molto_vivace

Mgtow –ideologia ja sinkkuus sisältää samoja elementtejä. Sinkkuus on joko vapaavalintainen tai pakotettu, mutta siinä ollaan kuitenkin ns. parisuhdeorientoitu, eli voidaan se sinkkuus hylätä mukavan kumppanin ilmaantuessa. Ikisinkkuus, jossa ei edes haluta muodostaa minkäänlaista parisuhdetta muistuttaa enemmän mgtow- ideologiaa. Siinä ei muodosteta parisuhdetta tai muodostetaan sitten vasta kun useat määreet täyttyvät sen sinkun tarvelistalta.

Mgtow –ideologia on yleensä tietoinen valinta ja ihmiset jotka sen tekevät yleensä myös tunnistavat ja kertovat sen. Ideologiassa hylätään perinteiset parisuhteet ja avioliittokäsite kokonaan ja näiden hankintaan käytetty energia suunnataan omaan itseen tai muuhun yksilön elämää rikastuttavaan toimintaan: kaverit, opiskelu, matkustus, työ, itsensä kehittäminen etc.

Mgtow- ideologiassa, tietoisesti, ei arvoteta parisuhteita ja avioliittoja kovinkaan korkealle. Ne nähdään ensisijaisesti alistavina ja rajoittavina tekijöinä elämässä. Parisuhde tuo ideologian mukaan enemmän kulueriä kuin nettosaatavia miehen elämään, joten siitä on syytä pysyä erossa.

Tietyllä tapaa mgtow- ideologia menee kauemmas kuin ikisinkkuus. Siinä otetaan mukaan myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, eli ei nähdä yksilön elämässä mitään hyötyä alistua yhteiskunnan tai kumppanin armoille – muodostamalla yhteiskunnan perusyksikköä nimeltään perhe/avoliitto. Pääsääntöisesti ihmiset jotka ovat ideologiassa mukana eivät halua maksaa niitä kustannuksia joita ehkä parisuhteessa joutuisivat maksamaan: omaisuuden menetys, omien lasten menetys, maksuorjuuden riski, oman vapauden menetys, inhimillinen kärsimys kuten riidat ja erot, parisuhdeväkivalta etc.

Mgtow- idelogia sekoittaa useita eri asioita keskenään. Toisaalta se on julkilausuma entisaikojen ja nykyaikojen parisuhteita ja avioliittoja vastaan. Toisaalta sen elämäntapa jossa tietoisesti poistetaan mennyt ja mahdollisesti tuleva kumppani elämänyhtälöstä ja tällöin ihminen vapautuu teoriassa näistä kumppani(en) tuomista rasitteista.

Se että ideologian kannattajat nähdään naisvihamielisinä ”luusereina” johtuu usein siitä, että ihmiset jotka tähän liikkeeseen tietoisesti menevät, vapaudentunnossaan, ja  usein fanaattisesti, levittävät tätä ilosanomaa muille ja jälki on sen näköistä. Muistuttaa hieman päihderiippuvuudesta vapautuneiden ensimmäisiä vuosi, jolloin se uusi totuus selvästä elämästä on ainoa oikea, ja sitä pitää joka käänteessä tuputtaa muille – ajan myötä tilanne rauhoittuu ja ihmisistä tulee varsin tasapainoinen oman elämänsä nauttija, niin mgtow- miehestä kuin entisestä piripäästä/alkoholistista.

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se "vaarallisen vasemmalle" valuminen käytännössä näkyy? Kaikissa länsimaissa tuloerot ovat räjähtäneet 2000-luvun aikana. Suomessa kokoomus on ollut hallituksessa 26 vuotta viimeisten 30 vuoden aikana. Se valtion omaisuus, joka ei ole seinään pultattu, on myyty sijoittajille.

Tämän selittämiseen tarvitaisiin aika paljon aikaa, minun pitäisi esittää useita lähteitä ja videoita, ja mielellään selittää asiat puhuen kuin kirjoittamalla.

