Kristitty mystikko

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Hei Kria ja muutkin keskustelijat! Tulin vain nopeasti tervehtimään, kun tunsin pitkästä aikaa vetoa tähän ketjuun.

Tuo edellisillä sivuilla mainittu käsitys siitä, että Voima tai Jumalallinen ilmaisu ottaa erilaisia muotoja –joskus ihmissilmin tylyjä, joskus lempeitä– kiinnitti huomioni, koska se on totta. Olen jäänyt itse jumiin johonkin, mitä voisi kuvata "hyvän ihmisen syndroomaksi" ja se on pitänyt minut vahvasti kiinni illuusiossa. Se, että kuvittelen olevani ihmisegon valoisat puolet ei tee minusta yksilönä yhtään sen valaistuneempaa, kuin sellaisestakaan, joka kuvittelee olevansa ihmisegon pimeät puolet. Minulle kävi samoin kuin jollekin kirjoittajalle, että elämääni tuli ihminen, joka on (mielen tasolla tiedostamattaan) osoittanut tämän itsestäni kantamani valheen "hyvyydestä" minulle. Keinot siihen olivat karuja ja pakottivat minut kohtaamaan pahimmat pelkoni, mutta sillä kaikella kärsimyksellä oli koko ajan korkeampi tarkoitus. Ja se itsetarkoitus ei siis ollut kärsimys (tämän olisi voinut tehdä paljon helpomminkin), mutta sitä se kohdallani vaati.

Olen siinä vaiheessa tietä, jossa identiteettini on hajoamassa pirstaleiksi ja joudun kyseenalaistamaan kaiken, mitä luulin itsestäni tietäväni. Minulla, ihmismieleen osittainkaan samaistuneena, ei saa olla edes "hyvää" aikomusta, jos aion edetä tällä polulla. Ainoa ihmisen tehtävä tässä nyt on enää astua sivuun ja antaa tilaa, niin kaikki muu hoituu itsestään. Se on ollut haastavaa, koska voimakkaasti ehdollistunut älyllinen mieleni huutaa ja raivoaa, että "tämä on väärin, teet pahuutta ja syntiä ja joudut rangaistuksena syntymään tänne uudelleen korjaamaan karmasi satoa". Ja silti tiedän, että minun on lakattava varjelemasta ihmisegoani ja validoimasta sitä pitämällä yllä käsitystä siitä, että olisin jotenkin ihmisenä "hyvä", kehittynyt, kypsä, henkinen tai mitä tahansa. Kaiken, mikä ruokkii valheellista identiteettiä, on nyt mentävä –myös siihen valoisaan puoleen samaistumisen. Ihminen ei voi valaistua, ei "hyvä" eikä "paha", koska ihmisyys sellaisena kuin olen sen tähän asti kokenut on harhaa.

Ei tämä kokemus identiteetin hajoamisesta pelkkää ankeutta kuitenkaan ole ollut, sillä olen saanut myös makoisia nauruja rakkaan ihmisosani ylimielisyydestä, uppiniskaisuudesta ja "itsensä viettelemisen" taidosta. Psykologia luokittelisi minut dissosiaatiohäiriöiseksi tai jotenkin muuten kajahtaneeksi, mutta minulla on vahva tunne, että olen lähempänä tervejärkisyyttä kuin koskaan. Ja vaikka en olisikaan, sillä ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, sillä mitään todellista ei voi koskaan uhata.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Etsivä löytää

Juuri niin, samaistumisen on lopulta katkettava, mutta kun se on katkennut, sillä ei ole enää niin väliä mitä joku yksittäinen muoto, kuten keho ja psyyke jota kutsut omaksesi on. Se on yksi sinun roolihahmoistasi ajan ja paikan illuusiossa, et Sinä.   Se ei koskaan ole ongelma joka pitää ratkaista, paranneltava self help projekti eikä jotain mikä pitäisi saada valaistumaan. Se on mitä se on, ja Sinä olet se joka tekee sen eläväksi, samoin kuin kaiken muun mitä on.

