Reipas ja tunnollinen lammas

Osittain olen samaa mieltä aloittajan kanssa, mutta en ihan täysin. Kun sairaus osuu kohdalle eikä sitä pysty poistamaankaan, niin pitää vaan oppia hyväksymään se, vaikka aiheuttaisikin jatkuvia kipuja. Tämä ei kuitenkaan ole kovin helppoa ja vaikka onnistuisikin, välillä on silti sellaisia päiviä tai kausia, ettei vaan jaksaisi enää. Tässäkin auttaa kyllä, jos oppii olemaan itselleen armollinen eikä vaadikaan itseltään silloin juuri mitään. Ongelma syntyy, jos joku muu - puoliso, lapset, työnantaja tms - kuitenkin vaatii. 
Toinen mieleeni tullut asia on se, että toiveet olisi hyvä olla kutakuinkin realistisia. Itse teinivuosieni alussa haaveilin lentoemännän ammatista. Noh, en koskaan kasvanut niin pitkäksi, että olisin lentoemännän hommiin päässyt. Joskus haaveilin omakotitalosta, mutta koska sairastin jo nivelreumaa, tiesin, että pidemmän päälle en pystyisi huolehtimaan omakotitalon kunnossapidosta. Katsoin, että tuo haaveeni oli epärealistinen ja siksi luovuin koko haaveesta. 
Sitten on sellainen asia kuin resilienssi. Eli miten hyvin ihminen kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Resilienssi on yksilöllinen ja siihen vaikuttaa monet asiat. Lähtien sieltä omasta lapsuudesta. Kärjistettynä esimerkkinä lapsi, jota rangaistaan epäonistumisesta verrattuna lapseen, jota rohkaistaan ja kannustetaan yrittämään uudelleen epäonnistumisenkin jälkeen. Hyväkin resilienssi voi kadota, jos kerta toisensa jälkeen vain epäonnistuu ja pettyy. Tulee vaihe, jossa ei uskalla enää edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinta julmuutta on passivoida ihmisiä ikuiseen köyhyyteen, opettamalla että voi vaan olla möllöttää ja hakea taikaseinästä rahhhaa.

 

Niinpä, miksi tämä hallitus on päättänyt vaikeuttaa työntekoa ja opiskelua? Ei voi ymmärtää. Yrittämisestä puhumattakaan.

Perskokkareet saavat hyvän mielen, kun tavisten elämää vaikeutetaan.

 

Siltähän tuo näyttää kun Orpon ja Purran ilmeitä seuraa. Eivät edes yritä peittää tyytyväisyyttään ja mielihyvää.

Samaa mieltä. Ysärin laman aikaan olin kuopuksen kanssa kotona ja esikoinen oli alakoulussa. Silloinkin monesta asiasta leikattiin ja aikoinaan tätä kutsuttiin juustohöyläksi. Vähän sieltä, vähän tuolta jne. Joidenkin ihmisten kohdalle osui sitten valitettavasti useampiakin leikkauksia ja heidän tilanteensa oli haastavin. Muistan, että kotihoidontukeakin leikattiin. Jo äitiyslomani loputtua sitä oli ekan kerran leikattu ja ennenkuin hoitovapaani loppui, sitä leikattiin vielä 2 kertaa. Viimeinen puoli vuotta oli mullakin aika tiukkaa, kun sairaanhoitajilta loppui keikkahommatkin. Esikoisen aikaan pystyin rahoittamaan elämistämme tekemällä keikkahommia, mutta ysärin lamassa niitä ei enää ollut. Opettajia lomautettiin ja muistan, miten yksi opettaja saattoi vahtia kahta luokkaa samaan aikaan. Vuorotellen kumpaankin antamaan tehtäviä, joita lapset sitten tekivät itsekseen, kunnes opettaja tuli taas käväisemään luokkahuoneessa. Neuvolatoimintaa supistettiin eli vähennettiin käyntejä. Paljon muutakin teihtiin, MUTTA yksikään poliitikko ei virnistellyt saksien kanssa mediassa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se johtuu siitä, että meitä aivopestään jatkuvasti pitkällä elinaikaodotuksella, että voitaisiin perustella eläkeiän loputonta nostoa. Jos puhutaan, että eläkeikä nostetaan 70v ja ylikin, ja sitten joku kuolee sen ikäisenä, niin silloin helposti ajattelee että se kuoli nuorena. Todellisuudessa vielä muutama vuosikymmen sitten 70v ikäistä pidettiin vanhuksena ja kuolemaa ihan odotettuna.

