Reipas ja tunnollinen lammas

Parin vuoden takainen ketju, joka alkoikin silloin, kun meillä tuo tilanne oli pahimmillaan. Äiti kuoli toukokuussa 2024 ja hänen viimeiset elinkuukautensa eivät olleet mulle enää samalla tavalla rankkoja kuin mitä oli aiemmin. Eli kun äidin liikuntakyky heikkeni niin, ettei hän päässyt enää karkailemaan, mun ei tarvinnyt päivin ja öin juosta siellä rauhoittelemassa sekaisin olevaa äitiä tai juosta etsimässä sitä tuolta ulkoa. Teippasin vanhempieni jääkaapin oveen HUS:in päivystysavun numeron ja sanoin isälle, että jos hänelle on epäselvää, pitäisikö äiti toimittaa päivystykseen, niin soittaa siihen numeroon. Tai suoraan 112:een. Yhtenä päivänä isä oli soittanut kaksi kertaa 112:een ja toisella kertaa ensihoito vei äidin päivystykseen. Ei siksi, että äiti olisi mitään sairaalahoitoa tarvinnut vaan siksi, että muussa tapauksessa isä olisi varmasti soittanut kolmannenkin kerran. Katsoivat siis, ettei isä enää pärjää äidin kanssa. Suonensisäisesti kuitenkin nesteyttivät. Siinä vaiheessa isälle alkoi kelvata myös kotihoito. Siitä huolimatta äidin kolmen kuukauden aikana isä toimitti äidin suonensisäistä nesteytystä varten 4 kertaa päivystykseen. Viimeisellä kerralla päivystyksessä ollut lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja hyvinvointialue järjesti kotisairaalan äidille. Äiti sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään. 
Aikoinaan isä jääräpäisesti vastusti tilaamista Cittarista kotiinkuljetuksella. Kun sitten opetteli tilaamaan, olikin erittäin tyytyväinen palveluun. Sama vääntö oli niiden siivoojien kanssa ja sama tyytyväisyys, kun otti palvelun. Aivan kuten oli lopulta tyytyväinen niin kotihoitoon kuin kotisairaalaankin. Mutta kun periaatteesta vaan piti vastustaa ihan kaikkea, mitä minä ehdotin. Isä on nyt 96v ja asuu yksin omassa kodissaan. Kelpaa hyvin ulkopuoliset palvelut, Jonkin verran muutakin erilaista apua tarvitsee eikä siskoni ottanut kovin hyvin, kun vuosi sitten sanoin hänelle, että kun minä huolehdin äidin, niin sinä saat huolehtia isän. Toisaalta siskonikin ymmärsi, miten paljon haastavampi mun tilanteeni oli, kun olin vielä työelämässäkin. Ja mä tein sen ison työn, että sain isän hyväksymään ulkopuolisten palveluiden käytön eikä siskoni tarvitse niistä isän kanssa vääntää. Siskoni ei myöskään tarvitse pelätä, että isä - jos muistisairaus vielä iskisi - lähtisi karkailemaan, koska talvisaikaan isä ei pääse ilman apua asunnostaan lainkaan ulos ja lumettomaan aikaankin vain max 10 metriä kotioveltaan. Siskoni voi siis huoletta viettää useitakin viikkoja mökillään ja kun käväisee kotona, voi varata isälle lääkäriajan tai parturiajan niiksi päiviksi. Ymmärrän, että isää harmittaa, kun määräysvalta omasta elämästäänkin supistuu, mutta hänellä on halutessaan tähänkin ratkaisu. Nimittäin sieltä yksityisestä hoivapalveluyrityksestä saa myös saattajan ja kuljetuksen lääkäriin, parturiin tai minne vaan haluaa. Silloin voi itse päättää, milloin menee parturiin tai muualle. 
Tsemppiä kaikille, jotka nyt elävät "senioriapuelämää".

Täytän vasta ensi vuonna 65, mutta ei kaduta. Nuorempana tuli reissattua ihan riittävästi. Eikä oikeastaan matkailu enää kiinnostakaan.  Maailma on muuttunut ja siinä missä nuorena sai pelätä korkeintaan taskuvarkaita, niin nyt on ajat toiset. Kävin mä syyskuussa Irlannissa ja se oli ihan kiva reissu. 

Vierailija kirjoitti:

0 euroa, kaikki on maksettu.

Sama juttu

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En ole onneksi koskaan joutunut hakemaan työttömyyskorvauksia, mutta mä mietin, millä tavalla noita haettavia työpaikkoja oikein määritellään? Tarkoitan, että jos sulla on jonkun tietyn alan koulutus, mutta kuitenkaan sulla ei ole mitään sellaista osaamista, mitä työpaikkailmoituksessa hakijalta edellytetään, niin voiko sitä paikkaa kuitenkin hakea ja sitten on tuosta velvollisuudesta 1/4 osaa täytetty? Vai kelpaako vain sellaisten työpaikkojen hakeminen, johon olisi jotain realistisia mahdollisuuksia päästäkin? 

 

Ja siis eikös yritysmaailmasta ollut vastikään kommenttia, etteivät he edes laita julkiseen hakuun paikkoja enää, kun eivät halua tuhansittain näitä tyhjänpäiväisiä pakkohakemuksia? Ketä tämä systeemi oikeasti palvelee?

Totta. Itseasiassa firmassa, jossa olin töissä, haettiin vain kerran työntekijää julkisella haulla ja mä olin se, joka näitä hakemuksia sitten kävin läpi. Ja siitä huomasin, että joo, oikean alan koulutus, mutta hakijalla ei mitään niistä osaamisalueista, johon me uutta työntekijää haettiin. Eli nimenomaan tuli näitä pakkohakemuksia. Tästä on jo useita vuosia aikaa ja siksi vähän kyselinkin, että onko systeemi nyt muuttunut. Niin ja sitäkin voisin tietty kysyä, että jos laittaa jonnekin firmaan nk avoimen hakemuksen, niin lasketaanko sekin työpaikan hakemiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Pidän outona ajatusta että kansalaiset haluavat jarruttaa omalla ostokäyttäytymisellä maan talouden nousua. Haluatte siis lisää lisätä työttömyyttä ja köyhyyttä?  No sen kurjempaa seuraavallakin hallituksella. Onnea vaan hölmöt.  Vähän jo odota seuraavaa vasurihallitusta, jonka tiedämme joutuvan leikkaamaan vielä enemmän. Se itku ja hämmästys äänestäjillä että miten tässä kävi näin. Sehän  jo tiedetään, että seuraavakin hallitus leikkaa, vaikka mitä liirumlaarumia äänestäjille vaaleissa luvattaisiin.  Onpa sitten vielä enemmän vasureilla leikattavaa, kun kansalaiset jo nyt kaivavat heille kuoppaa syvemmäksi. 😂

No minä en halua mitään jarruttaa vaan varautua siihen, että kenties tarvitsen säästöjäni jonain päivänä johonkin tarpeellisempaan kuin ravintoloissa tai kahvioissa käynteihin, kampaajalla tms käynteihin tai uusien tavaroiden ostamiseen. Vaikkapa lonkkaleikkaukseen yksityisellä. Lonkan tekonivelleikkaus yksityisellä maksaa nyt keskimäärin  12 000 - 16 000 €. Tulevaisuudessa varmasti vieläkin enemmän.