Tolle kirjoittaa näin:

"Joka yö vaipuessasi syvän unen unettomaan vaiheeseen teet matkan Ilmentymättömään. Yhdistyt alkulähteeseen."

ja 

"Mutta syvässä unessa et mene alkulähteelle tietoisena. Vaikka keho on yhä toimintakykyinen, "sinua" ei ole siinä tilassa. Voitko kuvitella, millaista olisi vaipua syvään uneen täysin tietoisena? Sitä on mahdoton kuvitella, sillä siinä tilassa ei ole mitään sisältöä."

ja

"Älä kuitenkaan yritä olla tietoinen syvän unen vaiheessa. Onnistuminen on erittäin epätodennäköistä. Saatat pysyä tietoisena enintään univaiheen aikana, mutta et sen jälkeen. Tätä kutsutaan valveuneksi.

Puhuuko Tolle tuossa ihmisistä, jotka eivät ole vielä valaistuneet? (Sikäli väärä ilmaus, kun ihminenhän ei tavallaan valaistukaan, mutta niin sitä usein sanotaan.) Jotenkin nuo Tollen kirjoitukset eivät minulle avautuneet täysin. Voisitkohan sinä Mystikko tai joku muu, joka nuo ymmärtää, valaista asiaa?  Oletko Tollen kanssa samaa vai eri mieltä?

Samaa mieltä, tosin en yhtä ehdoton siitä etteikö unet voisi pienelle osalle olla ihan pätevä tie valaistumiseen. Jokainen valaistumatonkin yhdistyy kyllä alkulähteeseen syvän unen aikana, mutta useimmiten hän on tajuton eikä muistijälkiä kerry, jolloin tämä yhdistyminen aiheuttaa vain selittämättömän virkistymisen tunteen, ei suurempia oivalluksia Itsen tai todellisuuden luonteesta. 

On mahdolllista oppia pysymään tietoisena tuossa vaiheessa ja jopa saavuttaa sitä kautta valaistus, mutta se käytännössä sopii vain niille joilla luonnostaan on kiinnostus ja taipumuksia unimaailman tutkimiseen. Ja tutkiminen tarkoittaa systemaattista, pitkäaikaista työtä valveunien, oman kehon ja mielen tilansa tarkkailun tms. kanssa unitilassa, se ei ole jotain mikä onnistuu pienellä vaivalla siinä sivussa, tyyliin joskus suositellut affirmaatiot ennen nukkumaan menoa.

Kerroit Mystikko, että nukut vain muutaman tunnin yössä ja olet silloinkin jatkuvasti tietoinen. Minua kiinnostaisi tietää, millaisia ne sinun yösi ovat, ja millaista on olla jatkuvasti tietoinen? 

Kehosi on kai unessa muutamia tunteja, ja se riittää virkistämään sen, mutta mitä Sinä touhuilet sen aikaa? Näetkö esim. kehosi nukkumassa ja koetko sitten ihan lähteväsi jonnekin valitsemaasi "paikkaan" vai mitä ihmettä tapahtuu? Ja koetko paluun kehoosi? 

Tavallaan minua erillisenä henkilönä ei enää ole. Luovun kokonaan pitämästä fokaalipisteenä sitä ihmiskehoa ja mieltä, jonka kautta valvetilassa toimin. Keho tai mieli eivät katoa, mutta niillä ei ole minulle mitään erityismerkitystä, ne eivät ole minä. Ei sen enempää kuin on kaikki mitä on, kaikki maailmankaikkeudet ja kaikki ulottuvuudet. Ne kaikki on "minun ruumiini", minä olen niiden ydinolemus ja muodostan ne. Se yhdessä sängyssä makaava keski-ikäisen naisen keho ei ole enempää eikä vähempää minä kuin leijona Afrikan savannilla, avaruuden musta aukko tai sellaiset toisten ulottuvuuksien asiat joita ei voi ihmiskielellä edes kuvata. Minä olen myös Ilmentymätön, jossa ne kaikki ilmenee. En unen aikana valitse mitään "paikkaa" enkä viitekehystä, ollekaseni Kaikki ajan ja paikan ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Consciousness -sana voidaan siis suomentaa sanaksi tietoisuus tai sanaksi tajunta.

Mietin siis, mitä Nisargadatta tarkoitti käyttäessään sanaa Consciousness, ja mitä silloin, kun käytti sanaa Awareness, kun suomennetussa kirjassa käytettiin hyvin vähän tajunta -sanaa verrattuna alkuperäiseen kirjaan. 

