Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mukavaa alkanutta viikkoa nasut ja epänasut! Mulla eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Piti vain käväistä puolen päivän aikaan isän luona, mutta vasta klo 19 olin takaisin kotona. Ensin isän kanssa lääkäriin ja sieltä sittten päivystykseen odottelemaan. Vielä nyt aamulla oli päivystyksessä, mutta siirretään sieltä jonnekin. Lupasivat ilmoittaa, kun tietävät, minne siirretään. Tarkoitus olisi vielä palata kotiin, mutta se nyt sitten riippuu siitä, kuinka pitkään joutuu sängynpohjalla makaamaan. Jos kovin pitkään,niin eipä se sitten pääse enää omin avuin edes sängystä ylös. Mutta aika näyttää.
Mä olen eilisestä ihan uupunut, joten tänään en tee yhtikäs mitään. Paitsi rapsuttelen Kyylää ja katselen Netflixiä. Tietysti tässä kelailee kaikenlaista. Pahin skenaario on se, että kun siskoni lopuviikosta lähtee taas mökille, niin päättävätkin kotiuttaa isän just silloin. Ja siten, että se ei kotona yksin pärjääkään. Ja sitten mä joudun juoksemaan siellä päivin ja öin ja jos jotain sattuu, ei auta kuin soittaa 112:een ja lanssi tulee viemään sen taas päivystykseen. Äitihän oli kolmen kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä ja jostain syystä - varmaan Murphyn laki - aina silloin, kun mun siskoni oli mökillä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, jos sopiva vaimo on löytynyt Aasiasta. Suomessa on tilanne usein se, että miesten ja naisten odotukset toisiaan kohtaan ei osu yksiin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naiset kouluttautuvat ja tekevät uraa, naimisiin ei tarvi mennä taloudellisista syistä. Älykkäät, itsenäiset naiset asettavat vaatimuksia myös puolisolle, jotta suhteella olisi edellytys toimia. Etsitään tasaveroista kumppania, ja mikäli sellaista ei löydy, viihdytään mielummin sinkkuna. Miehet saattavat pelätä ja karsastaa tällaista naista, joka voi aiheuttaa myös alemmuudentunnetta. Kaikki on tietysti yksilöllistä.
Jos mies odottaa perinteistä, vähän kuin tradwifea, Aasia on hyvä paikka löytää sellainen. Kulttuuri on siellä erilainen. Naiset ovat riippuvaisia miehistä, ja palvelevat näitä hymyssä suin. Aasialaiset eivät paljasta todellisia tunteitaan, vaan kasvot pyritään säilyttämään ikuisen ystävällisyyden ja hymyn alle. Näitä ei pidä erehtyä luulemaan aidoiksi, mutta jos se ei haittaa, hyvin menee. Miehelle ei aseteta suuria kriteereitä. Taloudellinen turva lähinnä. Myös seksissä naiset esittävät halukasta ja toteuttavat miesten toiveet. Vähän kuin maksullisissa palveluissa. Yllättäen kaikki miehet saavat kuulla olevansa mahtavia rakastajia. Suomalaiset naiset ovat vaativampia ja rehellisempiä; vastaava mies voisi saada opastusta ja kritiikkiä. Kumpikaan ei olisi tyytyväinen liittoon.
Miehiä on erilaisia, ja niin on naisiakin. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Joillekin aasialainen puoliso on juuri oikea valinta. Joillekin riittäisi pelkkä puhuva seksinukkekin. Varsinkin, jos se vielä tekisi kotitaloustyöt. Eikä siinä ole mitään väärää. Väärän puolison valinta feikkaamalla jotain mitä ei ole, on sen sijaan tuhoisaa molemmille.
Minä en ikinä voisi olla kumppanin kanssa joka ei oikeasti rakastaisi minua ja toimisi vaan "työssään" ollessaan kumppanini eli esittäisi kumppania ja olisi vaan esim taloudellisten juttujen takia kanssani. Silloin kyseessä on epäaito tilanne. Jos sinulta esim menee terveys ja rahat niin jääkö kumppanisi enää luoksesi jos sinulla ei ole mitään. Toki myös "tavallisessa" suhteissa joku voi jättää toisen, mutta jos kumppani tulee Suomeen ajatuksella, että puoliso elättää niin siinä tuo ajatus vielä korostuu ja taloudelliset jutut.
Tuollainen esittäminen olisi pahinta mitä tiedän. Näin minusta tuokin on feikkaamista molemmilta. Toinen luulee ja kuvittelee olevansa se paras ihminen ja toinen alentuu kaikkeen. Sama toki myös toisin päin eli en kirjoita vaan miehistä ja naisista. Eli jos joku 50 v nainenkin ottaa kumppanin nuoren miehen, vaikka Nigeriasta (kuin jossain Tv-ohjelmassa) ja kuvittelee, että se on rakkautta niin siinä voi päätellä paljon. Se on samaa esittämistä.
