Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olisi kiva, jos Mystikko tai joku muu valaistunut kertoisi, mitä hyvää voi kokea valaistumisen jälkeen. Saako kauniista luonnosta samat mukavat fiilikset kuin egona ollessaankin vai vielä paremmat? Ainakin sitä on siinä hetkessä täysin "kokemassa" eikä mikään huoli sitä varjosta. -Kria
Se on jotain niin paljon parempaa kuin mikään mitä pystyy kuvittelemaan ennestään. Kauneuden, miellyttävän lämpötilan jne luonnollisten kokemusten lisäksi on koko ajan tunne kaiken ykseydestä, siitä että kaikki on Sinua. Eikä sitä ole enää edes riippuvainen sellaisista ihmisen arvostelmista kuten "täällä on kaunista" tai "täällä on rumaa", niin että ne muuttelisivat mielialoja.
Unelma: Haluaisin parantua kroonisista kivuista ja haluaisin kissan, sitten haluaisin elää ihan tavallista suht leppoisaa arkea rakkaitteni kanssa. Jos valaistun, on samantekevää, onko tämä keho sairas vai ei, se ei se liikuta Minua. En myöskään kaipaa rakkaimpiani tai sitä kissaa. Jos kissa on tulee kohdalle, rapsuttelen sitä, jos se lähtee pois, se lähtee pois eikä liikuta minua, en kaipaa sitä. Sitten on taas uusi hetki, jota Tietoisuus sen kehon silmien läpi katselee jne.
Suunnilleen noin sen ajattelen. Noinko se menee?
Niin, nuo asiat eivät liikuta sinua, koska et näe itseäsi tai ketään muuta sairaana etkä kissaa pois menneenä tai läheisiäsi kuolleina tai pois lähteneinä. Et perimmäisellä tavalla. Sinä olet ajan, paikan ja muodon tuolla puolen. Sinä olet ne kaikki tällä hetkellä ja ikuisesti (koska jos ajan illusorisesta näkökulmasta luovutaan, ei ole mitään sellaista kuin "eilen läheiseni oli tässä, tänään kuollut"). Ja tästä perimmäisestä näkemisestä syntyy se ylimaallinen rauha, josta voi niin halutessaan mennä sisään ajan illuusioon ja katsella kaikessa rauhassa muotojen leikkiä, tulemista ja menemistä.
Ja myös muuttaa sitä, niin halutessaan. Jos tiedät olevasi elämän energia itse, kaiken substanssi, et ole edes ihmismuotoon samaistuneena samalla tavalla tämän maailman armoilla kuin useimmat muut.
Älä lue valaistumisen koodia kirjoitti:
Älä lue jos halua valaistumista (sisältää riskin pettymyksestä).
Se tarkoittaa sitä että ajatuksia ei voi itse päättää. Ajatukset, unet ja verenkierto on automaatioita. Edistyneemmät ajatteluketjut ovat automaattisia ohjelmia. Ihminen kuvittelee hallitsevansa ajatuksia, mutta todellisuudessa automaatio ja logos yhdistelee näitä.
Illuusio ajatusten hallinnasta ja ulkopuolisuuden kokemus lihasta on vain itsesuojeluvaisto. Sama joka saa sinuun säpinää kun koiralauma hyökkää kimppuusi. Suojelet itseäsi ja koet olevasi erityinen. Valaistunut voi hyvinkin jäädä ateriaksi koirille ja tarjota heille lounaan.
Tämän takia osa valaistuneista yleensä tekeekin itsemurhan. Koska mitä väliä enää millään on, kun kaikki on automaatiota ja mistään ei voi itse päättää.
Mieltä ei ole, on vain ihminen prosessina.
Valaistuminen on sitä kun tajuaa ettei asioille voi tehdä mitään. Olet ihmisen vartalo joka on automaatio.
Kun ymmärrät sen ja kun oikeasti oivallat sen, niin tulee syvä helpotus.
Olet vapahdettu kaikesta. Et voi tehdä mitään millekään.
Enää et istu vartalossasi kuin junassa tai lihassa. Olet kaikki ja et mitään.
Olet on ja pian off.
Omassa kokemuksessani se ei ole mitään tuon tapaistakaan. Tuo vaikuttaa vahvasti keho-mielimuotoon samaistuneelta eli valaistumattomalta tilalta.
Valaistunut ei myöskään ole mitenkään itsetuhoalttiimpi kuin muutkaan, eikä myöskään huonompi pärjäämään ajan ja paikan maailmassa - päinvastoin.
