molto_vivace
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä osaan, jos ette oikeasti tiedä.
mm.
1) työntekijällä on hoidettavaan potilaaseen ns. henkinen ylivalta, jonka takia suhde ei pysty olemaan tasavertainen
2) jos suhde muodostuisi ja päätyisi eroon kesken hoitosuhteen, hoito luultavasti kärsisi ja jälkipuinti koskisi myös työyhteisöä
3) sairas ihminen ei välttämättä tiedä mitä haluaa, olo voi tuntua jälkeenpäin hyväksikäytetyltä vaikka siinä hetkessä se tuntuisi oikealta
4) hoitovirheiden käsittelyissä ja vastaavissa on asioista enää vaikea saada puolueetonta kuvaa, jos suhteet ovat kiemuraiset. Myös riidat suhteessa voivat heijastua esim. valituksiin hoidon laadusta. Näitä ei halua kukaan selvitellä --> kielletty.
Ihan yleensäkin suhteiden muodostus tasavertaistenkin kollegojen välille ei ole suositeltavaa. Suhde ja työ sekoittuvat, ja asiat monimutkaistuvat. Myös puolueettomuus kärsii.
1) mikä ihmeen 'henkinen ylivalta' hoitajalla on potilaaseen? Ellei potilas ole henkisesti vajaakuntoinen tai vammainen?
2) olen itse eronnut montakin kertaa, eikä kertaakaan ole käynyt niin, että jos olisin ollut kyseisen miehen hoitaja, olisin jättänyt hänet hoitamatta. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä käyttää järkeään, toisin kuin ilmeisesti oletetaan.
3) jos potilas itse ilmoittaa ihastuneensa hoitajaan, tämä on siis vastaajan mielestä hyväksikäyttöä hoitajan puolelta. En vaan ymmärrä. Kyllä torjunta varmasti tuntuu vielä ikävämmältä.
4) pitää olla tosi monimutkainen hoitolaitos, että työt jotenkin monimutkaistuvat ihastuksentunteista.
Vierailija (18/...) on oikeassa.
Hoitaja on aina ylemmässä "valta"asemassa potilaaseen nähden - hänellä on ns. asiantuntijavaltaa. Hoitaja käyttää myös työssään paljon valtaa (raportointi, raha-asiat, lähisuhteet, etc. eli hän voi vaikuttaa potilaan hoitoon/siviilielämään hyvinkin paljon.)
Eli on eettisesti väärin jos hoitaja ns. alkaa tällaisessa valta-asemassa vehtaamaan potilaan kanssa kesken hoitoprosessin. Ensinnäkin tämä sääntö suojaa molempia, niin potilasta kuin hoitajaa - ihastumisen myötä potilaan hoitamisesta poistuu se ammattilaisuus mikä siihen hoitamiseen pitäisi ehdottomasti kuulua. Toiseksi romanttiset ajatukset potilaasta hämärtävät sen hoidon onnistumista hoitoprosessin eri vaiheissa. Täysin ei tähän varmaankaan aina pystytä, mutta tämä on ns. tavoiteltavissa oleva tila.
Hoitajia koulutetaan näihin tilanteisiin. Heillä on ensimmäisinä vuosina koulutusohjelmassa juurikin ammattietiikka/etiikka hoitotyössä.
Se että hoitaja käyttäisi toisen ihastusta hoitotyössä hyödykseen on eettisesti hyvin tuomittavaa ja potilaan kannalta varsin tuhoisaa (narsistiset ja muut persoonallisuushäiriöiset näin usein tekevät), koska ihminen on ihastumisessaan hyvin haavoittuvainen. Tässä tulee esiin ns. toinen valta-asema mistä yleisesti puhutaan, eli jos hoitaja vastaa potilaan romanttisiin tunteisiin kesken hoitoprosessin on se varsinainen rimanalitus. Ja jos kollegana näkisin hoitajan suoranaisesti ihastuneen potilaaseen ja hän tämän vielä kertoisi potilaalle - en kyllä enää luottaisi kyseisen hoitajan arviointikykyyn hoitaa potilasta oikeastaan missään hoitoprosessin vaiheessa ja olisin velvoitettu puuttumaan asiaan.
