MiLa

Mä en voi uskoa tätä todeksi... äitipuolen lapsi pilaa meidän häät

Mä olen niin älyttömän surullinen ja pettynyt ja ihan hermoraunio, että pakko avautua jonnekin. Mun isäni on ollut viimeiset 15 vuotta naimisissa äitipuoleni kanssa, jolla on kaksi vuotta itseäni nuorempi tytär (25-vuotias). Tää tyttö on koko meidän uusperhekuvion ajan ollut aivan järkyttävä matkija, mutta supervarakkaan oman isänsä ansioista tehnyt aina kaiken tuplasti näyttävämpänä. Tyyliin mun 18-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin kivoissa kotibileissä discoteemalla, mutta tän äitipuoleni tyttären 16-vuotissynttäreitä juhlittiin kuukautta myöhemmin samalla discoteemalla, mutta tällä kertaa vuokratussa yökerhossa palkattujen esiintyjien, baarimikkojen ja dj:den kera. Jos joskus haaveilin jostain kalliimmasta vaatteesta vaatekaupassa, tää tyttö soitti samantien isälleen ja pyysi siirtämään rahaa tililleen ja osti sen mun haaveileman vaatteen itselleen. Ja yleensä nää vaatteet jäi ihan vaan vaatekaappiin roikkumaan hintalappuineen.

Nyt on kuitenkin käynyt niin onnellisesti, että mä olen menossa kesällä naimisiin seitsemän vuoden seurustelun jälkeen mun poikaystävän kanssa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta vuoden 2018 kesällä, mutta päätettiin aikaistaa häitä, koska eräällä mieheni läheisistä paljastui alkuvuodesta vakava etenevä sairaus ja koetaan tosi tärkeänä, että hänkin olisi vielä siinä kunnossa, että jaksaisi osallistua. Tää tarkoitti sitä, että peruutin varaamani pikkutytöstä lähtien haaveilemani juhlapaikan kesältä 2018 ja me alettiin etsiä sopivaa korviketta juhlapaikaksi. Joka johti siihen, että ainoa meidän vierasmäärälle sopiva järkevällä etäisyydellä varustettu juhlapaikka saatiin varattua perjantaiksi. Se oli vähän pakkorako, sillä yhtään aikaisemmin me ei ehditä juhlia ja syksyn puolelle kallistuessa olisi ollut epävarmaa kannattaako häitä sitten siirtää sieltä seuraavalta kesältä.

Vaikka tuo paikan vaihto oli ja on edelleen mulle todella kova paikka, olin jo ehtinyt sopeutua tilanteeseen ja olin onnellinen, että nyt asiat sujuu kuitenkin eteenpäin ja kaikki tärkeät ihmiset saadaan todennäköisesti paikalle. Viikonloppuna meidät oli kuitenkin kutsuttu mun isän luokse päivälliselle ja siellä sitten tippui pommi niskaan. Mun äitipuoleni tytär on mennyt kihloihin vuosi sitten tapaamansa poikaystävänsä kanssa ja häät järjestetään jo tänä kesänä. He kun ovat saaneet peruutuspaikan täältä mun kolmevuotiaasta saakka haaveilemastani juhlakartanosta. Saman viikon lauantaille kun meidän häät on.

He olivat kuulemma miettineet, että kun meidän häät on kuitenkin niin pienimuotoiset (150 vierasta...) ja koska paikalla on sairas ihminen niin ei me kuitenkaan niin kovin myöhään voida juhlia, että kyllä ainakin mun äitipuoleni ja isäni sekä meidän yhteiset sisarukset voivat tulla sitten joskus iltapäivästä auttamaan heidän hääpaikan koristelussa. Ja hekin kyllä yrittävät tulla ainakin meidän vihkimiseen, mutta juhliin he eivät ymmärrettävästi ehdi kun on niin suuret häät järjestettävänä kiireisellä aikataululla.

Mä en voi ymmärtää miten ihmeessä näin taas kävi. Kaikille on ollut päivän selvää se, että jos minä menen joku päivä naimisiin, niin juhlat on tuolla paikassa x ja kun joku perheestä kuulee, että juuri sinä viikonloppuna kun häät on, on vapautunut peruutuspaikka niin varaa sen itselleen :( Tuo peruuttaja on vieläpä tän tytön kaveri, joten kihloihin on menty ihan 100% todennäköisyydellä vasta kun on tullut selville, että paikka vapautuu :(

Juoruillaan ja kauhistellaan täällä tosielämän pettämisjuttuja :D

Huom! Ei nimikirjaimia, paikkakuntia... ei mitään tunnistettavaa!

