Reipas ja tunnollinen lammas

Johan täällä on taas ollut juttua. Vähän jopa sellaista "emännöinnin" tunnelmaa... eikös emännöäinnistä haluttu päästä eroon vai miten se nyt oli?  Jos minä käytän täällä isästäni termiä KÄÄKkä, niin mulle on todellakin ihan ok, että joku muukin mulle kommenttinsa osoittaessaan käyttää samaa. Mä käytän kissastanikin nimeä Kyylä, vaikka sen oikea nimi on Tikru. Ja kaikki muutkin saavat puhua kissastani Kyylänä.  Ja jos tosiaan se joku kommentoija oli sitä mieltä, että mun arvomaailmani on päin peräsintä ja olen moraaliton, niin voi mun puolestani tunkea mielipiteensä sinne, mihin ei aurinko paista. Ugh..olen puhunut, joten jospa jatkettaisiin hymistelyä :)

Huomenta nasut ja epänasut! Tunnin päästä pitäisi lähteä hakemaan isä sairaalasta kotiin. Vähän hirvittää, miten se sitten lopulta pärjää, mutta ainakin pidän nyt muutaman päivän kännykän äänettömällä, jotta se ei nyt taas keksi, että Lampaallehan voi soittaa milloin mistäkin asiasta. 

Mä löysin eilen lääkekaapistani Tramalia. Yksi 10 tabletin levy ja viimeinen käyttöpäivä mennyt jo muutama vuosi sitten. Mulla oli kuitenkin illalla niin kovat kivut, että päätin ottaa  yhden. Ja kappas vaan, ei ollut teho hävinnyt. Sain pitkästä aikaa nukuttuakin ihan kohtuullisen hyvin. Ajattelin maanantaina aloittaa "kuurin" ja sitten myös hoitaa asiat niin, ettei mulla ole viikkoon kenenkään kanssa mitään sovittuna. Jos saisi tätä remppaa täällä kotona vihdoin edistettyä.  Edes niin, että pääsisin viikon päästä omaan sänkyyn nukkumaan eikä enää tarvitse nukkua koiranpedillä olohuoneen lattialla. Taloyhtiön remontista tulee tänään vielä viimeisen kerran remppamies käymään ja sitten sekin härdelli on ohi. Seuraavat taloyhtiön suunnittelemat rempat tehdään asuntojen ulkopuolella ja piha-alueilla, joten "Remppamiehet -saaga" on näillä näkymin ohi. Tänään siis viimeinen jakso eli "Remppamiehen poika ratsastaa jälleen" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis nämä äidit, jotka elävät vain lastensa kautta...

Ei siinä varsinaisesti tartte "elää lastensa kautta" jos pienten lasten kasvettua isommiksi jää yhtäkkiä enemmän vapaa-aikaa ja hetkellinen hämmennys mihin sitä käyttää. Aika normaali ja terve tilanne.

Mulle tuli tuo hämmennys, kun kuopus meni ekalle luokalle kouluun. Tulin töistä, laitoin ruuan, lapset kipaisivat syömässä ja sen jälkeen menivät takaisin ulos kavereidensa kanssa. Istuin vähän hoomoilasena olohuoneessa ja luin kirjaa. Ja kyse oli nimenomaan hämmennyksestä. Sitten tajusin, että mähän voin ruveta vaikka työn ohessa opiskelemaan jotain.  Ja niin sitten aloin ja siitä poikikin mulle paremmin palkattu ammattikikin. 

Noin muuten tarpeettomuuden tunteeseen, niin mä olen ollut kaikista tyytyväisin silloin, kun KUKAAN ei tarvitse mua yhtään mihinkään.  Aina on joku tarvinnut. Vähintään työnantaja ja sitten ikääntyvät vanhemmat. Jos saa elämälleen tarkoitusta sillä, että on jollekin toiselle tarpeellinen, niin tässä maassa on kyllä vaikka mitä mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.

Joku ehdotti koiran ottamista, mutta ei omaa koiraa voi ottaa vain kesäloman ajaksi. Tai siis ajaksi, jolloin omat harrastukset on tauolla. Mutta mikään ei estä tutustumasta johonkin alueella asuvaan koiranomistajaan.... vaikka naapuriin ...  ja kertoa, että olisi välillä tekemisen puutetta. Jos sopiva omistaja ja koira löytyy, niin voi sopia, että käytte yhdessä lenkillä ja jos koira pitää susta, niin voisit kertoa omistajalle, että mikäli hänellä on joskus koiran ulkioluttajalle tarvetta, niin voi kysäistä sulta. Mun oma koirani kuoli muutama kuukausi sitten, mutta mä saan kyllä "lainakoiria" välillä. Ihan pidemmäksikin aikaa, jolloin sitten käytän koiraa ulkona 3 kertaa vuorokaudessa. Satoi tai paistoi. 

Mutta noin muuten ap:lle, niin nyt on hyvä hetki alkaa miettiä, mitä kaikkea haluat tehdä tulevaisuudessa, kun lapsesi yhä vähemmän viettävät aikaansa sun kanssa. Mä olen vuosikymmenten aikana remontoinut kotiani, nikkaroinut kaikenlaista, tuunannut vanhoja huonekaluja, tehnyt käsitöitä jne jne. Lapseni ovat jo keski-ikäisiä enkä ole enää työelämässäkään ja mulla on kotona vaikka mitä hommaa. Se nk kuolinsiivouskin vielä kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro31: "Palstapoliisi sakottaa: lankojen setvimisestä, nakkikastikkeesta, kalapuikoista! Soo soo.