On siis selkeä syy miksi ihastumisiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti hoitotiimeissä.
Tasaveroisten kollegojen välisiä suhteita syntyy varsin usein - ollaan paljon yhdessä etc. riippuu tiimeistä miten niihin suhtaudutaan, mutta yleensä samassa tiimissä ei välttämättä kannata olla koska ne perheriidat tulevat sitten työpaikoillekin. Toisaalta ammattilainen on aina ammattilainen vaikka olisi millainen kus*pää työkaverina, mutta se että rasittavaan hoitotyöhön tuotaisiin ulkopuolelta tiimiin jokin lisärasite, on kaikkien kannalta huono juttu.
Olette hoitaja-potilassuhteessa, joten et saa tehdä mitään. Psykiatriassa jos potilas (omahoidettava) ihastuu hoitajaan ja ilmoittaa tunteistaan tälle, niin ensinnäkin, tietysti ammattilainen osaa palauttaa suhteen ammattilaistasolle ja myöhemmin voidaan ottaa toinen hoitaja tilalle, koska ihastumiset, varsikin julkituodut, vaarantavat ns. neutraalin hyvän potilastyön. Yleensäkin nämä asiat otetaan myöhemmin tarvittaessa potilaan kanssa esille ja kerrotaan tällöin asioiden oikea laita.
Somatiikan puolella ensisijaisesti tehdään hoitotyötä jossa ei välttämättä olla ns. sen mielen kanssa tekemisissä ja hoidettava saattaa olla varsin toimintakykyinen eikä hänen arviointikykynsä ole välttämättä alentunut. Mutta etiikan kannalta kun katsotaan, on tilanne varsin epäilyttävä. Potilaat ovat aina ns. heikommassa asemassa, joten on tuomittavaa lähteä mukaan ihastumisiin, vaikka sen tuntuisi kuinka ikävältä.
Ammattilaiset pysyvät potilaista aina erossa. Sitten kun tällaista valtavääristymää ei enää ole, niin sitten tilanne voidaan ehkä katsoa toisenlaiseksi, mutta muuten ollaan kyllä ammattiroolissa.
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Sipilä ja hallitus ovat tehneet mielestäni ihan hyvää oikeistopolitiikkaa. Se on ollut toimivaa ja eteenpäin vievää ja koskenut positiivisesti meidän taloutta, yrittäjyyttä ja sitä kautta työpaikkoja - kuten jo aiemmassa langassa kirjoitin (lanka näköjään jo poistettiin).
Päätöksiä on tehty ja asioita on saatu aikaiseksi toisin kuin aiemmissa hallituksissa - tehottomuuden huippuja. Henkilönä Sipilä on ollut varsin perustoimari, eli delegoinut tehtäviään ja hommaa on pidetty aikataulussa - hän vaikuttaa aikaansaavalta ja tästähän se oppositio onkin varsin kimpaantunut.
Eli vastassa oleva oppositio, joka on varsin kovaäänisesti arvostellut PM.n toimintaa, on ollut käärmeissään. Lisää löylyä lyö se tosiseikka ettei oppositiosta ei ole kuulunut yhtäkään järkevää vastaehdotusta, ainoastaan lyhytnäköistä "ei" huutelua ilman perusteluja tai perustelut on ollut "minä vastustan tätä" ei oikeastaan muuta.
Uskoisin oikeistohallituksen pääsevän maaliin tällä hallituskaudella - vielä on varsin voimakkaita vastustajia voitettavana kuten fakkiintunut ay-mafia ja ylisuuri ja tehoton julkinen sektori.
Olipa diipadaapaa. Pelkkää toisto ilman ainutakaan perustelua.
Ensinnäkin tämä hallitus EI ole saanut työllisyyttä kasvuun. Tuo pieni kasvu johtuu rakentamisesta, johon panosti edellinen hallitus.
