Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuolta varsinaisen palstan puolelta opin uuden sanan; tapailumies / tapailunainen. Onko tästä kokemuksia, käytetäänkö ihan yleisesti. Silloin vuonna miekka ja kirves, (hei lammas ;) silloinhan seurusteltiin eli seukattiin tai voitiin kysyä: ootteks te niiku, nämä tuli mulle mieleen, löytyy varmaan lisääkin.
Jotkut käyttää. Jos oikein ymmärsin, niin vähän eri juttu kuin entisaikojen seurustelu. Tapailumiehen tai -naisen kanssa suhde ei välttämättä johda liittoon eikä se ole päätavoite. Yhdessäoloa, yhteisiä matkoja, leffa- ja ravintolakäyntejä, seksiäkin. Silti ilman lupauksia enemmästä. Voi jatkua vuosia ja voi olla muitakin sivussa (ei välttämättä). Riippuu ihmisistä. Tavallaan rusinat pullasta. Oma rauha, mutta kuitenkin on joku.
Kyllä jokainen fiksu nainen tietää, että suuri osa miehistä pyörii deittimarkkinoilla vain seksin takia. Juuri siksi olenkin aina itse noudattanut sääntöä: "Vähintään 6 kuukautta pihtaamista uudessa suhteessa".
Jos mies on aidosti kiinnostunut minusta elämänkumppanina (eikä seksikumppanina) niin mies odottaa kiltisti 6 - 12 kuukautta eikä edes valita, että suhteestamme puuttuu seksi.
Vaan kun tulee tarpeeksi ikää, seksi ei olekaan kaikilla miehillä enää ensimmäisenä mielessä vaan se, että olisi edes joku Lyyli omaishoitajana. Olen jutellut monien itseäni jonkin verran vanhempien (siis 70+) miesten kanssa ja heitä pelottaa yksinäinen vanhuus. Siis sellaisiakin, joilla on lapsia ja ehkä lapsenlapsiakin. Nykyisin saa vaikka mitä palveluita hankittua kotiin. Tosin jos on pihi ja haluaa vain ilmaisen Lyylin, niin hankalampi juttu, jos vapaaehtoisia Lyylejä ei löydy.
Pääasiassa siksi, että monissa maissa ystäviksi kutsutaan sellaisia ihmisiä, joita Suomessa kutsutaan vain tuttaviksi tai korkeintaan kavereiksi. Monissa muissa maissa ystävyys on huomattavasti pinnallisempaa kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
On aika tavallista, että kun aiemmin ihan hyvin liikkunut vanhus kaatuu, hän alkaa pelätä kävelemistä. Vaikka olisi rollaattorikin, ei uskalleta enää lähteä ulos. Joillain vielä se, että talvisaikaan on liukasta tai sitten lunta tai sohjoa niin, että rollan työntäminen on aika vaikeaa. Tässä taloyhtiössä ihan tavallista, että kun huoltoyhtiö auraa pihatien, jokaisen rivariasunnon edessä on sitten lumipenkka. Jonkun pitää ensin käydä lapioimassa penkka pois, jotta vanhus pääsee siitä rollan kanssa. Aika lähellä on kauppa ja vaikka taloyhtiö hoitaakin taloyhtiön alueen kohtuullisen hyvin (auraus ja hiekoitus), niin kaupunki ei hoida kaupalle menevää jalankulkuväylää. Voi mennä useita päiviä ennenkuin aurataan tai hiekoitetaan. Vaikka täytänkin vasta 65 ja mulla on Icebugit, aika varovasti silti joutuu peilikirkkaalla jäällä kävelemään. Monesti joutuu jännittämään niin, että on lonkka sitten kipeä. Joten ymmärrän ihan hyvin, miksi tässä taloyhtiössä moni iäkkäämpi hurauttaa autolla kauppakeskukseen.
Jaa. Vaikea uskoa. Minun suvussani vanhukset yleensä asuvat maalla ja kolaavat ihan itse lumensa ja hiekoittavat pihansa. Mukkelevatkin siinä sitten.
Äidilläni oli viime vuonna hyvälaatuista asentohuimausta ja kaatuili koko ajan. Päivystyksessä sitä sitten kiellettiin menemästä itse vessaan ettei kaadu. No, kukaan ei tullut kun se soitti, joten äiti meni sitten konttaamalla.
