MiLa

V*tuttaa kun vegaani siskoni tulee jouluna vanhemmille syömään ja olettaa, että vanha äitimme tekee hänelle erikseen kaikki ruuat.

Siskoni on jo aikuinen ihminen, joka osaa itsekkin kokata, on asunut jo vuosia omillaan.
Nyt kuitenkin olettaa, että vanhan äitimme täytyy tehdä hänelle erikseen kaikki jouluruuat, linkittelee äidillemme ohjeita joiden mukaan ruuat täytyy valmistaa.

Olen auttanut äitiä tässä urakassa ja tehnyt hänen apunaan, sanoin siskollekkin, että voisit tulla auttamaan kun on kuitenkin paljon tehtävää. Ei kuulemma tule, kun "kyllähän se tekee muillekkin ruuat"
Juu niin tekee, mutta minä ja toinen siskomme ollaan oltu jo koko alku kuu auttamassa äitiä, on leivottu piparit, tehty tortut, siivottu ym. vielä mennään auttamaan laatikoissa, piirakoissa ym.

V*tuttaa niin paljon, että tekisi mieli jättää tekemättä, mutta äiti on niin hyvä sydäminen, että tekee vaikka millaisia ruokia kun tuo törkimys vaan kehtaa pyytää. Lampsii sitten jouluaattona valmiiseen pöytään ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin vielä valittaakiin ruuastaan, että se maistuu oudolle, pahalle tai on tehty väärin.

Siskolla olisi vaikka kuinka paljon aikaa tulla auttamaan, mutta ei kiinnosta. Mikä tollaisia vaivaa?

Tiukimmat/hulluimmat/typerimmät säännöt perheissä

Mikä on typerin, hulluin tai tiukkapipoisin sääntö minkä tiedät jossain perheessä olevan? Esimerkiksi kotiintuloajoista, ruokailuista jne, kerro ihmeessä, näitä on mukava lukea!

Oman tyttäreni 16-vuotias kaveri joutuu lähtemään kotiinsa syömään aina ruoka-aikana, vaikka vierailusta olisi aiemmin sovittu ja tarjoaisin ruoan täällä meillä. Vaikka hän söisi, joutuu menemään siltikin kotiinsa syömään koska perheen äidin mielestä yhteiset ruokahetket ovat niin tärkeitä, ja jos niistä alkaa lipsumaan, ei tyttö söisi enää ollenkaan kotona(???).

Ja työkaverin 19-vuotiaalla tytöllä on todella tiukat kotiintuloajat, esimerkiksi arkena täytyy olla kotona yhdeksältä ja viikonloppuisin yhdeltätoista. Asuu kotona vielä koska on lähdössä alkuvuodesta aupairiksi ulkomaille, määrääköhän äiti sinnekin kotiintuloajat..

Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa

Kriisi suhteessa ja miehellä taitaa olla suhde

Meillä on kaksi lasta, toinen koulussa ja toinen päiväkodissa. Ruuhkavuodet huipussaan ja parisuhde jäänyt vähemmälle hoidolle. Välillä mennyt hyvin ja välillä hyvin huonosti.

Pyörittelin eroa mielessäni lähemmäs koko loppukesän sekä syksyn kunnes varasin ajan perheneuvolaan pariterapeutille, jonka vastaanotolla kävimme kahdesti. Ajan varasin koska olin tullut siihen tulokseen etten halua särkeä perhettämme, onhan meillä pitkä ja ihana historia sekä kaksi upeaa lasta. Terapiassa mies sanoi tajunneensa kuinka huonosti meillä menee ja olemme eläneet jonkinmoisessa välitilassa suhteessamme, emme ole eronneet mutta puhuttu siitä on paljon.

Toisen terapiakäynnin jälkeen olemme jälleen lähentyneet, harrastanut seksiä useamman kerran viikossa ja jutelleet. Itse haluaisin jatkaa näin, kovalla työllä saisimme kaiken kuntoon. Mies on ollut välillä sitä mieltä, että ehdottomasti jatkamme mutta välillä sitä mieltä, että muuttaa pois.

Erinäisistä merkeistä olen päätellyt, että hänellä olisi joku toinen. Seksi on muuttunut kiihkeämmäksi, hän ostelee uusia vaatteita. On paljon puhelimen ääressä mutta sitä tekee kyllä ennenkin. Eilen lähti vanhempiensa luokse katsomaan urheilua ja laittoi viestin jäävänsä yöksi, uskoin. Olen häneltä useamman kerran kysynyt suoraan onko toinen ja aina jyrkkä vastaus ettei ole.