Ja mitä automaatioon tulee, vapaa tahto on pelkkä illuusio alunperinkin. Se on egon ajatus, että se olisi jonkinlainen biologiasta ja olosuhteista ainakin osin riippumaton olento, joka voi päättää mitä se ajattelee ja mitä se tekee. Ja kuitenkin samaan aikaan sen koko ajatteluprosessi on riippuvainen siitä, miten aivot ovat rakentuneet ja miten mieli ehdollistunut. Universaali tämän maailman tietoisuudentila ja Logos ajattelevat kaikki sen ajatukset mitä se ajattelee, "lihan mieli" tai "Kristus" toimivat, ja näkemys vapaasta tahdosta syntyy vain tietystä illusorisesta aikaan ja paikkaan rajoittuneesta katselupisteestä käsin.
Vierailija kirjoitti:
Mystikko kertoi aiemmin (vähän eri sanoin), että kun tällä polulla etenee, niin lopulta huomaa, että on vain tyhjyys. Todellisuus lienee siis tällainen:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Käsittääkseni monia vähän ahdistaa tieto, että kun jatkaa valaistumisen polulla riittävän pitkälle, niin edessä on vain Tyhjyys.
Myös joku valaistunut (ehkä Jed Mc Kenna) varoitteli siitä, että siinä Tyhjyyden tilassa, mutta kuitenkin vielä ihmishahmossa eläminen, voi olla ahdistavaa, mutta Mystikko ei ole siitä ahdistunut. Mietin, eikö joku tyhjyydestä ahdistunut valaistunut olekaan vielä ihan perillä, vaan on eri vaiheessa polulla kuin Mystikko?
Nisargadattan kerrotaan sanoneen joko näin:
”Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.”
TAI näin (jos eri suomentaja):
”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa.
Kertooko tuo edellinen lause siitä, että myös Tietoisuus on illuusio, eli on vain Tyhjyys (joka tosin sisältää kaiken, myös Tietoisuuden)? Joidenkin mukaan Tyhjyys on sama kuin Tietoisuus. -Kria.
Se näyttää tyhjyydeltä tosiaan vain, jos katsoo sitä ajan ja paikan ulottuvuuteen sopeutuneen ihmismielen kautta. Itse asiassa jotta voi edes puhua Ilmentyneestä ja Ilmentymättömästä, Olemisesta ja Tyhjyydestä, täytyy olla joko osittain kiinni ajassa, tai sitten vain puhua niin myönnytyksenä ihmisille, koska puhdas kokemus olisi mahdoton kuvata jollekin joka ei ole koskaan kokenut ihmisten ulottuvuuden ulkopuoleista. Koska aika on pelkkä illuusio, kaikki sellaiset ilmaukset kuin "Tyhjyys on kohtu joka synnyttää Olevaisuuden" jne ovat perimmiltään illuuiotaa, Olemisen ja Olemattomuuden ero on illuusiota. Ajassa oleva ihminen joka voisi ahdistua tai olla ahdistumatta on illuusiota.
Mutta toki, jotta näistä voi viestiä ihmisille, se täytyy ehdä ihmiskehon ja mielen koneiston kautta, kielellä jota ihmiset ymmärtävät. Tässä vaiheessa tulee kuvaan se, miksi jotkut ahdistuu ja jotkut ei. Joidenkin keho-mielikoneiston on helpompi ja toisten vaikeampi assimiloida niin ihmiselle vieras kokemus itseensä, jotta siitä voi puhua. Se helpottuu ajan myötä, jos siinä elää kyllä. Ja monet jäävät vaiheeseen jossa he ovat Kaikki-Mitä-On, Oleminen, jolloin heidän ei tarvitse edes kokeilla kestääkö mieli viimeisenkin fundamentaalisen kaksinaisuuden, Olemisen ja Olemattomuuden kaksinaisuuden, katoamisen.
Etsi valitsijaa, etkä löydä sitä. Valinta tapahtuu silti.
Syy miksi en kovin mielelläni vastaa tällaiseen kysymykseen on se, että jo kysymysformaatti sisältää niin vahvasti illusorisen ajan näkökulman, ja pakottaa myös vastauksen siihen. Intuitio käskisi vastaamaan: "ei ole yksilösieluja, on vain Yksi", "ei ole valintoja, se on vain näköharha sellaisissa todellisuuksissa jossa on ajan käsite", mutta sellainen vastaus ei taas ole sitä mitä joku sellainen hakee joka todellakin kokee olevansa valinnan paikassa ajassa useinkin.
Siksi sanon mieluummin, että käänny itse katsomaan kuka on valitsija, jos tämä kysymys kiinnostaa. Ja vihjaan, ettet tule löytämään sellaista persoonallista valitsijaa kuin oletat, et aineellista etkä aineetonta. Mutta kysymys ei sinänsä ole mitenkään oleellinen, eikä siihen ole välttämätöntä etsiä tai saada vastausta jotta voi valaistua.