Samaa mieltä. Jos tarvitsee jonkun vain jakamaan asumiskulut, niin silloinhan kämppis on ihan hyvä vaihtoehto. Ei tarvitse teeskennellä mitän parisuhdetta.
Viisas vaihtoehto olisi. Kämppissuhde on kuitenkin tasa-arvoinen, kumpikaan ei pyri väärällä tavalla hyötymään toisesta. Feikkaaja pyrkii monenlaiseen hyötymiseen, talous, kulissi, vastuunkanto jne.
Näinpä. Pidän mahdollisena sitäkin, että kun nyt noita yhteiskunnan tukia pienennetään, niin tulevaisuudessa alivuokralla asumisestakin tulee yleisempää. Varsinkin opiskelijoiden tilanne on nyt heikentynyt eikä rahat - jos ei ole opiskelujen lisäksi myös töissä - meinaa riittää kaupungeissa edes pienten yksiöiden vuokriin. Vielä kasarilla oli ihan normaalia, ett opiskelija asui alivuokralaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva, jos sopiva vaimo on löytynyt Aasiasta. Suomessa on tilanne usein se, että miesten ja naisten odotukset toisiaan kohtaan ei osu yksiin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naiset kouluttautuvat ja tekevät uraa, naimisiin ei tarvi mennä taloudellisista syistä. Älykkäät, itsenäiset naiset asettavat vaatimuksia myös puolisolle, jotta suhteella olisi edellytys toimia. Etsitään tasaveroista kumppania, ja mikäli sellaista ei löydy, viihdytään mielummin sinkkuna. Miehet saattavat pelätä ja karsastaa tällaista naista, joka voi aiheuttaa myös alemmuudentunnetta. Kaikki on tietysti yksilöllistä.
Jos mies odottaa perinteistä, vähän kuin tradwifea, Aasia on hyvä paikka löytää sellainen. Kulttuuri on siellä erilainen. Naiset ovat riippuvaisia miehistä, ja palvelevat näitä hymyssä suin. Aasialaiset eivät paljasta todellisia tunteitaan, vaan kasvot pyritään säilyttämään ikuisen ystävällisyyden ja hymyn alle. Näitä ei pidä erehtyä luulemaan aidoiksi, mutta jos se ei haittaa, hyvin menee. Miehelle ei aseteta suuria kriteereitä. Taloudellinen turva lähinnä. Myös seksissä naiset esittävät halukasta ja toteuttavat miesten toiveet. Vähän kuin maksullisissa palveluissa. Yllättäen kaikki miehet saavat kuulla olevansa mahtavia rakastajia. Suomalaiset naiset ovat vaativampia ja rehellisempiä; vastaava mies voisi saada opastusta ja kritiikkiä. Kumpikaan ei olisi tyytyväinen liittoon.
Miehiä on erilaisia, ja niin on naisiakin. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Joillekin aasialainen puoliso on juuri oikea valinta. Joillekin riittäisi pelkkä puhuva seksinukkekin. Varsinkin, jos se vielä tekisi kotitaloustyöt. Eikä siinä ole mitään väärää. Väärän puolison valinta feikkaamalla jotain mitä ei ole, on sen sijaan tuhoisaa molemmille.
Minä en ikinä voisi olla kumppanin kanssa joka ei oikeasti rakastaisi minua ja toimisi vaan "työssään" ollessaan kumppanini eli esittäisi kumppania ja olisi vaan esim taloudellisten juttujen takia kanssani. Silloin kyseessä on epäaito tilanne. Jos sinulta esim menee terveys ja rahat niin jääkö kumppanisi enää luoksesi jos sinulla ei ole mitään. Toki myös "tavallisessa" suhteissa joku voi jättää toisen, mutta jos kumppani tulee Suomeen ajatuksella, että puoliso elättää niin siinä tuo ajatus vielä korostuu ja taloudelliset jutut.
Tuollainen esittäminen olisi pahinta mitä tiedän. Näin minusta tuokin on feikkaamista molemmilta. Toinen luulee ja kuvittelee olevansa se paras ihminen ja toinen alentuu kaikkeen. Sama toki myös toisin päin eli en kirjoita vaan miehistä ja naisista. Eli jos joku 50 v nainenkin ottaa kumppanin nuoren miehen, vaikka Nigeriasta (kuin jossain Tv-ohjelmassa) ja kuvittelee, että se on rakkautta niin siinä voi päätellä paljon. Se on samaa esittämistä.
Samaa mieltä. Jos tarvitsee jonkun vain jakamaan asumiskulut, niin silloinhan kämppis on ihan hyvä vaihtoehto. Ei tarvitse teeskennellä mitän parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tänään on ollut aika vaikea päivä. Jos mulla ei olisi lapsia, toivoisin, että en enää huomenna aamulla herää. Tähän kipuhelvettin. Mutta tämä on mun elämä.
Eikö kipulääkkeistä ole apua? Sulla varmaan on laaja valikoima. No, voimisia!