Aamulla lapset yrittivät soittaa isälleen, eivät saaneet kiinni. Soittivat isovanhemmilleen, että herättäisivät isän - he eivät ymmärtäneet mistä puhutaan.

Eihän tässä ole kahta sanaa mitä on käynyt. Aloin itkeä täyttä huutoa, lapset ihmettelee mikä äidillä on - en pysty lopettamaan. Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta irti ja joku kuristaisi kurkkua. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että tämä käy meille. En pysty hengittää, tuntuu niin pahalta. Rakastan sitä idioottia koko sydämestäni ja uskoin, että saamme asiat selviksi ja joku päivä kävelisimme alttarille sinetöidäksemme pitkän taipaleelle, kuin merkiksi voitetuista vaikeuksista. Elämä valui juuri viemäristä alas. Sattuu niin kovin. Miten tästä selviää?

Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂
Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia

Mies ei hyväksy opiskeluani

Olen työtön 39 vuotias nainen, meillä yksi lapsi jota olen nyt hoitanut kotona kun en ole saanut töitä. Hain opiskelemaan ja pääsin, opinnot alkaisivat jo tammikuussa. Kyseessä sairaanhoitajan opinnot, terveydenhoitajaksi hain myös mutten pääsyt joten haluaisin aloitta sh opinnot ja myöhemmin vaikka jatkaa terveydenhoitajaksi (haavealani).

Mies ei hyväksy että menen opiskelemaan. Sanoi ettei aio maksaa vuokraa tuona aikana eikä käydä ruokakaupassa ja että minun tulisi mennä mielummin hyväpalkkaisiin töihin ja maksaa osuuteni. Haukkui koulun, mielestään sh on paska tutkinto johon pääsee ne jotka eivät pääse muualle. No en välitä tuossa asiassa hänen mielipiteestään, sillä itse tiedän mitä haluan ja missä olen hyvä, mikä kiinnostaa enkä hänen arvostustaan tarvitse. Sinänsä se merkitsee kuitenkin käytänössä että sen vuoksi ei aio minua ja lastamme"elättää" opintojeni aikana kun moista paskaa menisin opiskelemaan.Lapsi on minun ja miehen yhteinen ja olemme naimisissa.

Mutta. Jos mies ei suostu maksamaan enemmän menoista tuona aikana (saisin omaehtoisen opiskelun tuen joten tulot olisivat sama kuin nyt, mutta mies haluaa että menisin mielummin vaikka siivoojaksi kuin opiskelemaan) en tule lapsen kanssa toimeen. Emme saa asumis- tai muita tukia miehen tulojen takia (brutto n. 3500 e kk) ja päivähoitomaksut olisivat n. 270 ekk ja se miehen mukaan minun tulisi maksaa yksinäni.

Käytännössä siis maksaisi varmasti vuokran kuten tähän asti (vaikka on tehnyt velkaexceliä pari vuotta lapsen ollessa vuoden ikäinen, ja koko ajan velkani hänelle kertyy) mutta minä joutuisin maksamaan netin, ruuat ja lapsen päiväöhoidon. Ei tule tuo 650 ekk riittämään kun bussilippuunkin menee 100 e kk (koulu on toisella paikkakunnalla). Tällä hetkellä kieltäytyi menemästä ruokakauppaan loppuvuonna joten sitkuttelen peruspäivärahalla tämän kuun ja myyn kirppiksellä tavaraa. Tilanne kuitenkin ahdistaa aika tavalla.

Olen puhuntu erosta monta kertaa mutta mies sanoo ettei suostu muuttamaan eikä hyväksy eroa, haluaa olla kanssani mutta haluaa minun menevän töihin.

Mitä tekisitte tilanteessani? Ero tälläisen takia tuntuu väärältä lasta kohtaan, mutta tarvitsen miehen taloudellista tukea tuona aikana (opinnot kestävät 3,5 vuotta) sillä nyt katsotaan että kun yhdessä ollaan en saa mitään muita tukia ja lapsen päivähoitomaksukin on sen vuoksi noin korkea.

Mielipiteitä/vinkkejä miten edetä? Ja ei, en uskonut miehen muuttuvan tälläiseksi kun oli ennen naimisiinmenoa ja lapsen syntymää kuin eri ihminen. Todella moni asia on tullut yllätyksenä mutta tämä talousasia nyt on päällimäisenä tällä hetkellä.