Talouden pieni positiivinen kehitys ei edes asiantuntijoiden näkemyksen mukaan ole tämän hallituksen ansiota, vaan se johtuu kotimaisen kulutuksen lievästä kasvusta ja tuosta rakentamisesta.
On hyvä antaa omille poliitikoille tunnustusta, mutta ilman aihetta siinä ei ole mitään järkeä, se on vain tolloa.
Mites muuten tuo pk-yritysten rahoituspuoli? Se nimittäin on esteenä pk-yritysten laajenemiselle, eli se joko eivät saa rahoitusta pankkien kasvaneista vakuusvaatimuksista johtuen, tai sitten sitä tarjotaan liian kalliilla, varsinkin verrattuna suurten yritysten saamaan rahoitukseen. Tähän asiaan hallitus ei ole ottanut mitään kantaa ja se olisi ensimmäinen ratkaistavissa oleva asia, joka myös toisi niitä työpaikkoja lisää.
Oppositiosta, ei hallitukselta, on tullut vaatimuksia pienyrittäjien sosiaaliturvan parantamisesta.
Hallitus on ilmeisesti tarkoituksella unohtanut, että pk-sektori on Suomen suurin työllistäjä, koska hallituksen touhut hyödyttävät vain pääomavaltaisia suuria yrityksiä.
Päätöksiä on tehty - ja sitten peruttu. Lähinnä naurettavaa touhua vailla uskottavuutta.
Olen muuten lukenut oppositiopuoleiden varjobudjetit ja pakko sanoa, että enemmän realiteetteja tuntuu olevan sillä puolella. Tasapuolisuudesta puhumattakaan, siihenhän tämä hallitus ei edes osoita mitään halua.
Juu, maaliin pääsevät. Se maali vain ei hyödytä sinua eikä minua eikä suurinta osaa suomalaisista. Se maali on suursijoittajien, usein ulkomaalaisten vartioima.
No, oppositio nyt haluaa omia kaiken mahdollisen talouskasvu - opposition/vasemmiston talous"nerot" ovat varsinainen vitsi. Opposition (puhun nyt vasemmistoblokista) ongelmana on se että se on ilman mitää ideologista suuntaa - tämä nähtiin jo rapakon takana, ns. vasemmistoon ei enää uskota. Ylisuuria ja yli- kalliitta tehottomia ratkaisuja, joissa voittaa vain joku ay-mafia.
Mielestäni vasenlaita on saanut vain tuhoa aikaa aiemmissa hallituksissa. Vuosikymmeniä tyhjänpäiväisiä pikkuräpellyksiä ja nyt ollaan samassa jamassa kuin Kreikka. Vasemmisto ikäväkseen joutuu nyt elämään todellisessa maailmassa ja todellinen maailma on paljolti talouden määrittämää - siksi se aiempi hallitus oli "pakotettu" tekemään oikeistolaista politiikkaa, leikkaamaan, karsimaan, etc. Nykyhallitus on ollut varsin nopea ja suorituskykyinen ja se on hyvä. Itse kyllä luotan hallituksen ja Sipilän kykyyn saada tämä maa oikeaan suuntaan. Urakka on kyllä kova ja vasenlaita kyllä vastustaa muutosta viimeiseen asti ja käyttää kaikki keinonsa (pääsääntöisesti likaiset), jotta nykyinen hallitus epäonnistuisi. Mutta maailma menee menojaan ja kansalaiset ovat varsin valveutuneita, he eivät enää usko kaikkea sitä puppua mitä vasemman blokin puoluekoneisto tuottaa.
Ainoastaan anarkistiset piiperöt jaksavat pelotella "suuryritysten" tulolla Suomeen. Itse kyllä toivotan suursijoittajat ja firmat Suomeen koska he tuovat tänne työtä ja rahaa. Pk-yritysten tilaa kaikki haluavat nostaa ja noususta ottaa kunniaa - kaikkihan on tällä hunajapurkilla sörkkimässä.
