Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sivusta:

Mistä löytäisi ystäväksi teitä, jotka arvostatte pitkää, tasavertaista ystävyyttä, jota ei laiteta vuosiksi hyllylle odottamaan? Ja olisitte luonteeltanne tasaisia ja eläisitte rauhallista elämää? Nimimerkillä itse tällainen ja kaipaisin kaltaisiani.

Tähän sen verran, että vaikka arvostaisikin em asioita,  ei silti voi luvata,  että elämä tulee menemään rauhallisesti ja tasaisesti eikä mikään ikinä voi muuttaa tilannetta.  Ihmisen elämäntilanne voi muuttua tilapäisesti tai pysyvästi. Ihmiset saattavat muuttaa kauaksikin,  sairastua ta  vammautua jne  ja silloin ystävyys vähintäänkin muuttaa muotoaan, vaikka ei päättyisikään.  

Yhden ystäväni kanssa aikoinaan tavattiin vähintään 2 kertaa kuukaudessa,  mutta sitten hän sairastui ja joutui pyörätuoliin.  Hän ei enää pääse tekemään asioita,  joita ennen tehtiin yhdessä.  Ei pääse edes mun luokse kahville,  koska pihassani on rappuset.  Edellisestä tapaamisestamme on jo kohta  2 vuotta,  mutta pidetään yhteyttä viestittelemällä. Ystäväni ei ole vielä edes 50v eli tällainen ei ole vain vanhusten juttu. Mutta ystävyys jatkuu,  kun on hyväksynyt muutoksen. 

En vielä. Tammikuussa 2027 sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun on ystäväasian eksperttejä:

Mistä on kyse, kun tiivistä ystävyyttä halunnut ihminen yhtäkkiä erkaantuukin ja vetoaa erkaantumisesta kysyen siihen, ettei ole koskaan halunnutkaan mitään intensiivistä ystävyyttä? Samalla ihmisellä on kuitenkin tapana aina etsiä uusi intensiivinen ystävyyssuhde edellisen tilalle. 

Tuuliviirismistä. Osa ihmisistä ei osaa kiintyä pysyvästi. Jotkut tekevät tätä parisuhteissa, ja sitten on näitä ystäviin rakastuijia, jotka jossakin vaiheessa häipyvät kun tarvitsevat uutuudenviehätystä ja stimulaatiota. Henkilökohtaisesti en voi sietää ko ihmisiä, ja pysyn kaukana.

Mä en pidä salamarakastujista enkä salamaystävystyjistä. Koska kumpikin muodostaa musta omassa päässään jonkun ihannemielikuvan ja sitten pettyvät tai jopa suuttuvat,  kun en olekaan heidän haaveidensa mielikuvitusolento. Heti,  jos havaitsen uudessa tuttavuudessa tuollaisia piirteitä, mä peräännyn. 

Aika moni eläkeläinen on ollut ja on edelleen  SDP:n kannattaja.  Heille on ollut niin työelämässä kuin eläkkeelläkin  progressiivinen verotus ihan ok. Kahden  tonnin eläkettä saavalle on ihan ok,  että kolmen tonnin eläkettä saava ei saisi kuin satasen nettona enemmän ja neljän tonnin eläkettä saava kaksi sataa enemmän.  Kepukin kannattaa eläkekattoa eli katto kymppitonniin.  Yli kymppitonnin eläkkeitä saa Suomessa vain pari tuhatta eläkeläistä.  Eivät he minnekään barrikadeille lähde.  Ja vaikka lähtisivätkin, niin ketään ei niin pieni porukka kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuolta varsinaisen palstan puolelta opin uuden sanan; tapailumies / tapailunainen.  Onko tästä kokemuksia, käytetäänkö ihan yleisesti. Silloin vuonna miekka ja kirves, (hei lammas ;) silloinhan seurusteltiin eli seukattiin tai voitiin kysyä: ootteks te niiku, nämä tuli mulle mieleen, löytyy varmaan lisääkin.

Jotkut käyttää. Jos oikein ymmärsin, niin vähän eri juttu kuin entisaikojen seurustelu. Tapailumiehen tai -naisen kanssa suhde ei välttämättä johda liittoon eikä se ole päätavoite. Yhdessäoloa, yhteisiä matkoja, leffa- ja ravintolakäyntejä, seksiäkin. Silti ilman lupauksia enemmästä. Voi jatkua vuosia ja voi olla muitakin sivussa (ei välttämättä). Riippuu ihmisistä. Tavallaan rusinat pullasta. Oma rauha, mutta kuitenkin on joku.

Kyllä jokainen fiksu nainen tietää, että suuri osa miehistä pyörii deittimarkkinoilla  vain seksin takia. Juuri siksi olenkin aina itse noudattanut sääntöä: "Vähintään 6 kuukautta pihtaamista uudessa suhteessa".

Jos mies on aidosti kiinnostunut minusta elämänkumppanina (eikä seksikumppanina) niin mies odottaa kiltisti 6 - 12 kuukautta eikä edes valita, että suhteestamme puuttuu seksi. 

Vaan kun tulee tarpeeksi ikää, seksi ei olekaan kaikilla  miehillä enää ensimmäisenä mielessä vaan se,  että olisi edes joku Lyyli omaishoitajana. Olen jutellut monien itseäni jonkin verran vanhempien (siis 70+) miesten kanssa ja heitä pelottaa yksinäinen vanhuus.  Siis sellaisiakin,  joilla on lapsia ja ehkä lapsenlapsiakin.  Nykyisin saa vaikka mitä palveluita hankittua kotiin.  Tosin jos on pihi ja haluaa vain ilmaisen Lyylin, niin hankalampi juttu,  jos vapaaehtoisia Lyylejä ei löydy. 

Eisaa pilkata Lyylejä, ihanan pienen kummitytön nimi on Lyyli.

Voi ei,  anteeksi!  Mulle aikoinaan yks mies sanoi,  että loppujen lopuksi miehille on vanhana aivan sama,  kuka nainen siellä keittiössä häärää. Mutta nyt viime vuosina useampikin mies kertonut pelkäävänsä yksinäistä vanhuutta.  Ja kaikki nämä miehet siis pääkaupunkiseudulla,  jossa saa vaikka mitä palveluita hankittua kotiin sitten, kun ei enää saa töppöstä töppösen eteen ja joutuu kökkimään neljän seinän sisällä. 

Mä en ole vielä edes eläkkeellä, mutta kaikki paperiasiat hoidettu niin, että mikäli en jonain päivänä enää itse pysty tarvitsemiani palveluita hankkimaan,  mun lapseni voivat ne hankkia mulle netin kautta vaikka maapallon toiselta puolelta.  Toki lapsiin pitää olla sellaiset välit,  että ne viitsii sen tehdä.