Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joka ilta riitely menossa. 

On.  Eikä vain iltaisin vaan klo 7-23. 

Mutta kuulumisiin. Tänään on ollut erittäin hyvä päivä. Just avasin punaviinipullon - KÄÄK  - ja kohta haen lautasellisen tapaksia -   KÄÄK KÄÄK - sen sijaan, että tökkisin nuppineuloja varpaankynsieni alle. 

Mukavaa viikonloppua nasut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se "itse hoitajan palkkaaminen" ole vaihtoehto. Pitäisi pystyä palkkaamaan 3 hoitajaa (kolmivuorotyö), lisäksi viikonloput ja sijaistukset. Yö-, ilta- ja sunnuntailisät, sekä työnantajamaksut.

Mun isoäidille palkattiin 1960-luvulla ympärivuorokautinen hoivaaja. Se oli mun isoäitiä vanhempi. (Isoäiti kuoli 70-vuotiaana ja oli erittäin dementoitunut.)

Tuolloin ei ollut kaikkia mahdollisia tukia, niin ihmiset tekivät töitä niin paljon kuin kykenivät. (Mun toisen puolen isoisä sairasti leukemiaa ja viimeiseen asti yritti saada jotain helpompia töitä tehtaalta, jossa oli ollut vuosikymmenet ahkerana raskaissa töissä. Iso työ mennä sinne kysymään ja yleensä ei ollut mitään.)

Joo,  noin oli ennen.  Pimeästi sai maksaa eikä tarvinnut noudattaa mitään työaikalakejakaan.  Ihan eri tilanne nykyisin. Jos 24/7 hoidat vanhusta,  jota nostelet,  autat vessaan, kuskaat suihkuun tai vaihtoehtoisesti teet kaiken tuon niin, että vanhus on jo vuodepotilas, niin aika pirun hyvä liksa saa olla,  että kukaan tuohon duuniin suostuisi.  Ja jos se vanhus onkin vain päästään sekaisin ja karkailee niin öisin kuin päivisinkin, on ehkä väkivaltainen ja/tai sytyttelee tulipaloja,  niin sen hoitajan pitää olla aika ihmeolento, jos pärjää viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muutaman tunnin unilla. 

Tänä päivänä ei sairaanhoitajan, opettajan, poliisin tms palkka riitä siihen,  että voisi palkata edes työpäivänsä ajaksi vanhalle isälleen tai äidilleen hoitajan.  Vaikka siis itse hoitaisi kaiken työpäivänsä ulkopuolella olevan ajan. Ja jos pystyt itse nukkumaan vain 10-20 tuntia viikossa,  niin omakin terveys menee aika nopeasti.  Eikä työnantajakaan kilju riemusta,  jos saavut ihan zombina töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ja taas kerran, kun siellä muualla Euroopassa on yleisesti käytössä perheverotus, niin siinä tapauksessa että avioparista toinen hoitaa mummua ja toinen käy töissä, niin sen töissä käyvän tuloista lasketaan, montako niillä elää ja verotus määritellään sen mukaan. Lisäksi ainakin Ranskassa saa vielä useiden tuhansien verovähennykset, jos omassa kodissa asuu vanhus. Suomessa vain kaikki pitäisi tehdä ilmaiseksi ja omasta selkänahasta.

Suomessa varmaan keksittäisiin joku omaishoitovero, jos vanhuksen eläke ei menekään Attendolle tai vastaaville.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa noin tehdäänkin,  vanhus asuu esim. omassa pienessä asunnossaan lähellä omaisia. Ja tuntee siten turvallisuutta, kun vaikka edes kerran päivässä käydään vilkaisemassa vointia. Harvoissa maissa vihataan niin paljon omaa äitiään tai mummoaan tai anoppiaan, kuin meillä. Ja harvoissa maissa ollaan niin rikkaitakaan, että on  varaa laittaa omaan yksinäisyyteensä omaisensa asumaan ja pärjäämään yhteiskunnan  varsin rajattujen resurssien tarjoamaan apuun.

