Ördög

Niinku.

Legendaarinen.

Evelyn Hartley, Wisconsinin la Crossessa asuva 14-vuotias tyttö, meni eräänä iltana lokakuussa 1953 vahtimaan isänsä työtoverin pientä tytärtä. Tuntematon tekijä tunkeutui taloon, ilmeisesti ikkunan läpi, ja vei Evelynin mukanaan. Ilmeisesti hän teki vastarintaa, koska esineitä oli viskottu ympäri taloa - nukkuvaan pikkulapseen ei ollut koskettu. Laajoista etsinnöistä huolimatta ei Evelyniä koskaan löydetty, eikä ryöstäjää saatu kiinni.

https://en.wikipedia.org/wiki/Disappearance_of_Evelyn_Hartley

https://storiesoftheunsolved.com/2021/03/09/the-disappearance-of-evelyn…

https://themorbidlibrary.com/2020/10/20/the-missing-evelyn-hartley/

Bruce Campbell, 57-vuotias sijoitusneuvoja Massachusettsista, ajoi huhtikuussa 1959 vaimonsa kanssa Illinoisin Jacksonvilleen, missä heidän poikansa perheineen asui. Pariskunta majoittui motelliin. Aamulla vaimo heräsi yksin. Bruce oli yöllä lähtenyt jonnekin pelkässä pyjamassaan. Vaatteet, lompakko ja matkatavarat olivat jääneet huoneeseen, ja auto oli motellin parkkipaikalla. Campbellia ei koskaan löydetty.

https://www.americanhauntingsink.com/pajamas

https://www.illinoistimes.com/springfield/into-thin-air/Content?oid=114…

https://www.thetelegraph.com/news/article/Two-mysteries-still-unsolved-…

Cynthia Anderson, 20-vuotias sihteerikkö, joka elokuussa 1981 poistui työpaikaltaan lakitoimistosta Toledossa, Ohiossa, ja josta sen jälkeen ei ole mitään havaintoja.

https://unsolvedmysteries.fandom.com/wiki/Cynthia_Anderson

https://vocal.media/criminal/vanished-40-years-later-where-is-cynthia-a…

https://www.clermontsun.com/2020/05/13/marc-hoover-the-disappearance-of…

Vierailija kirjoitti:

Suurin etu on: On vastuussa vain itsestään.

Ei tarvitse stressata ja huolehtia jonkun toisen hyvinvoinnista. Ei tarvitse laittaa omia tarpeitaan syrjään jonkun toisen vuoksi. Voi elää täysin oman luontevan rytminsä mukaisesti. Rahaa on enemmän käytössä omiin juttuihin, mahtuu asumaan pienemmässä asunnossa ja tavaramäärä on helpommin hallittava. 

Itse olen vela ja oikeastaan aina kun edes mietin vaihtoehtoista elämää johon kuuluisi lapsi, mielen täyttävät kaikki ne huolet ja asiat joista pitää stressata. Entä jos lapsi ei olisikaan terve, vaan vaikkapa edes lievästi vammainen? Ja vaikka olisikin terve syntyessään, entä jos lapselle tapahtuisi onnettomuus jossa vammautuisi, kuolisi tms? Entä jos lapsi joutuisi koulumatkallaan jonkun saalistajan uhriksi? Entä jos lasta kiusattaisiin koulussa, entä jos lapsi ei löytäisi omaa paikkaansa maailmassa, entä jos hänestä tulisi päihderiippuvainen, rikollinen tai muuten vaan täysin syrjäytynyt? Moneen asiaan vanhempi voi toki vaikuttaa mutta totuus on, että kaikki ei ole parhaankaan vanhemman vallassa eikä lapsen elämää voi hallita tai kontrolloida kuin näennäisesti. Minä esimerkiksi elin lapsuuttani ja nuoruuttani 90-00 luvuilla ja lähestulkoon jokainen tyttöpuolinen kaverini oli jossain määrin kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai sen yritystä jo ennen murrosikää. Itsekin jouduin ensimmäisen kerran aikuisen miehen ahdistelemaksi 10-vuotiaana. Vanhemmat eivät usein edes tiedä eikä heidän ole mahdollista suojella lasta kaikelta. 

Itseäni ahdistavat nämä skenaariot ihan liikaa jotta voisin edes harkita lisääntymistä. 

Erinomaisia pointteja.