Tätini (ei äidin sisko, vaan toiselta puolen), oli menossa salille tuossa talven liukkailla. Kahden kaatumisen jälkeen kävi vaihtamassa nastakengät ja lähti uudestaan.
Molemmat melkein 80 v. Ei ole tullut pelkotiloja kaatuilusta. Eikä isällenikään, vaikka se harrastaa kaatuilua traktorin kanssa metsässä. Luulisi jokaisen vanhan ihmisen ymmärtävän että ihmisen ei pidä sallia itselleen tuollaisia pelkoja. Vähän sama kuin ratsastuksessa: jos putoat, nouset heti takaisin selkään, koska muuten alat pelätä. Aina takaisin satulaan, heti.
Luut pysyy vahvoina kun niitä harjoittaa ja mitä parempi lihaskunto, sitä vähemmän haittaa kaatumisesta on. Tasapainoakin voi muuten ihan harjoittaa, on aivan järjetöntä että tuossa iässä edes pidät nastakenkiä. Opit kyllä pysymään pystyssä, kyse on oikeastaan vaan itseluottamuksesta ja ketteryydestä, jotka molemmat kehittyvät kyllä.
Tiedän omasta kokemuksesta, jouduin itse syömään lääkettä joka aiheutti huimausta pari vuotta, ja kävelin epävarmasti sen jälkeenkin jonkin aikaa. Nastakengissä jalkani tuli kipeiksi, joten yksinkertaisesti päätin, että luotan itseeni ja jalkoihini, en kenkiin. Viime talvena kaaduin tasan kerran, paljain jaloin lumisella kalliolla -ja minä kävelen paljon.
Ehdotan että ostat paljasjalkakengät joissa on pitävä luonnonkumipohja, kunnollinen tuntuma maahan on tasapainon kannalta paljon tärkeämpi asia kuin nastat.
Jiu, nelikymmpisen on helppo edellyttää 80 v samaa kuin itseltään. Olen kotona asuva 81 mutta kyllä on jo jossain perinsi annettava
No tämä. Ei muakaan kaatumiset ole estäneet liikkumasta ( pakko liikkua, kun ei ole autoa ja lisäksi mulla on koira) ja vaikka välillä olen onnistunut kaatumaan niin, että luita on murtunutkin enkä ole joka hemmetin luunmurtumasta viitsinyt mennä edes lääkäriin, niin mä YMMÄRRÄN oikein hyvin vanhuksia, jotka pelkäävät toistamiseen kaatumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuolta varsinaisen palstan puolelta opin uuden sanan; tapailumies / tapailunainen. Onko tästä kokemuksia, käytetäänkö ihan yleisesti. Silloin vuonna miekka ja kirves, (hei lammas ;) silloinhan seurusteltiin eli seukattiin tai voitiin kysyä: ootteks te niiku, nämä tuli mulle mieleen, löytyy varmaan lisääkin.
Jotkut käyttää. Jos oikein ymmärsin, niin vähän eri juttu kuin entisaikojen seurustelu. Tapailumiehen tai -naisen kanssa suhde ei välttämättä johda liittoon eikä se ole päätavoite. Yhdessäoloa, yhteisiä matkoja, leffa- ja ravintolakäyntejä, seksiäkin. Silti ilman lupauksia enemmästä. Voi jatkua vuosia ja voi olla muitakin sivussa (ei välttämättä). Riippuu ihmisistä. Tavallaan rusinat pullasta. Oma rauha, mutta kuitenkin on joku.
kiitos vastauksesta, niin mullekin tuli semmonen mutu, ettei ihan ns. tosimielellä olla yhdessä, mutta viihtyvät kuitenkin hyvin toistensa seurana. Tuo rusinat pullasta oli kuvaavasti sanottu.
Seksiä harrastavat keskenään, mutta eivät halua sitoutua toisiinsa, voi olla useita tapailumiehiä ja -naisia yhtäaikaa. Emotionaalista kiintymystä ei tarvita, vain seksuaalista vetovoimaa. Reilu peli, kun kumpikin tietää tämän. Seurustelusuhde on sitten myös henkinen ja vain yhden kanssa kerrallaan mieluusti. Se on vakavampaa.
Kutakuinkin näin.
No juuri näin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/