 

Mulle tuli tämä sama asia mieleen. Mun isovanhemmista vain yksi eli yli 70-vuotiaaksi. Silti nämä 3 muutakin ehtivät olla noin 10 vuotta vanhuuseläkkeellä. 

Tässäkin on eroja, mulla vain yksi isovanhempi kuoli alle 90-vuotiaana. Silloin 70-vuotiaana kuollut vaikuttaa nuorelta.

Toki on eroja. Mun oma äitini kuoli kuukautta vaille 97-vuotiaana ja isä on nyt 96-vuotias ja elää edelleen. Ei ole edes missään palvelutalossakaan vaan kotonaan asustelee. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se johtuu siitä, että meitä aivopestään jatkuvasti pitkällä elinaikaodotuksella, että voitaisiin perustella eläkeiän loputonta nostoa. Jos puhutaan, että eläkeikä nostetaan 70v ja ylikin, ja sitten joku kuolee sen ikäisenä, niin silloin helposti ajattelee että se kuoli nuorena. Todellisuudessa vielä muutama vuosikymmen sitten 70v ikäistä pidettiin vanhuksena ja kuolemaa ihan odotettuna.

Mulle tuli tämä sama asia mieleen. Mun isovanhemmista vain yksi eli yli 70-vuotiaaksi. Silti nämä 3 muutakin ehtivät olla noin 10 vuotta vanhuuseläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olette muut kuusikymppiset sopeutuneet eläkkeellä oloon?

Olen viihtynyt työssäni erittäin hyvin ja pitkittänyt eläkkeelle jäämistä. Kuitenkin viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja, kun ei ole saanut tehdä sitä työtä klo 8-16, vaan monta kertaa viikossa vaaditaan jäämään ylitöihin. 

Harrastukset ovat jääneet minimiin ja pelkäänkin, että kun jään eläkkeelle, jaksanko vielä harrastaa yhtä paljon liikunnallisia harrastuksia kuin aikaisemmin? Nyt ovat jo pitkät lenkit jääneet.

Odotanko eläkkeeltä liikaa, että sitten teen sitä ja tätä ja yhtäkkiä huomaankin, etten jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua vuosien univelkoja takaisin?

Mä päätin tammikuussa 2023 kokeilla, miten pärjäisin tulevien eläkepäivieni elintasolla. Pärjäsinkin niin hyvin, että pystyin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Koska olin jokatapauksessa päättänyt, että jään eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen, sain sovittua työnantajan kanssa, että alan opettaa ja siirtää omia tehtäviäni nuoremmille. Jotta tämä siirtymävaihe olisi nuoremmille ihan mukava, aloitin kaikista kivoimmista hommista ja jätin ne tylsimmät hommat vielä itselleni. Mulla oli tosi kiva työyhteisö, mutta toimenkuvani muuttuminen teki lähtemisen helpoksi. Töitäni ei ole enää ikävä, työkavereita on joskus. Ja tosiaan sain sitten ne tylsätkin hommat siirrettyä muille, joten pääsin hyppäämään työelämästä kokonaan pois jo 11 kuukautta ennen eläkeikää. Mulla oli siis lähteminen helppoa, kun sekä työtehtävät että firma mahdolisti tällaisen pehmeän laskun oloneuvospäiviin.