Tiukka tyyppi, kun 'tunnistaa rikolliset'. Meitä muita huvittaa tuo pörhistely."
Sakot onneksi perustuu kuukausituloihin ja mun kuukausituloni ovat jo kohta puoli vuotta olleet pyöreät 0 € :D

Päivän naurut, olkaa hyvä.

Tuli tämä viesti mieleen, kun meillä on tänään nakkikastiketta. Ehkä kahdesti vuodessa syödään, niin ei pilaa taatusti terveyttämme. Kouluissakin sitä on ruokana, ei kai ole huono vaihtoehto laisinkaan. Runsaasti salaattia oheen ja pottumuussi.

Käki kukkuu just jossain kauempana, istahdin kesken kukkainkastelun juomatauolle. 

Virallisissa ravintosuosituksissa pitkälle prosessoidut tuotteet, kuten makkarat ja leikkeleet ei ole suositeltavia. Tällä pyritään parantamaan kansanterveyttä, joka on heikko. Meillä on paljon kansantauteja, jotka ruokavaliolla pysyisi poissa, ylipainokin. Ruuan vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin on kiistaton. Vatsaa sanotaan toisiksi aivoiksi. Hyvä muistisääntö on, että ihminen on mitä syö. Syö sikaa, niin saatat ruveta röhkimään.

 Kouluruoka on herättänyt paljon keskustelua. Laatu on niin heikko, että harva oppilas tai opettaja sitä syö. Nythän on tehty kokeiluja, että tilalla tarjotaan sämpylöitä, ja ne on monille maistuneet. 

Sama ongelma ruuan kanssa on vahustenhuollossa. Vastikään uutisoitiin, että vanhukset jopa sairastuu kehnon ruuan vuoksi.

Julkinen ruoka on siirtynyt pörssiyhtiöiden bisnekseksi. Niiden tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ei vaadi suurta älyä päätellä, mistä silloin tingitään. 

 Jos on aikaa, kannattaa seurata julkista keskustelua, tietää paremmin, mistä puhuu.

Jokainen valitsee tietenkin itse, mitä lataselleen laittaa.

Syödä saa vaikka hevonpeetä, kunhan ei ryhdy sitä puhumaan. 😂

Kouluissa ja vanhustenhoidossahan just niitä virallisia ravintosuosituksia einten toteutetaankin. Tehdään epämääräistä mautonta tai pahanmaksuista mössöä, mutta on kuitenkin ravitsemussuositusten mukaista. Jos eri maistu, niin vika on siinä, joka lusikan tai haarukan varrressa on. 

Papan juttujas on mukava lukea. Mun toinen pappani kuoli jo ennen syntymääni jua toinenkin, kun olin hyvin pieni. Mulla on hämärä muistikuva tästä papasta, joka makasi mummolassa keittiössä olevalla hetekalla. Tämä muistikuva ei välttämättä ole todellinen vaan ehkä olen myöhemmin nähnyt mummolassa valokuvan papasta hetekalla makaamassa. 

Olisi ollut ihanaa, jos olisi ollut pappa, jonka kanssa puuhastella kaikenlaista. Toisaalta mulla oli onneksi setä. Äitini siskon mies. Kaupunkilaistyttönä oli ihanaa päästä aina kesäksi maalle ja mä olin jo lapsena vähän "poikatyttö". Tykkäsin leikkiä autoilla ja rakennella legoilla. Ja joo, leikin kyllä tyttöjen kanssa kaikenlaisia kotileikkejäkin. Kavereillani oli nukenvaunuissa vauvanukke ja mulla oli nalle. Oli mulla vauvanukkekin, mutta ei se muovinen esine herättänyt mussa mitään erityisiä tunteita. Onneksi mun kavereita ei haitannut, että Lammas oli "vähän outo". 

Kesäisin maalla tätini naapurissa asui mua vuotta nuorempi poika. Ja siis tätini siinä mummolan naapurissa. 1960-luvulla pienillä paikkakunnilla monesti suhtauduttiin helsinkiläiskakaroihin vähän negatiivisesti. Mutta tämä Risto aina innolla odotti, milloin mä taas tulen sinne. Setäni opetti mua jo 4-vuotiaana käyttämään puukkoa ja kaikenlaista tuli silloin vuoleskeltua puukarahkoista, mitä metsästä sattui löytymään. Riston kanssa perustettiin metsän reunaan eläinten hautausmaa. Rakennettiin matalat aidat jne. Aina, kun löysimme kuolleen linnun tai vaikka mehiläisen, järjestettiin Riston kanssa hautajaiset. Veisattiin pari virttä, pidettiin puhe  ja nikkaroitiin pienet ristit haudalle. Teini-iässä mulle tuli sitten omat kotkotukseni enkä enää mennyt kesiksi maalle. Olisipa kiva tietää, mitä Ristolle nykyisin kuuluu. Samannimisiä on kuitenkin Suomessa niin paljon, että jos nimellä alkaisin netistä etsimään, olisi kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.