Kummat näissä muissa maissa muuttaa: vanhus lähelle lapsiaan vai lapset lähelle vanhusta?  Miten työssäkäynti onnistuu,  jos lapset ovat nämä muuttajat eikä vanhuksen kotipaikkakunnalla ole työpaikkoja? Kuka tässä tapauksessa elättää nämä aikuiset lapsensa? Se vanhusko? Vai maksetaanko näissä maissa niin hyvää omaishoidontukea,  että töissä ei tarvitse käydäkään?  Suomessa kun aika iso ongelma on,  että vanhukset eivät halua muuttaa lähemmäs lapsiaan.  Ei vaikka sen kotitönön saisikin myytyä. 

Suomessa ainakin entisaikaan suvut itse päättivät, miten tehdään. Ei ollut mitään yleistä tapaa siihen aikaan kun suomen laki pakotti lapset hoitamaan. 

Mun isoäidin lapset palkkasi hoitajan hänelle kotiin. Toinen isoäiti taas asui naimattomien lastensa kanssa (lasten lapsuudenkodissa) ja muut lapset antoi osuutensa rahana. 

Isoisän isä taas maksettiin täydellä rahalla turun ukkokotiin lastensa toimesta. Isoäidin äiti kiersi lapsillaan kullakin vuoden kerrallaan (satojen kilsojen matkoja. Sairasti ankaraa reumaa.)

Nää kaikki asui kaupungeissa. Maalla varmaan vähän eri tavalla (syytingit maalla)

Nykyisin Suomessa kuitenkin vanhuksella on itsemääräämisoikeus eikä hänen tarvitse muuttaa Perähikiältä yhtään minnekään,  vaikka koko suku löisi nyrkkiä pöytään tai saisi itkupotkuraivarit.  Joskus aikoinaan vanhukset olivat apua tarvitessaan huomattavasti nöyrempiä kuin tämän päivän vanhukset.  Olivat kiitollisia,  jos joku toi puurolautasen nenän eteen.  Nykyvanhukset haluavat itse päättää,  mitä syövät ja mihin aikaan vuorokaudesta. 

Mitä tulee siihen,  että lapset voisivat palkata vanhemmalleen hoitajan, niin millä sen lapsen on tarkoitus elää,  jos koko palkka menee hoitajan palkkaamiseen eikä kaikkine työnantajamaksuineen välttämättä edes riitä? Pyhällä Hengellä?

Muutenkin,  kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi,  se hoitajaksi päätyvä aikuinen lapsi ei välttämättä ole itsekään enää siinä kunnossa,  että mitään hoitotyötä pystyisi tekemään.  On ihan eri juttu hoitaa ja avustaa sairaalasängyssä makaavaa potilasta, kun koko huone on karsittu kaikesta ylimääräisestä. Mutta jos kyseessä on koti,  missä ei ole otettu huomioon minkäänlaista ergonomiaa,  niin se iäkäs tytär/poika on aika nopeasti itsekin avun tarpeessa.  Sain onneksi mahdollistettu äidilleni ikiuneen nukkumisen kotonaan,  mutta aika hankalassa asennossa kotihoidon kaksi nuorehkoa hoitajaa silti joutui työskentelemään.  Ja jonkun mielestä mun yli 60v reumaatikon olisi yksin pitänyt selvitä hommista,  mitkä oli hankalia mua nuormmillekin, joita oli kuitenkin kaksi. Ja vieläpä käydä duunissakin samassa elämänvaiheessa. 

Mun mielestä olisi ihan hyvä miettiä ratkaisuja, joilla parannettaisiin omaisten mahdollisuuttakaan hoitaa vanhuksensa.  Tämä kuitenkin edellyttäisi vähintään sen,  että omaishoidontuki vastaisi palkkaa.  Siitä kertyisi työeläkettä ja sitten vanhuksen kuoltua  - jos omaishoitajalla eläkeikään on enää muutamia vuosia,  olisi jokin entistä työttömien eläkeputkea vastaava toimeentulo. Läheskään kaikilta vanhuksilta kun ei jää sellaista perintöä,  että sillä rahalla perillinen eläisi eläkepäiviinsä asti.