Mä olen allerginen suurimmalle osalle tulehduskipulääkkeistä. Sitten niistä joille en ole allerginen, osa ei sovi muista syistä. Nostaa liikaa verenpainetta tai maksa-arvoja. Mullahan on enää toinen munuainen toiminassa ja senkin vuoksi lääkärit ovat kipulääkkeitä määrätessään tosi varovaisia, Suomessa on vielä kivunhoidon suhteen sellainen hulluus, että kipulääkkeet - ei opiaatit - joita vielä 1980- luvulla määrättiin ihmisillekin , saa nykyisin vain eläinlääkärit määrätä eläimille. Koirani kuoleman jälkeen mä söin siltä jääneet kipulääkkeet ja hetken aikaa olikin kaikki ihan hyvin.
Tuo on tosi surullista. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Kun siskonpoika aikoinaan sai esikoisensa, niin siskoni kertoi, että oli saanut kahden A4:sen listan siitä, miten mummolassa lasta piti hoitaa. Kerran sitten siskoni ei pystynytkään ottamaan lasta hoitoonsa, joten siskonpoika kysyi mua avuksi. Siskonpoikani oli aikoinaan mulla tosi paljon hoidossa. Ihan pienestä pitäen. Ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja monesti kävi niin, että yksityinen perhepäivähoitaja päätti puolen vuorokauden varoitusajalla, että ei otakaan hoitolapsia enää aamulla. Mä olin itse silloin vielä hoitovapaalla ja mä tietysti otin siihen asti, että siskooni löysi uuden hoitopaikan lapselleen. Myös siskoni tytär - joka oli allerginen suunnilleen kaikelle - oli mulla paljon hoidossa. Mä sanoin siskonpojalleni, että jos otan lapsesi hoitoon, niin mä hoidan sitten omalla tavallani enkä minkään käskylistan mukaisesti. Mikäli hän itse on lapsuudessaan kokenut, että mä olin huono hoitamaan lapsia, niin sitten turha edes kysyä mua hoitoavuksi. Tai jos hänellä on yksikin syy epäillä, että minä sairaanhoitajana antaisin lapselle jotain sellaista, mille lapsi on allerginen, niin siinäkään tapauksessa ei kannata pyytää mua avuksi. Siskonpoika kävi keskustelun vaimonsa kanssa ja lopputulos oli, että mitään käskylistaa ei tarvittu. Heillä on jo toinenkin lapsi ja molemmat ovat aina tulleet mielellään mulle hoitoon. Nyt jo kymmenvuotiaita suunnilleen kumpikin, joten hoitopaikkaa ei kovin usein enää tarvita.
Yksi mukavimpia muistojani on, kun se silloin noin 1,5 v pieni poika oli mulla hoidossa. Kaivoin kirjahyllystä vanhan karttakirjan. Istuin mukavasti nojatuolissa, pieni poika sylissäni ja katseltiin karttakirjaa. Kerroin, että nuo siniset ovat vesistöjä, nuo vihreät alueet metsää tai peltoja, keltaiset alueet aavikkoa ja ruskean harmaan vuoristoja. Se noin muuten vilkas pikkupoika istui siinä karttakirjaa katsellen yli 2 tuntia. Ja mä näytin kartalta jonkun paikan ja sityten toisen paikan ja kysyin lapselta, miten hänen mielestään laivalla pääsisi tästä ekasta paikasta tokaan paikkaan. Pienellä sormellaan hn veti viiivaa, mitä kautta laiva voisi kulkea. Muutenkin hän ja pikkusiskonsa viihtyivät meillä aina erittäin hyvin. Koska mulla on kotona vähän erilaisia tavaroita kuin heillä nykyaikaisissa tyylikkäissä kodeissaan. Esimerkiksi lankapuhelin, jollaisia oli ennen toista maailmansotaa. Ei tietenkään toimiva, mutta voi miten kumpikin tykkäsi "soittaa" sillä jonnekin. Kerran "soittivat" Ankkalinnaan Hessu Hopolle. Sotien aikainen kirjoituskonekin löytyy ja sitä heistä oli hauska naputella. Ja paljon muuta sellaista lapsen mielenkiintoa herättävää, jota ei oikeastaan kenenkään kodeissa enää ole. Sellaisina 5-6 -vuotiaina tykkäsivät maalata vesiväreillä, piirtää ja askarrella. Ja koska mun kotini on aina ollut elämistä varten, ei ollut niin kokon nuukaa, vaikka jotain öljyväriä tippui matolle tai jotain muuta vastaavaa.
Jos mun siskonpoika olisi sanonut, että ei käy vaan käskylistaa pitää noudattaa, olisin kehottanut etsimään lapsenvahdin jostain muualta. Pari kertaa kävin hoitamassa näitä lapsia heidän omassa kodissaan ja tottakai silloin käskylista oli ihan ok ja "talossa talon tavalla". Mutta kun lapset tuli mun kotiini, niin myös silloin "talossa talon tavalla".
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/