Reipas ja tunnollinen lammas

En ole onneksi koskaan joutunut hakemaan työttömyyskorvauksia, mutta mä mietin, millä tavalla noita haettavia työpaikkoja oikein määritellään? Tarkoitan, että jos sulla on jonkun tietyn alan koulutus, mutta kuitenkaan sulla ei ole mitään sellaista osaamista, mitä työpaikkailmoituksessa hakijalta edellytetään, niin voiko sitä paikkaa kuitenkin hakea ja sitten on tuosta velvollisuudesta 1/4 osaa täytetty? Vai kelpaako vain sellaisten työpaikkojen hakeminen, johon olisi jotain realistisia mahdollisuuksia päästäkin? 

Vierailija kirjoitti:

Vassareiden peppukipu on edelleen sanoinkuvaamatonta. Ei että tää on kaunista.

Hyvää työtä Orpo!

Mä olen poliittisesti sitoutumaton, mutta tuon sun lauseesiko pitäisi nyt innostaa mua kuluttamaan eikä panttaamaan rahojani tililläni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonninjoutavaa paskaa tämä aloitus.

 

Ei ole vaan hyvä kysymys. Aina palstalla hoetaan että työkaverit on vain TYÖkavereita. Ei ole montaa päivää kun viimeksi luin.

Mä ajattelen niin, että työkaverit ovat vain työkavereita, jos heitä ei tavata eikä heihin muutenkaan pidetä mitään yhteyttä kuin työajalla töissä. Eihän lapsillakaan kaikki luokkakaverit ole mitään ystäviä, jos heitä tapaa vain koulupäivän aikana koulussa. Tai päiväkoti-ikäiset vain päiväkodissa.  Harrastuskaveritkin on usein vain harrastuskavereita, jos heitä ei tavata muualla kuin siellä harrastuksessa. Lasten kohdalla tilanne on kuitenkin sillä tavalla helpompi, että yleensä ne päiväkotikaverit ja luokkakaverit asuvat suunnilleen samalla alueella. Lasten on siis helppoa viettää mukaviksi kokemiensa lasten kanssa myös vapaa-ajalla. Työpaikoilla taas työntekijät tulevat hyvin eri puolilta ja vaikka Helsingissä sijaitsevassa työpaikassa voi olla ihmisiä myös Espoosta, Vantaalta, Kirkkonummelta, Keravalta, Sipoosta, Lohjalta jne. Kun työpäivä päättyy, kaikki lähtevät omiin suuntiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan selkeä moka ruveta jo kuusikymppisenä valmistautumaan vanhuuteen. Myydään omakotitalo ja ostetaan joku kaksio kerrostalosta. Kun jäät eläkkeelle, pienessä asunnossa asuminen vailla mitään tekemistä on huono juttu. Ohjeeni on, että pidä vanhat rutiinit niin pitkään kuin mahdollista. Älä jää "odottamaan" vanhuutta sohvan nurkkaan ylisiistiin asuntoosi. Ikääntyessä on erittäin hyvä, jos asiat ovat koko ajan vähän vaiheessa, levällään ja "projektit" kesken. Aivan järkyttävää, kun kuusikymppinen on sitä mieltä, että elämä on ohi ja perälauta näkyvissä. Miettikää jotain nelikymppistä vakavasti sairastunutta, jolla pienet lapset. Hänelle yhdellä viikollakin jäljellä olevaa elämää on merkitystä. Ottakaa opiksi ja säilyttäkää mittasuhteet! T. Leidi 82 v.

Joo ja ei. Mun siskoni täytti just 70.  Jäi pois työelämästä vasta tän vuoden alussa. Hän muuttaa nyt rivitaloasunnostaan pieneen kerrostalokaksioon. Ja yksinkertaisesti siksi, että hän viettää suurimman osan ajastaan talviasuttavalla mökillään. Ei ole enää vuosikausiin jaksanut paneutua rivaripihansa hoitamiseen, mutta siellä mökillä hän on innokas puutarhuri. Asunnon kaupungissa haluaa kuitenkin pitää, jotta ei tarvitse meikäläisenkään sohvalla majailla silloin, kun täällä käy. Sitäpaitsi siellä mökillä ei  talviasuttavuudesta huolimatta voi olla kirjoilla eikä hän halua itselleen mitään poste restante -osoitettakaan. Mökillä hänellä on vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta kotona ei oikein mitään, joten on aivan sama, onko se koti 4h+k vai 2h+k. 

Olen elämäni aikana ollut aika monessa työpaikassa, mutta yhdessäkään ei ystävystyminen työkavereiden kanssa ollut kiellettyä.