Lisäisin tähän vielä, että nyky-hallitus voi olla aidosti mitä se on ja mitä he kertovat olevansa - oikeistolaisia. He tulevat auttamaan ja helpottavat yrittäjyyttä, ja minä ja sinä tulemme tästä varmasti pitkässä juoksussa hyötymään.
Ymmärrätkö ollenkaan kuinka asenteellista tekstisi on? Teet oikeistolaisille karhunpalveluksen niin pitkässä kuin lyhyessä juoksussa. (Anteeksi, kävin välillä oksentamassa).
Olen tähän ikään asti ollut vankasti oikeiston äänestäjä. Nyt Sipilän vuoksi olen päättänyt valita minkä muun tahansa kuin yhdenkään näistä hallituspuolueista.
Itse olen ollut vankka vasemmiston äänestäjä ja nykyään varsin vankka oikeiston äänestäjä : ) Olemme varmaan asioista eri mieltä. En osaa sanoa tekstini asenteellisuudesta, mutta näin se maailma makaa. Oikeisto on nousussa ympäri maailmaa ja olen tähän kehitykseen hyvin tyytyväinen ; )
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
molto_vivace kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005019346.html
Voiko tämä mennä vielä hullummaksi?
Poliisin tehtäviin ei kuulu taiteen tai kirjoittelun kieltäminen tai hyväksyminen. Poliisi tekee esitutkinnan ja oikeus päättää menikö yli vai oliko ilmaisun vapauden juttu. Pääministeri on kuitenkin julkisuuden henkilö ja sellaisen pitää kestää kovaakin kritiikkiä. Vaikka inhoan sipilää niin selvyyden vuoksi en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa ketään kohtaan.
Ettäkö väkivaltaa :D Oletko ikinä nähnyt Kari Suomalaisen piirroksia Kekkosen aikaan? Sanooko Charlie Hebdo mitään? Mad-lehti? Edes Saturday Night Live?
Jos vallanpitäjän arvostelu johtaa suoraan sähköpostihäirintään pääministerin arvovallalla ja pakkoverovaroilla kustannetun valtion median vaientamiseen sekä poliisitutkintaan kesyn taideinstallaation takia, valtion asiat ovat pahasti vinossa.
En näköjään ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästä. Polittisesta satiirista ja pilapiirroksista tiedän aika varmasti enemmän kuin sinä. Ei nyt kinata siitä kuitenkaan. Tarkoitin että kuvallinen ja tai kirjallinen ilmaisu rankkanakin on hyväksyttävää. Suora väkivalta ei ole hyväksyttävää. Toivon että ymmärrät mitä tarkoitan.
Sitäkin tarkoitin että poliisi ei voi päättää onko vaikka sipilän muotokuvaa esittävä hirtetty taidetta vai uhkaus? Poliisi tutkii ja oikeus hutkii jos aihetta on. Eikä se käräjäoikeus aina ole oikeasssa. Hovissa on monikin tuomio muuttunut. Se kuitenkin etten hyväksy kenenkään pahoinpitelyä tai tappamista, sillä ei oikeasti saavuta muuta kuin raaistuvan yhteiskunnan ja sitä tuskin kukaan haluaa.
Taiteella on (ollut?) tapana haastaa politiikka ja tarjota usein satiirin keinoin ajattelemisen aihetta päätöksenteon avaamiseksi. Taide on usein arvostellut vallanpitäjiä, sitä enemmän, mitä despoottisempia vallassaolevat ovat, ja niin kauan kuin voivat. Taiteilijat ovat jatkuvasti joutuneet poliisin kanssa tekemisiin esim. itäblokissa. Nyt näköjään myös Suomessa.
Totta. Taiteella on sijansa yhteiskunnallisessa keskustelussa - nyt käsittääkseni ongelmaksi tekee sen että mukaan teokseen on liitetty ase joka yleensä koetaan kuolemaan tuottavaksi. Mielestäni teos olisi ollut "Oulussa oleva" puhuttelevampi ilman kyseistä asetta. Toisaalta taiteilijalla pitää olla oikeus tuottaa myös haastavia ajatuskuvioita, mutta tämä "viharikospykälä" käsittääkseni on varsin laaja-alainen, joten sen piiriin voidaan varmaan tuo "teos" liittää.