Ja nyt puhutaan koko länsimaista, ei vain Suomesta. Suurin osa todisteista ja materiaalista olisi englanniksi ja vaatisi useita tunteja tutustumista.

Tuloerot ovat kasvaneet ja Suomi on ollut kuten sanoit kokoomuksen vallassa suuren osan ajasta. Mutta vasemmistolaisuus näkyy instituutioissa. Media, akatemia ja poliittinen korrektius on nykyään feministien käsissä. Koulutus, lastenhoito ja erilaiset organisaatiot niin ikään ovat vasemmistolaistuneet.

Sanotaanko näin, että se tapa jolla äärivasen on tullut takaisin yhteiskuntiin on sellainen, mille ei varsinaisesti ole ollut poliittista vastahankaa. Naisten- ja vähemmistöjen oikeudet ovat todella toimiva tapa murtautua muuten oikeistolaiseen yhteiskuntaan instituutioiden kautta.

Jos, ette ole huomanneet, niin feminismi perustuu jatkuvalle propagandalle. Se on päivittäistä jankuttamista eri muodoissaan. Se on syyllistämistä, kahdehtimista ja kaikenlaisten pikkuasioiden esille nostamista. Ja etenkin feminismi haluaisi puuttua siihen, miten me ollaan, puhutaan ja pariudutaan. Feminismiä ymmärtääkseen pitää lukea George Orwellin kirjat ja tutustua sekä kommunismiin, että kansallissosialismiin. Minä olen sataprosenttisen vakuuttunut, että feminismi on korrutoinut ideologia, joka on kuin susi lampaiden vaatteissa, ja joka johtaa täysin varmasti ihmisten kiusaamiseen ja riistoon. Feminismi on myös kostoideologia, kuten on myös sen sukulaiset Black Lives Matter ja SJW. He hakevat kollektiivista oikeutusta asioille, jotka ovat tapahtuneet ennen kuin kukaan meistä on syntynyt, syistä joita monetkaan meistä ei enää ymmärrä laittaa historialliseen kontekstiin. 

Hyvin sanottu ja, ikävä kyllä, olet oikeassa. Olin ennen feministi. Kävin kursseja yliopistossa aiheesta, mutta tajusin hyvin pian ettei kyse ole tasa-arvosta. Mitä enemmän feministien kanssa keskustelee, tajuaa ettei kyse todellakaan ole tasa-arvosta. Nykyään olen ex-feministi, joka kannattaa tasa-arvoa

Olen samaa mieltä, paitsi etten ole kyennyt koskaan olemaan feministi, sillä en usko/näe logiikkaa heidän patriarkaattiteoriassa. Ja toisekseen olen ensisijaisesti vakaumuksellinen tasa-arvonkannattaja. 

Nykyfeminismi on, kuten MiäsHenkilö ilmaisi, tunkenut itsensä sellaisiin ryhmiin ja elimiin jossa sitä uhripääomaa ja valtaa on. Näissä instansseissa feminismi käyttää muiden uhriasemaa oman poliittisen agendansa ajamiseksi. Olin aikoinani Amnestyn jäsen, mutta erosin kun feministinen ideologia mädätti sen ja alkoi ajamaan omaa poliittista agendaansa - lähisuhdeväkivaltayhtälöstä poistettiin miehet ja lapset, ja ainoastaan naisten kärsijäosuus nostettiin tapetille, vaikka uhritutkimukset kuinka osoittivat, että lähisuhdeväkivallassa kärsijöinä oli molemmat sukupuolet tasaluvuin edustettuna.

Mitä ketjun aloittajan kysymykseen tulee, niin sillähän ei ole mitään merkitystä ketä kannattaa, kunhan pystyy oman kantansa jollain järkiperusteella perustelemaan. 

näissä sanoissa

pimeyden tango

valkoinen kupla

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muunmuassa 42% collegetutkinnon omaavista äänesti Trumpia, valkoisista naisista 52% äänesti Trumpia, Trump oli myös hyvätuloisten ehdoton suosikki.

