Reipas ja tunnollinen lammas

Tänään on ollut aika vaikea päivä. Jos mulla ei olisi lapsia, toivoisin, että en enää huomenna aamulla herää. Tähän kipuhelvettin. Mutta tämä on mun elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että minut jätetään täällä rauhaan. Oikeastaan mikään täällä ei saa joitakin jättämään minua rauhaan. Ei vaikka kertoisin ettei elämäni oli kovin ok tällä hetkellä. Silti pitää vaan ottaa minut mukaan kaikkeen. Se on melko ilkeää minusta. Olen sanonut monesti, että olemme ihmistä täällä. En minäkään ole täydellinen, mutta se joka pyytää ottamaan ketjuissa rennosti voi samalla sitten itse arvostella minua siinä sivussa. 

Eilen kaikki lähti siitä, kun yhden viestin kirjoitin ja sekin piti poistaa. Tämä, vaikka asiallisesti kirjoitin ja seksistäkin mitä joku toivoo tänne ja sitten kun kirjoitan niin ei kelpaa. Yksinäinen ihminen olen ja sen vuoksi joku viesti tänne merkitsee kuitenkin minulle jotain. Näin jos on huono päivä niin ei tunnu kivalta jos joku päättää saako viesti jäädä vai ei. Näin siinä mielessä minä en ota tuollaista leikkinä, enkä tykkää, että minusta kirjoitetaan tänne mitä sattuu. Moni tietää elämästäni ja kokemuksistani ja aina kysynkin, että onko kiva lyödä lyötyä. 

 

Minulla kuitenkin on oikean elämän jutut jo ihan tarpeeksi. Täällä pitäisi mieluummin edetä sen mukaan, että kaikki voisivat täällä olla mitä taas sellainen tuntemattoman ihmisen kuten esimerkiksi minun analysoimiseni täällä ei mielestäni ole. En ole pyytänyt mielipiteitä itsestäni täällä. 

Mä vähän luulen, että siinä ihan ensimmäisessä kuulumisketjussa olit ysrtävällinen Dorikselle. Niin minäkin olin ja kyllähän "kostaja/djankkaaja" tai kuka nyt onkaan, on yrittänyt muakin härkkiä. Mutta mä en ollutkaan kiusaajalle ihan niin helppo kohde kuin mitä ehkä kuvitteli.   Ja siksi kiusaaja vähensi mulle päätään aukomista. Aukoo se välillä edelleenkin ja todennäköisesti tähänkin kommenttiini, jos ei ole kuollut. Tajusi, että vaikka Lammas onkin lammas, niin mua ei v**uakaan kiinnosta joku anonyymi "kostaja". 

Vierailija kirjoitti:

Ei sijoittaminen ja "eläminen" ole toisiaan poissulkevia. Sijoittaminen antaa ENEMMÄN joustoa ja mahdollisuuksia kuin sijoittamatta jättäminen. Minulla tyypillinen säästöaste on noin 70% tuloista, mutta kun iso osa tuloista tulee sijoituksista niin siihen "elämiseen" on myös enemmän rahaa käytettävissä halutessaan. Ja usein onkin niin että kesälomilla säästöaste pienempi, lähes 0 ja rahaa on reilusti käytettävissä lomalla, vaikka itse lomaa varten ei säästäkään erikseen mitään. 

No mulla ei tuo prosentti ole ollut koskaan noin suuri, mutta noin muuten olen lähes aina säästänyt ja myös sijoittanut. Mun äiti opetti mulle lukioikäisenä 1970-luvulla, että vaikka olisi miten vaikea kuukausi, niin vähintään yksi markka kuukaudessa pitää laittaa säästöön. Alussa en oikein tajunnut, mitä hyötyä on, jos on vuoden lopussa 12 markkaa. Mutta myöhemmin tajusin, että ideana ei ollut se summa vaan tapa.  Ensin maksetaan asuminen, sähköt, puhelin ja kotivakuutus. Sitten budjetissa siirretään x € säästöön. Ja sitten summa, joka jää viivan alle, käytetään ruokaan yms. Aikoinaan jotkut pankit tarjosivat mulle sellaista asuntolainaa, että säästöön ja sijoituksiin ei olisi jäänyt yhtään mitään. Joten sen sijaan, että olisio stanut asunnon Helsingistä tai edes Espoosta, päätin ostaa asunnon Vantaalta. Asuntolainaa maksellessanikin sain säästettyä että sijoitettua. Nyt on menossa kymmenes kuukausi, kun olen ollut vain oloneuvoksena. Tietyssä mielessä olen työtön, koska en ole eläkkeelläkään, en opiskelija tai mitään muutakaan.  En myöskään ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi ja siten en saa tietenkään mitään tukiakaan. Ja voin sanoa, että mä nautin tästä. Kello? Mikä se on? Jotain syötävää?

Vierailija kirjoitti:

Mein talossa alkaa patteri remontti maanantaina ja piti siirtää  huonekalut pois metrin alueelta, onneksi sattumalta poikani tuli käymään ja siirrettiin yhdessä. Nyt teen ruuan kana-riisiä.

Onneksi poikasi tuli käymään. Tavaroiden siirtely remonttien tieltä voi  olla joskus aika haastavaa. Tai jopa mahdotonta yksin. 

Päivän kuulumisiin sitten...tai ensin kiitos niille, jotka kirjoittivat mun surustani koirani kuoleman jälkeen.  Oikeasti oli tosi lämmittävä se ajatus, että koirani lähettikin mulle kuolemansa jälkeen ihmisiä kaukaa menneisyydestäni. Mä kysyin eilen siskoltani, olisiko sillä mökillä käyttöä yhdelle koiranpedille. Omaa koiraahan hänellä ei ole, mutta tyttärensä koira on joskus viikkojakin mökillä siskoni kanssa. Ja joo, voisi ottaa yhden noista pedeistä. Ensimmäinen - tai oikeastaan toinen - askel tässä luopumisprosessissa nyt otettu. Koira, jolle tuo peri siskoni mökille menee, on just se sama ihanuus, joka on mulla lainakoirana välillä. 

Sitten taas ihan absurdia :D En tiedä, itkiskö vai nauraisko. Nimittäin kaikki se, mitä eilen sain isän kanssa sovittua, vedettiinkin nyt, kun siskoni oli jutellut isän kanssa,  kankkulan kaivoon. Ehkä mun pitää ihan oikeasti alkaa katsoa asuntoja Seinäjoeltä. En nimittäin ihan oieasti kestä, jos mun pitää nyt isänkin takia olla 24/7 hälytysvalmiudessa. Äidin kanssa olin melkein 3 vuotta, mutta nyt...en edes tiedä, mitä sanoa. 

Puutarhasta mulla ei ole mitään kerrottavaa, mutta eilen tein pitkästä aikaa luisianalaista jambalayaa ruuaksi. Olipas hyvää ja mausteista. Jostain syystä (10 pisteen vihje: Kyylä) en saanut siitä lautaseltani ainuttakaan jättikatkarapua omaan suuhuni.

Mukavaa viikonloppua kaikille nasuille ja epänasuille!