Minä aloitan. Pakko purkaa jonnekin. :D Tänään (päivä muutettu) lävähti iloinen raskausuutinen Facebookiin vaikka vielä kk sitten firman illanistujaisissa pariskunnan mies ehdotteli (ja pussaili/käpälöi julkisesti) jatkoja hotellissa hänen laskuun kollegalle. Ja luulin että parisuhteen loppulaskenta on alkanut, mutta kävikin näin. :D Huh huh!

Avautukaa! Saa moralisoida, mutta... näitä nyt tapahtuu. :D Ja kyllä perjantaille pitää jotain hupia saada. t. kukkahattutäti, jolle pettäminen omalla kohdalla on ihan nou-nou

Mikä on törkein tapa, jolla joku on yrittänyt (ilmaisiksi) hyötyä ammatistasi / harrastuksestasi / osaamisestasi tms?

Tällainen ketju oli joskus täällä, joten aloitetaas uusi. :)

Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!

Avovaimo tuli uskoon ja alkoi tehdä "tunnustuksia"

Siis asioista, joista on valehdellut minulle vuosien mittaan. Mukana oli sekä suht pieniä asioita, joista jo olinkin osasta päätellyt asian oikean laidan (ns. parhain päin selittelyä liittyen aiempaan alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttöön) että oikeasti isoja ja järkyttäviä asioita. Sellaisia, joista totuuden tietäminen olisi jopa hyvin todennäköisesti johtanut eroomme useita vuosia sitten.

Pahimpana paljastus siitä, ettei hän ole oikeasti ollut koskaan raskaana minulle; Olin eroamassa hänestä, jolloin hän itkusilmin "paljasti" olevansa raskaana ja selitti, ettei aiemmin ollut uskaltanut kertoa asiasta minulle, koska pelkäsi että vaatisin aborttia. Päätimme jatkaa. Jonkin ajan kuluttua, alle viikkoa ennen väitettyä ultra-aikaa, ollessani työmatkalla sain itkuisen puhelun jossa täysin poissa tolaltaan oleva avokkini kertoi saaneensa keskenmenon. Tätä "keskenmenoa" suri sitten pitkään ja hartaasti; olin ymmärtäväinen ja tuin parhaani mukaan, samalla surren itsekin tapahtunutta; olinhan jo tavallaan ehtinyt tottua ajatukseen lapsesta, ja alkanut kokea positiivisia tuntemuksia asiasta.

Avovaimoni on lähtöjään rikkinäisestä kodista, jota leimasi äidin psyykkinen sairaus. Lapsuudestaan ja nuoruudestaan hän on vuosien varrella kertonut mitä hirveimpiä yksityiskohtia; seksuaalista hyväksikäyttöä ja äärimmäistä fyysistä väkivaltaa. Myös ensimmäisen avomiehensä taholta hän joutui kertomansa mukaan useasti raiskatuksi ja pahoinpidellyksi. Tunsin tietysti suunnatonta sympatiaa hänen puolestaan, ja tätä taustaa vasten yritin ymmärtää hänen päihteisiin addiktoituvaa, tunne-elämältään hyvin epävakaata luonnettaan. Nyt sain kuulla, ettei suurinta osaa noista asioista ole todellisuudessa koskaan tapahtunut.

Olo on aika puulla päähän lyöty, samalla aikaa turta ja epäuskoinen, myös vihainen. Avovaimon uskoontulo sinänsä on ollut muutoin kaikin tavoin positiivista; hän on jättänyt päihteet, on toiveikas ja tasainen. En tiedä miten minun tulisi tähän suhtautua? Tavallaan en halua erota, kaikesta huolimatta rakastan häntä, mutta nyt koko suhde näyttäytyy ihan eri valossa; tai siis tuo nainen. Hän on kuulemma syntinsä saanut anteeksi Jumalan silmissä, ja toivoo anteeksi antoa minultakin, mutta ei "vaadi" sitä. Tuntuu, kuin yhtäkkiä liittomme olisikin hänelle melko yhdentekevä, ja minä puolisona, kun en ole edes uskossa. Oudolta tuntuu sekin, ettei hän enää takerru minuun, eikä itkien pyydä ja anele jäämään.

Suhteemme jatko on täysin minusta kiinni nyt. Olisiko naurettavaa mennä tällaisen asian takia juttelemaan jollekin "ammattiauttajalle"? Ja mikä taho se voisi olla? Työterveyden kautta en haluaisi.

Tunnustetaan äärimmäisiä pohjanoteerauksia siivouksessa/kodinhoidossa!

Pyyhin äsken keittiön pöydältä massiivisen pölykerroksen ja tajusin samalla, että se on viimeksi pyyhitty joulupäivän ateriaa varten. Olen sairas ja välillä jaksaminen olematonta, joten tällaisia pääsee sattumaan. Mutta kylläpä keittiön ilme raikastui kummasti! Kerro omasi!