Kuitenkin media haluaa maalata Trumpin kannattajista yksinkertaisen kuvan köyhästä, hieman vajaamielisestä rasistista ja öyhöttäjästä joka ei osaa sitoa omia kengännauhojaan.

Olen tässä miettinyt mistä tuo johtuu ja onko tosiaan niin, että valtamedia ei pysty minkäänlaiseen rehellisyyteen tai objektiivisuuteen Trumpin kohdalla, niin Suomessa kuin Usassa.

Olemme täällä hyvinvointipohjolassa varsin punaisia kun verrataan jenkkilän punaisiin (demokraatit). Enkä muista yhtäkään konservatiivipresidenttiä jota olisimme hurranneet. 80- luvulla maatamme kiersi rauhanjuna johon suomen punaiset "taiteilijat" nousivat saarnaamaan kun ne niin pelkäsivät Ronad Reagania : ) 

Mielestäni Risto E.J Penttilä kertoi mielenkiintoisen huomion Yhdysvalloista. E.J. Penttilän ystävä on New Yorkista suuren lakifirman omistaja ja demokraatti. Hänen firmassaan on ollut käytössä erittäin tiukka segregaatio politiikka, jonka myötä yhtäkään valkoista miestä ei ole firmassa ylennetty vuosiin. Tällaisesta politiikasta, jossa tiettyjä "uhrinasemaan" laitettuja ryhmiä suositaan, varmasti syntyy jonkinmoinen vastaisku. Jos tällainen käytäntö on jenkkien suvaitsevaiston piireissä normaalia niin ymmärrän jonkinmoisen kapinan. Moni myös äänesti Clintoneita vastaan.

Filosofi, neurologi ja psykologi Sam Harris toi esiin sellaisen seikan, että aiempaa hallitusta (liberaali demokraatteja) on vaivannut poliittisen korrektiuden synti, jossa selviä ongelmia ja vaaroja lakaistaan maton alle ja hyssytellään rasismin pelossa (tätähän on nykysuomessa yhtä lailla). Samaa mieltä on ollut myös Bill Mahler (liberaalidemokraatti). Eli ihmiset siellä ruostevyöhykkeellä ja muualla ovat olleet huolissaan, heidän huoliinsa on vastattu vähättelemällä heidän ongelmiaan - varsinkin jos olet valkoinen ja mies. Trump hyötyi tästä vähättelystä eikä Obama ole tälle asialle tehnyt mitään. Kansakunta on ollut jo pitkään jakaantunut kahteen leiriin. Obaman piti tämä hoitaa, mutta kuilu on hänen aikanaan vain levennyt. 

USAssa demokraattien väri on sininen, republikaanien väri punainen.

No, meillä/muualla maailmassa punainen liitetään varsin usein kommunismiin, vasemmistoon ja sosialismiin, joten tässä tapauksessa heitä voi varmaan puhutella näiksi punaisiksi, vaikka puolueen tunnusvärinä olisi se sininen. 

Ehkä voit nähdä tuon vertauskuvana sille, että amerikkalaisesta näkökulmasta monet asiat ovat hieman erilaisia kuin Euroopasta katsoen. Amerikkalainen duunari ei lähtökohtaisesti samaistu sosialismiin. Eivätkä demokraatit lähtökohtaisesti ole sen työväenhenkisempiä kuin republikaanit. Kyse on enemmän jaosta liberaali oikeisto - konservatiivinen oikeisto kuin eurooppalaisesta oikeisto - sosiaalidemokraatit. Yhdysvaltojen demokraattien ajattelutapa muistuttaa yleisesti suomalaisista puolueista eniten RKP:tä. Demokraateista Bernie Sandersin ajatukset ovat vähän vasemmalle siitä, suomalaisten oikeistodemareiden kaltaisia. Republikaanit ovat lähimpänä kokoomusta, ja osin keskustaa. Suomalaisia persujakin vastaavia löytyy republikaaneista, mutta ei mitenkään enemmistöksi asti.

Totta turiset.

