Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Käytkö Mystikko äänestämässä vai koetko, ettei tällä unen tasolla ole tarvetta yrittää vaikuttaa äänestämällä?
Kyllä kävin äänestämässä.
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä Jumalan tahto? Vai sattuma? Vai sovittu jo sielun tasolla? En käsitä. Kuka käsittää?
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/170f2aa2-b304-4a10-9509-e78c608469df
Se on uni ja illuusio, jota Jumalan valtakunnassa (joka on ainoa Todellisuus) ei ole koskaan todellisuudessa tapahtunut. Mutta toki, jos olet mukana unessa sen hahmona, se näyttää todellisuudelta ja on luonnollista tuntea voimakkaasti kaikki asiaan liittyvät tunteet. Minäkin koen, silloin kun samaistun hahmoon täällä, sitä tosin pehmentää se että samaan aikaan näen illuusioluonteen. Mutta kuten joku aiemmin sanoi, kyllä ihmiset kokevat vahvoja tunteita elokuvissakin, vaikka hyvin tietävät että se on vain näyteltyä ja rakennettua eikä totta, ja samoin valaistuneetkin kokevat niiden todellisuuksien kärsimyksiä ja nautintoja joissa oleilevat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä mä nyt tiedän, että mitä mulle on tapahtumassa? Olenko vaan masentumassa vai sairastumassa dementiaan tmv vai onko tämä osa jotakin henkistä prosessia? Ei tunnu normaalilta maata sohvalla pari tuntia välittämättä juuri mistään päivittäin. Katsella vaan ikkunasta ulos ja kuulostella ajatuksia. Mitään ihmeempiä unia en ole nähnyt enkä unia juuri muista enää edes. Antaisivatpa unet ohjeita ja neuvoja. En ole vuosiin saanut aikaiseksi mitään, olen vaan pyöriskellyt ankeassa olossa yksin kotona. Olen kyllä alkanut nähdä valoakin elämässä, mutta silti on jotenkin synkkää. Kamalan epäselvää ja monimutkaista. Yksi ihminen on tullut elämääni netin kautta ja on outo tunne, että minun kuului tutustua tähän henkilöön. Omat pelot pukkaa pintaan, eihän tässä pitänyt enää mitään tunteita kehitellä ketään kohtaan vaan hissukseen kadota olemasta. Toisaalta ei edes kiinnosta mitkään ihmissuhteet. Manifestoinko itse tämän kummallisen ja epäselvän olon? Yök kuinka sekavaa kaikki on...
Se on tietyissä elämänvaiheissa erittäin normaalia ja hyödyllistä 'maata sohvalla pari tuntia välittämättä juuri mistään päivittäin, katsella vaan ikkunasta ulos ja kuulostella ajatuksia'. Muutos ja kehitys tapahtuu alitajuisella tasolla, siksi se ei näy eikä tunnu vielä tietoiselle mielellesi, joka miettii oletko sairastumassa psyyken sairauteen vai mistä on kyse.
Tavallaan kyllä manifestoit tuon itse, mutta sillä on tarkoitus että teet niin. Olet tarvinnut hiljaisuutta ja rauhaa ja se on tuota kautta vähän pakolla järjestynyt. Luota vaan siihen elämänenergiaan, joka tekee sinut eläväksi, kuuntele sen impulsseja. Se ei taida haluta sinun katoavan vielä olemasta siinä mielessä, että lopettaisit ihmisenä elämisen ja siihen kuuluvat asiat :)
Sinä erillisenä yksilönä et elävöitä kaikkea. Eli ei ole niin, että sinä olisit keho/mielisidonnainen yksilö ja jotenkin tämä yksilö, lähinnä sen aivot, jotenkin generoisi elävänoloisen ulkoisen todellisuuden. Mutta se energia joka tekee sinut eläväksi elävöittää kaiken muunkin, ja pohjimmiltaan Sinä olet se, etkä vain joku erillinen kuolevainen kehosidonnainen yksilö.
Niin, kaikki potentiaalinen on myös tietoisuuden tasolla aktuaalista, niillä ei ole mitään eroa ikuisen ja muuttumattoman kannalta... Se ikuinen ja muuttumaton sisältää kaiken mitä ihmisen näkökulmasta on, on ollut ja tulee olemaan, kaikki potentiaaliset vaihtoehdot.
Afantasia tosiaan tekee yhden manifestoinnin tekniikan, visualisoinnin, aika lailla käyttökelvottomaksi. Mutta sillä on myös hyvät puolensa. Afantastikot toipuvat helpommin suruista ja traumoista, koska heidän mielensä ei pommita heitä kuvilla kammottavasta tapahtuneesta. He ovat usein myös älykkäämpiä matemaattis-loogisessa mielessä, koska heidän on ollut pakko oppia prosessoimaan esim. sijainteihin liittyvää tietoa ilman mielikuvien oikotietä. Myös monien meditaatioperinteiden opettama nykyhetkessä pysyminen on paljon helpompaa ilman vilkasta kuvallista mielikuvitusta kuin sellaisen kanssa. Oletko siis varma että haluat muuttaa tuon ominaisuuden?
Vaikka monet kirjat korostaa visualisointia, se ei tosiaan ole manifestoinnissa välttämätöntä. Kyllä se riittää että pystyt sanallisina ajatuksina kuvailemaan tilan johon haluat, ja käytät jotain menetelmää jolla saat affirmaatiosi alitajuntaan asti, tietoisen mielen epäuskon ja vastustuksen ohi. Suosittelisin keskittymään yhteen menetelmään kunnolla, eikä kokeilemaan kaikenlaista. Jos olet kokenut sigilit hyödylliseksi, miksi et kokeilisi viedä sitä pidemmälle ja isompiin asioihin? Usein näissä henkisissä menetelmissä ihmiset ei etene koska he ovat kärsimättömiä ja liian nopeasti toteavat että ei tämä toimi (tarpeeksi) ja vaihtavat taas toiseen, ja niin mihinkään niistä ei synny riittävästi uskoa ja luottoa että ne toimisivat.