samantien ja taas ollaan köyhiä.
Hyvä pointti. Ei se Hursti auta kuin yhtenä päivänä, miten ne muut 364 päivää pärjätään?
Hursti jakaa kyllä ruoka-apua muulloinkin kuin vain jouluna. Seuraava Hurstin ruokajako on 14.1. 2026. Myös muita ruokajakoja on kuin vain Hurstin.
Mä täytin lokakuussa 64v. Jättäydyin pois työelämästä syyskuun alussa eli 11 kk ennen alinta eläkeikää. Minusta elämä on tällä hetkellä ihan kaikista parasta. Kaikki velvollisuuteni ovat takanapäin. Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Tai olla vain tekemättä yhtään mitään. Ehkä kaikista nautinnollisinta on se, että en tarvitse enää kelloa. Onko yö vai päivä....katson vain ikkunasta ulos. Jos on valoisaa, voisi vaikka nousta keittämään aamukahvit. Jos taas on vielä pimeää, käännän vaan kylkeäni, jos en halua vielä nousta ylös.
Nyt on aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei työelämässä ollessa joko ehtinyt tai jaksanut. Koska äitikin on jo mullan alla ja sain huolehdittua siitä, että muistisairas äitini sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään, olen oikeastaan aika kiitollinen siitä, että jaksoin. Vaikka kieltämättä raskasta se oli. Isäni nakitin siskolleni eli hän huolehtii sitten isästä, koska mä huolehdin äidistä.
Lokakuussa musta tuli myös paikallisen Lions Clubin jäsen. Nyt on aikaa tehdä jotain yhteisön hyväksikin. Kun lapset olivat pieniä, ompelin itse kaikki lasten ja omatkin vaatteeni. Sitten se jäi, kun ei ollut enää aikaa. Jokin aika sitten kävin hakemassa sovitusnukkeni takaisin. Kunhan saan työhuoneeni remontin vihdoin valmiiksi, niin läppärin sijasta työpöydälle tuleekin ompelukone. Olen tämän vuoden aikana nikkaroinut kaikenlaista ja mun suosikkikauppani onkin nykyisin K-Rauta. Vielä en ole päättänyt, ostanko jostain valmiin maalaustelineen vai tekisinkö sellaisenkin itse. uudet öljyvärit, siveltimet ja maalausalustat ovat ostoslistalla. Lisäksi aina olen haaveillut, että jonain päivänä etsin kaiken saatavilla olevan tiedon syvänmerenhaudoista. Nyt siihenkin alkaa olla aikaa.
En minäkään tiedä, milloin muhun jokin muistisairaus iskee. Tai milloin en pysty enää kävelemään. Olen koittanut tässä jo jonkin aikaa laittaa kotiani esteettömäksi. Sellaiseksi, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään. Toisaalta en voi tietää sitäkään, olenko enää tunnin päästä elossa. Testamentit, edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdotkin on jo tehty. Kävin jo 13 vuotta sitten muutaman minuutin päässä kuolemasta, joten en jaksa stressata asioilla, jotka tapahtuvat joskus tai eivät ehkä tapahdu koskaan vaan kuolen ennen sitä. Elän tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätys?! Julkisen puolen työntekijät olivat hyviä pitämään Suomen taloutta käynnissä. Nyt on paljon sote-alan ihmisiä työttömänä ja ne, joilla on vielä työpaikat, pelkäävät menettävänsä ne. Ihmiset eivät tästä syystä kuluta.
Kiitos Purra ja Orpo!
Julkisen sektorin työntekijät eivät pidä taloutta käynnissä. Palkat tulevat verorahoista, eli tuhlaajapuolella ovat.
Tämäkin on kyllä totta, mutta kotimaisen kulutuksen varassa yrityksiään pyörittävien ei kannata nyt kitistä siitä, että heidän asiakasmääränsä on vähentynyt ja että osa suomalaisista pitää rahansa mieluummin säästössä kuin kuluttavat sellaiseen, mitä ilmankin pärjäävät.
Vierailija kirjoitti:
Kaataisiko asuntosijoitusrahastojen tappioiden tunnustaminen jopa pankkeja?
Ihan pienistä syistä tuollaista lukitusta ei voida tehdä, se on selvää.
Mahdollisesti kaataisi. Itseasiassa moni pankki olisi kusessa, jos suomalaiset nostaisivat säästötileillään olevatkin rahansa pois tai edes siirtäisivät johonkin toiseen pankkiin. Törmäsin tähän asiaan jo reilu vuosi sitten, kun äidin perintöä jaettiin. Äidin säästöt ja sijoitukset olivat Nordeassa ja ne perillisistä, joilla oli myös tili Nordeassa, saivat rahat tililleen heti seuraavana päivänä. Ne taas, joilla oli tili jossain muussa pankissa, joutui Nordean taholta ihan ihmeellisen ryöpytyksen kohteeksi. Nordealle piti toimittaa vaikka mitä lippua ja lappua. Kaikista älyttömin juttu hommassa oli se, että mun toisella lapsella oli tili Nordeassa (ja sai rahansa heti) ja toisella ei, niin tän toisen piti Nordealle todistaa, ettei hänen äidillään eli mulla ole vielä muitakin lapsia. Nordea vaati musta vuodesta 1976 alkaen (olin siis silloin 15-vuotias) kaikista paikoista, missä olin asunut, nk virkatodistukset. Ymmärtäisin, jos nämä olisi vaadittu molemmilta lapsiltani (koska äiti oli merkinnyt tiettyihin juttuihin edunsaajaksi "lapsenlapset"), mutta nämä vaadittiin vain niiltä äitini lapsenlapsilta, joiden tili ei ollut Nordeassa. Myös siskoni tyttö sai Nordean tilille rahat heti, mutta poikansa ei saanut. Hänelle jostain syystä Nordea keksi eri vitkuttelukeinon kuin mun pojalleni eli eivät edes käyttäneet samaa perustetta, miksi eivät voi maksaa heti. Ja kyse ei ollut edes mistään miljoonista vaan ainaostaan noin 200 000 eurosta.
Mä sairastuin nivelreumaan jo 34-vuotiaana. Kahden pienen lapsen äitinä. Junan alleko silloin olisi sun mielestäsi mun pitänyt hypätä? Ja joo, sairauksiinsa sopeutuminen vie kyllä aikansa. Varsinkin, jos ne sairaudet aiheuttavat kipua. Mutta sitten niistä kivuista tulee osa elämää ja osa arkea, jolloin ne väistyvät takavasemmalle ja elämässä tekee sitten edelleen kaikkea sellaista kivaa, mikä on mahdollista.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/