Saska Saarikoski yritti sijoitella Yhdysvaltojen puolueita Suomalaiseen puoluekarttaan (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002888509.html). Hän sijoitti Bernien ja Hillaryn vasemmisto-liberaalilohkoon, jossa sijaitsee meidän vasemmistoblokki, eli demarit, vas.liitto ja vihreät. Hän myös asetteli Donalt Trumpin konservatiiviseen vasemmisto-oikeistoakselin päälle, jossa myös meidän persut ja kd ovat  samassa kasassa. Ted Cruz  menee konservatiivisuusakselilla asteikon ulkopuolelle ja on kyllä hyvin oikealla. 

Mutta kuten sanoit, ei Yhdysvaltoja ja Suomea voi suoraan verrata toisiinsa - myös Saska toi tämän artikkelissaan esiin.

Vierailija kirjoitti:

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muunmuassa 42% collegetutkinnon omaavista äänesti Trumpia, valkoisista naisista 52% äänesti Trumpia, Trump oli myös hyvätuloisten ehdoton suosikki.

Kuitenkin media haluaa maalata Trumpin kannattajista yksinkertaisen kuvan köyhästä, hieman vajaamielisestä rasistista ja öyhöttäjästä joka ei osaa sitoa omia kengännauhojaan.

Olen tässä miettinyt mistä tuo johtuu ja onko tosiaan niin, että valtamedia ei pysty minkäänlaiseen rehellisyyteen tai objektiivisuuteen Trumpin kohdalla, niin Suomessa kuin Usassa.

Olemme täällä hyvinvointipohjolassa varsin punaisia kun verrataan jenkkilän punaisiin (demokraatit). Enkä muista yhtäkään konservatiivipresidenttiä jota olisimme hurranneet. 80- luvulla maatamme kiersi rauhanjuna johon suomen punaiset "taiteilijat" nousivat saarnaamaan kun ne niin pelkäsivät Ronad Reagania : ) 

Mielestäni Risto E.J Penttilä kertoi mielenkiintoisen huomion Yhdysvalloista. E.J. Penttilän ystävä on New Yorkista suuren lakifirman omistaja ja demokraatti. Hänen firmassaan on ollut käytössä erittäin tiukka segregaatio politiikka, jonka myötä yhtäkään valkoista miestä ei ole firmassa ylennetty vuosiin. Tällaisesta politiikasta, jossa tiettyjä "uhrinasemaan" laitettuja ryhmiä suositaan, varmasti syntyy jonkinmoinen vastaisku. Jos tällainen käytäntö on jenkkien suvaitsevaiston piireissä normaalia niin ymmärrän jonkinmoisen kapinan. Moni myös äänesti Clintoneita vastaan.

Filosofi, neurologi ja psykologi Sam Harris toi esiin sellaisen seikan, että aiempaa hallitusta (liberaali demokraatteja) on vaivannut poliittisen korrektiuden synti, jossa selviä ongelmia ja vaaroja lakaistaan maton alle ja hyssytellään rasismin pelossa (tätähän on nykysuomessa yhtä lailla). Samaa mieltä on ollut myös Bill Mahler (liberaalidemokraatti). Eli ihmiset siellä ruostevyöhykkeellä ja muualla ovat olleet huolissaan, heidän huoliinsa on vastattu vähättelemällä heidän ongelmiaan - varsinkin jos olet valkoinen ja mies. Trump hyötyi tästä vähättelystä eikä Obama ole tälle asialle tehnyt mitään. Kansakunta on ollut jo pitkään jakaantunut kahteen leiriin. Obaman piti tämä hoitaa, mutta kuilu on hänen aikanaan vain levennyt. 

USAssa demokraattien väri on sininen, republikaanien väri punainen.

No, meillä/muualla maailmassa punainen liitetään varsin usein kommunismiin, vasemmistoon ja sosialismiin, joten tässä tapauksessa heitä voi varmaan puhutella näiksi punaisiksi, vaikka puolueen tunnusvärinä olisi se sininen.