-Kria

Nisargadatta käyttää noita termejä toisin päin kuin useimmat muut kirjoittajat. Useimmillehan consciousness on se tietoisuus, joka on kaiken ikuinen ydinolemus ja alkulähde, ja awareness taas kohdistettavissa ja sammutettavissa (uni, tajuttomuus, kuolema) oleva ihmisyksilön kokemus tietoisuudesta. Nisargadatta käyttää awareness sanaa taas tuossa perustavanlaatuisemmassa merkityksessä, jonka näkee tuosta laittamastasi lainauksestakin "Since it is awareness that makes consciousness possible, there is awareness in every state of consciousness".

Vierailija kirjoitti:

Hei taas,

vähän jo nolottaakin tämä kysymysteni määrä. Taas mietin, kuka on minussa se, jota nolottaa?

Yleensäkin usein mietin sitä, kuka minussa on erilaista mieltä asioista ja kuka minussa sanoo jotain. Aina en tunnista kuka miettii/puhuu, jos mietitty tai sanottu asia on neutraali, mutta jos minulla on ns. ego pinnassa, niin sen kyllä tunnistan, tai jos puhun - joskus harvoin - Tietoisuudesta käsin. Olisiko vaihtoehtona, että puhuja on ihminen, jolla on ego vähän pienemmässä roolissa sillä hetkellä, kun asia on neutraalia?

Jumalalle on monia erilaisia nimiä, "kuten Elämä tai Energia tai kaikkiallinen Kvanttikenttä tai Tietoisuus tai Oleminen, Ilmentymätön tai Ilmennyt, Kaikkialla läsnä oleva tai Kaikki-mitä-on", mutta mietin, mitä tarkoittaa seuraavat:

Alkulähde? (mm. Tollen käyttämä sana)

Tarkkailija?  (sitä käyttää moni) 

Absoluutti? (mm. Nisargadattan, Moojinkin käyttämä sana)

Tajunta? (mm. Nisargadattan käyttämä sana)

Englanninkielisissä kirjoissa Nisargadatta käytti enimmäkseen sanaa Tajunta (Consciousness), mutta Tajunta oli kirjan suomennetussa versiossa kirjoitettu tarkoittavan sanaa Tietoisuus (Awareness), mikä luonnollisesti sitten sekoitti asian ymmärtämistä.

Mikä on siis Tajunta, johon Nisargadatta viittaa?

Onko Nisargadattan kirjoissa mainittu Tajunta sama kuin Tarkkailija vai sama kuin Tietoisuus?

Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi hänen kirjaansa, I am that, suomeksi Valvetilasi on unta, lukenut, joten pitänee taas lukea molemmat versiot, niin ehkä ymmärrän paremmin, mitä N on tarkoittanut.

Kiittäen, Kria

Eri kirjoittajat käyttävät eri sanoja eri merkityksissä, mutta ei niihin minusta kannata takertua, tai odottaa niiden olevan jotenkin tarkasti määriteltyjä, kuin kyseessä olisi filosofin kirjoittama akateeminen teksti. Se on enemmänkin runoutta, jossa kokija kirjoittaa vertauksin ja kielikuvin siitä, mitä on kokenut. Yleensä kyllä kun lukee yhtä tekstiä tai kirjoittajaa, oppii riittävällä tasolla mihin hän kullakin termillä viittaa, mutta ei sekään ole edes kovin olennaista. Olennaista on päätyä kokemaan itse, ja sen jälkeen voi luoda "oman uskontonsa", oman kielensä ja symboliikkansa jolla ilmaisee sitä mitä on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein käy mielessä ikuisuuskysymys että jos Jumala on kaikkivaltias, miksi hän ei voi armahtaa kohtuuttomasti kärsiviä ihmisiä? Jos he eivät enää kestä elämäänsä ja päätyvät itsemurhaan niin he joutuvat käymään uudestaan kaikki kärsimykset läpi seuraavassa elämässä, eri kehossa vain, eri aikana vain, ehkä vähän erilaiset kärsimyksetKÖ vain? Jos henget aikoinaan töppäsivät ja erehdyksessä samaistuvat kehoihin ja mieliin todellisen itsensä unohtaen niin onko se vain että voi voi, mitään ei ole tehtävissä, paitsi että oivalla todellinen itsesi ja sehän ei ole helppo tehtävä mutta apuja ei anneta. Onko olemassa helvettiä? ON. Täällä maan päällä moni elää helvetillisissä oloissa, mutta Jumala ei auta vaikka meitä rakastaa. Ai niin minähän olen jumala. Miksi ei yhtään siltä tunnu. Jotkut kärsivät pitkän elämänsä Jumalaa löytämättä. Mitä hyötyä siitä elämästä on ollut?

