Reipas ja tunnollinen lammas

Noin kuukausi sitten. Käytän nivelreuman hoitoon sytostaatteja ja säännöllisin väliajoin otetaan nk turvakokeet. Kaikki arvot ihan ok, joten lääkitystä voi jatkaa. Nyt ei tarvitse ottaa turvakokeita enää kuin 3 kuukauden välein. Paitsi sitten, jos niissä onkin jotain normaalista poikkeavaa. 

Joskus

Nro 13315: "Hei siis, eihän tukiverkkojen kaipuu tarkoita pelkästään konkreetin avun ja palvelusten tms. saamista ja antamista. Kyllä se on sitäkin, mutta enemmän tukiverkko on tietoisuutta henkisestä kuuluvuudesta omaan yhteisöön, usein vielä verisitein - perheeseen, sukuun, klaaniin. Ja nimenomaan tässä hyväksytyksi tulemista ja mahdollisuutta myös käytännön apuun. Niin, kuka pitää sun puolta?

Jos tällaista ei ole tai jää jostain syystä perheen, suvun ulkopuolelle, niin yksinäisyys ja juurettomuus voi olla musertavaa. - eri"

Ymmärrän kyllä tuonkin näkökulman, mutta tuolla aiemmin viitattiin asioihin, jotka joutuu ostamaan rahalla (kun ei ole ketään tekemässä niitä ilmaiseksikaan)  ja kysyttiin, että entä sitten, jos rahaa ei ole. Ja aiemmissa kommenteissani vastailinkin lähinnä tuohon ongelmaan että ei niitä auttajia sitten välttämättä ole yhtään sen enempää, vaikka omaisia olisikin. Ihmisten elämät muuttuu, ihmiset muuttavat opintojen ja töiden perässä kauaskin, terveys alkaa reistailla - jollain aikaisemmin kuin toisilla - ja se lähellä asuva omainen, jolla ehkä onkin ollut auto ja ajokortti, voi taloudellisista syistä joutuakin luopumaan autostaan. Tai tulee jokin sairaus, minkä vuoksi ei voikaan enää ajaa autoa. Tai se muuttaakin työn perässä 500 km päähän. 

On tottakai hyvä tuntea kuuluvansa johonkin. Mutta ei sekään ole sataprosenttisen varmaa, että kun jonain päivänä jonkun täytyisi pitää sun puoliasi (koska et enää itse siihen kykene), kukaan sun nk tukiverkostoihin kuuluvistakaan kykenisi pitämään puoliasi. Tai vaikka kykenisi, ei väklttämättä halua tai ehdi, jos hänellä on omassa elämässäänkin tarpeeksi paljon haasteita. 

Itse vähän vierastan koko tukiverkosto-sanaa, koska siitä tulee käsitys, että ollaan toiselle tavalla tai toisella tarvittaessa tukena ja apuna. Kuitenkin voi käydä niin, että juuri, kun omassa elämäntilanteessasi tarvitsisit ihan vain kuuntelijaa, sen toisen elämässä voi olla paljon suurempiakin murheita kuin sun murheesi. Ja sen sijaan, että toinen kuuntelisi sua, sä kuunteletkin sitä toista. 

Ehkä pitäisikin puhua pikemminkin yhteenkuuluvaisuuden tunteesta? Siitä, että on yhteisiä geenejä, ollaan verisukulaisia. Se tietenkin puuttuu sellaisilta, jolla ei sukua ole. Mutta kenenkään toisen sukulaiseksikaan ei voi muuttua. Ystäväksi kyllä, mutta ei verisukulaiseksi. Toisaalta ihminen voi tuntea kuuluvansa johonkin muuhun yhteisöön. Seurakuntaan, johonkin järjestöön tms. Niiden toimintaan pitää vaan itse lähteä mukaan, mutta ei nekään sukulaisiksi muutu. 

Paavi Chorizomakkara V

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas - ja muutkin:

Parhaiten toimii YYA sopimus: veli tilasi sorakuorman meidän yhteiselle tielle, minä ostin talomaalit. Veli korjaa mun aitan portaat, minä annan hänelle kyytejä, kun niittää tienvarsia yms

Doris - reissunainen

Kuule hyvähän se on kun on veli ja tai muita sisaruksia, mutta kun ei ole ketään omaisia, eikä ukkoa.

Toisaalta vaikka sulla olisikin ukko ja omaisia, niin ei silti olisi mitään takeita siitä, että sinä saisit heiltä jotain apua ja tukea. Voisi käydä niinkin, että sinä olisit ainoa, joka tukee kaikkia muita. Mä kyllä ymmärrän tukiverkkojen kaipuun, jos ei ole ketään ihmistä elämässään, mutta vaikka olisikin ihmisiä elämässä, ei ne ihmiset välttämättä mitään tukiverkkoa muodostaisi vaan ihan samalla  tavalla joutuisi maksamaan ammattilaiselle, että tekee asiat x, y ja z.