Reipas ja tunnollinen lammas

Aamulenkillä tapasin naapurin, jonka asuntoon se ilmanvaihtokoneen remontti on jo tehty. Kertoi, että kyllä siinä koko se "kaappi" vaihdetaan eli ei pelkästään sen sisällä olevia osia. Joten yläkerran käytävän pitää olla täysin tyhjä, kun mun asunnossa se remppa tulee. En siis aloitakaan vielä työhuoneen remontin viemistä loppuun vaan vasta keväällä.

Täälläkin tuulee aika paljon, mutta myrskyksi tuota ei voi sanoa. En ole katsonut säätiedotusta, onko sitä tänne pääkaupunkiseudulle edes tulossakaan. 

Sellastahan se tuppaa olemaan, kun on it-alalla. Mutta mietipä, jos sulla on sen lisäksi myös sairaanhoitajan koulutus. Sitten käyt noiden lisäksi katsomassa kaikki haavat, ihottumat jne. Käyt arvioimassa, pitääkö soittaa 112 vai riittäisikö, että vanhus menee taksilla päivystykseen. Vai onko tilanne sellainen, että riittää, kun menee ajanvarauksella lähipäivinä käymään lääkärissä. Käyt arvioimassa, onko jokin oire vain jonkun vanhuksen käyttämän lääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain uudesta jutusta, joka vaatii lääkärin tutkimuksia. Tai kun vanhus kotiutuu leikkauksen jälkeen sairaalasta, käyt päivittäin pistämässä verenohennuslääkkeet. Ja paljon paljon muuta, 

Pahuuden anatomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen huomannut omissa 65v vanhemmissani, hekin tuntuvat jotenkin menettäneen elämänilonsa täysin etenkin nyt kun jäivät eläkkeelle. Yrittävät jollain piipertämisellä täyttää päivänsä mutta on se vaan aika tympääntynyttä huokailua ja äitimuorilta tulee vähän väliä sitä "katsotaan jos tässä ensivuonna on vielä hengissä"-juttua.

Äitisi on realisti.

Mun äitini aloitti tuon "katsotaan jos tässä ensi vuonna on vielä hengissä" -jutun jo 50-vuotiaana. Eli sitten kuitenkin kuukautta vaille 97-vuotiaaksi. Eli 46 vuotta eli lähes puolet elämästään ehti tuota hokea. 

Kävin aamulla. Kuinka niin?