Entä jos teoksessa (kuvassa varoituskolmion sisällä) olisi ollut vaikka vasemmistopoliitikko, olisiko tilanne sama? Tai selvästi pakolaistaustainen ei evlut uskontokuntaan kuuluva henkilö - kävisimmekö tätä keskustelua silloin, vai olisiko se helpommin tuomittavissa?
Laitan tähän kohtaan nyt näitä heittomerkkejä kun näyt niistä tykkäävän """""
Teos heijastaa aikaa ja ilmapiiriä. Jos vasemmistopoliitikon toimenpiteet vaativat kritiikkiä taiteen keinoin, on sen vasemmistopoliitikon naama siinä Sipilän paikalla.
Kiitti heittomerkeistä. : ) Kyllä, mielestäni poliitikoita voi, saa ja pitää kritisoida kun tarvetta on puoluekannasta riipumatta - mutta teoksen pitää myös kritiikissään kohdentua johonkin asiaan, nyt on vain PM,n naamataulu ja pistooli - mitä Sipilän/ehkä "hallituksen?" toimia tämä "teos" nyt sitten kritisoi? Tässä kohtaan teos menee mielestäni uhkailun/mauttomuuden puolelle ja on oikein jos se poistetaan.
Hyvää poliittista/yhteiskunnalista satiiria tuottaa esim. Kalevan pilapiirtäjä Jari, jolla on varsin loistavia oivalluksia. Ja hän kyllä piirtelee niitä aseita kuviinsa, mutta ne ovat varsin selkeitä kuvia ja osuvat maaliinsa - niitä ei voi tulkita miksikään epämääräiseksi niin kuin nyt näyttää Oulun "teoksessa" käyvän.
Eli taide, joka on sinun mielestäsi on "huonoa" ja "mautonta" pitää johtaa poliisitutkintaan? Ollaan vaarallisilla vesillä minun mielestäni.
Ei, vaan taide joka voidaan tulkita joksikin tappouhkaukseksi/kuoleman toiveeksi voi yllyttää jonkin sekopään peruuttamattomaan tekoon. Tällainen "taide" ei mielestäni ole hyväksyttävää kenenkään kohdalla. Tällainen teos ei mielestäni enää palvele taiteen yhteiskunnallista tehtävää, se ei enää kritisoi se antaa jo selkeitä toimintaohjeita.
Itseasiassa naisten ympärileikkauksissa on eroja. Kyseessä on nelikategorinen järjestelmä (WHO) jossa graavein on tämä totaalinen sukupuolielinten silpominen vs. ns. pistäminen/lävistys, jossa neulalla pistetään klitorista. Poikien ympärileikkauksessa on myös eroja, (hieman pois, hieman enemmän pois, esinahan totaalinen poisto. On olemassa myös rituaalinen nauhan katkaisu, jota on ehdotettu esinahan poiston tilalle).
Tavat ovat jäänteitä barbaariajoilta eikä näillä kummallakaan tavalla ole mitään terveyshyötyä tai sitten hyödyksi kuvatut asia jäävät kauas haittojen taakse.
On varsin epäloogista väittää, että terveen erittäin tuntoherkän epiteelikudoksen (esinahka) poisto, jolla on ihan oma funktionsa pikkulasten ruumiissa: suojaa penistä tulehduksilta, parantaa aikuisena yhdyntäherkkyyttä etc. - olisi mitään suuria terveydellisiä tai autuaaksi tekeviä vaikutuksia yksilön elämään.
Ei lääketieteellisen ympärileikkauksen kieltäminen on ensisijaisesti ihmisoikeus ja lastenoikeuskysymys. Erittäin tuomittava toimenpide, jolla ei ole sijaa sivistyneessä yhteiskunnassa. Rituaalinen nauhan katkaisu peniksen ympäriltä on riittävä riitti vanhoille uskonnollisille tavoille.