Helvetti on se sama mikä on Taivasten valtakunta nähtynä toisenlaisen tietoisuuden tilan läpi... Yksi mahdollisista illuusioiden tasoista, ja kieltämättä, moni ihmisen osassa on sellaisessa tietoisuuden tilassa että helvetti on osuva kuvaus hänen kokemastaan maailmasta suuren osan aikaa. 

Tosiaan se miksi Jumala ei auta on, että ihmiset etsivät jotain itsestään erillistä Jumalaa. Sellaista ei ole olemassa jossain avaruuden tai pilvien reunalla. Se on vähän kuin vanha tarina masentuneeta kalasta etsimässä valtamerta. Se tapaa vanhemman kalan ja kysyy, missähän mahtaisi olla valtameri, haluaisin mennä sinne. Vanhempi kala sanoo, että sinähän olet valtameressä! Josta toinen suuttuu, että enkä ole, valtameren piti olla kaikkea hienoa, koralliriuttoja ja uponneita laivoja aarrearkkuineen ja valaita ja ties mitä, mutta täällä on vain tylsää vettä, ja tavallisia kaloja ja kasveja - en minä tätä halua! Silti se tosiaan on koko ajan valtameressä, ja jos se uisi vähän kauemmas, se myös löytäisi niitä ihmeitä joita se kaipaa. Sama on ihmisen ja Jumalan laita: Jumala on koko ajan jokaisen ihminen Oleminen ja elämän Energia, mutta se on niin arkinen kokemus, että siihen harva syventyy ja kokee sitä oikein miksikään. Se on vain "tylsää tavallista vettä, ei kaivattu valtameri". Ja silti juuri siinä on syvyysulottuvuuksia, joita ei voisi pinnalta olettaa, ja niiden kokemiseen tähtäävät erilaiset läsnäoloon (Olemiseen) keskittyvät meditaatiot ja perinteet.  

Meinasit, että ihmisten holokaustissakin olisi pitänyt vain muuttaa tietoisuuttasn, jolloin helvetti olisi ollut taivas? Tämä näissä jutuissa tökkii, todella kärsivien ihmisten todellisuuden vähättely. Entä jatkuvassa seksuaalisessa väkivallassa elävät lapsiuhrit? Nälkään nääntyvät? Huono tapa kokea todellisuus?

Missään nimessä tarkoitus ei ole syyllistää ketään ihmistä tietoisuudentilasta tai tavasta kokea todellisuus. Hän on ollut siihen suurilta osin voimaton vaikuttamaan - hän on syntynyt tiettyyn aikakauteen, hänet on lapsesta asti ehdollistettu sille ominaiseen maailmankuvaan ja arvoihin. Hän ei myöskään yleensä pysty vain päätöksellä muuttamaan sitä, miten maailman kokee, ainakaan niin nopeasti että siitä olisi apua akuuttiin kriisitilanteeseen. 

En missään nimessä vähättele tämän maailman kärsimystä tai kärsiviä. Mutta yleinen tietoisuudentila on vielä sellainen, että useimmiten tähän paras  ratkaisu akuutissa tilanteessa on toimia ns. luonnollisin keinoin. Jos tietää jonkun elävän jatkuvassa väkivallassa, toimia viranomaisten kautta eikä esim. rukoilemalla tai meditoimalla. Nälkää näkeviä voi auttaa avustusjärjestöjen kautta (teen sitä itsekin), ja niin edelleen.

Sen lisäksi toki, olemalla erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin useimmat, edistää jatkuvasti "taustalla" sitä että muidenkin olisi helpompi valaistua, ja että tästä maailmasta tulisi parempi paikka. Mutta se on tämän ajan näkökulmasta pitkän tähtäimen toimintaa, se ei tule ratkaisemaan ihmiskunnnan ongelmia tässä ja nyt. Usein se kyllä motivoi tekemään niitä käytännön hyviä tekoja, joista taas on apua välittömämmin.