Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Miksi on mitään? Miksi on yhtään mitään?
Se on suurin ihme. Se on myös kysymys, joka saa monet henkiselle tielle. Tutkimaan, mitä olemiseksi kutsuttu edes on pohjimmiltaan. Ja miksi. Miksi-kysymykseen saa vastauksen vasta, jos on yhtä sen kanssa jonka manifestaatioita kaikki muodot ovat, ja sittenkään se ei ole sellainen vastaus, jonka voisi kirjoitttaa puhtaaksi ihmiskielellä vastaukseksi ja kaikki sanoisivat että ok, selvä juttu.
Teet jo todellisuutesi mieleiseksesi || kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?
"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."
Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.
Ei toimi noin.
Kannattaa nähdä elämä mieluiten niin, että mitä sinä voit tehdä muiden puolesta tehdäksesi heidän elämän ja todellisuuden mukavammaksi.
Vain siten voi muuttaa myös eräällä tavalla omaa todellisuutta, vaikka todellisuudessahan he tekevät sinut. He näkevät sinut ihan konkreettisesti. Sinä et näe itseäsi, vaan heidät.
Siksi sinun pitää luoda muut ja muut luovat sinut. Tästä syntyy kokonaisuus jossa jokaisella on hyvä olla ja nukkua yhdessä isossa perhepedissä, vaikkei perhettä olisikaan, vaan suloinen ystävyys.
-eppi
Jos uskot noin, se on sinulle noin. Mutta moni muu on tässä olemassaolossa harjoitellakseen todellisuutensa tietoista manifestoimista, tutkiakseen hengen, mielen ja aineen suhdetta. Heidän tiensä on erilainen, heidän täytyy nimenomaan oppia ensin auttamaan itseään, ja vasta sitten heistä on hyötyä muillekin. Kun malja on ylitsevuotava, sieltä valuu nektaria muillekin.
Kysymys kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.
"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.
KM: "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "
"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."
"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."
Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.
Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.
Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.
Miksi haluat eteenpäin?
Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.
Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.
Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.
Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.
Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.
Tämä on totta, se on nimenoman energeettinen asia. Taolaiset kutsuvat sitä chi:n tai qi:n suoristamiseksi tai korjaamiseksi. Usein täytyy saada harmonisoitua energian taso, jotta voi kokea aineen ja hengen perimmäisen ykseyden. Siinä voi auttaa mikä tahansa valaistunut tai omaa harmoniaa lisäävä. Luonnonympäristö jossa tuntee vaistomaisesti rauhaa ja pyhyyttä. Se voi olla paikka kaupungissakin. Tai puu, tai eläin tai ihminen. Tai musiikki tai taide. Mikä vaan mikä harmonisoi energiaa ja tuottaa rauhan ja pyhyyden kokemuksia. Siitä syntyy ykseyden näkeminen, jota tarvitaan myös eikä vain oikeanlaisia uskomuksia ja ajatuksia.
Tämä on se taso, jolla myös elävän opettajan läsnäolo voi auttaa eniten.
Kiitos tästäkin. Hyvin onnistuit bongaamaan minut.
Ihan uusi termi itselleni tuo chin:n tai qi:n suoristaminen tai korjaaminen. Täytyy se googlettaa ihan ajan kanssa. Itse olen enemmän ollut tekemisissä joogan kanssa, mutta toki olen tutustunut pinnallisesti myös muihin valaistumiseen tähtääviin metodeihin ja suuntauksiin sekä niiden sanastoon.
Itselläni tämä ykseyden kokemus on hyvin energeettinen ja fyysinen luonteeltaan, eli kirjaimellisesti usein näen sen myös silmät auki ollessani ihan fyysisillä silmilläni ja lisäksi tunnen sen sekä kehossani että energiakehossani. Toki sen voi laukaista päälle vaikka pelkkä ajatuskin, jolloin se on enemmän sisäinen kokemus luonteeltaan, mutta tuntuu myös kehossa ja energiakehossa. Kokemus on hyvin energisoiva mutta samaan aikaan maadoittava, rauhoittava, rentouttava ja läsnäoloa lisäävä. Vähän kuin jokin tuntematon silmieni edessä avautuisi ja astuisin siihen sisään. Siis ihan kirjaimellisesti: Itselläni on taustalla vaikea traumatausta ja sen mukanaan tuoma tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö maustettuna C-PTSD oireistolla, jota olen seitsemän ja puoli viimeistä vuotta purkanut. Uskon, että tämä on osaltaan värittänyt näitä tällaisia kokemuksiani. Vähän kuin tekisin jotain ”poimiajoa”/”aikamatkustamista”, ikään kuin tällainen mystinen kokemus kokemukselta tulisin ”menneisyydestä takaisin nykyhetkeen”. Olen ilmeisesti eräänlainen ”aikamatkustaja”. Näitä tällaisia kokemuksia minulla on ollut jo ainakin viisi vuotta säännöllisesti.
Välillä tätä tapahtuu monta kertaa päivässä, sitten saattaa olla vaikka viikonkin tauko kunnes taas mennään. Usein tämä tulee täysin yllättäen ilman että olen juuri sillä hetkellä varsinaisesti tehnyt mitään asian hyväksi, välillä pystyn tämän myös itse aiheuttamaan itselleni esimerkiksi tanssimalla tai vaikkapa ihan vain taputtamalla käsiäni yhteen. Kaiken lisäksi itselläni tämä ei rajoitu pelkästään ns. positiivisiin/yleviin/kauniisiin kohteisiin tai tapahtumiin ”ulkopuolellani”, vaan kokemuksen voi laukaista päälle myös ns. ruma/epäpyhä/negatiivinenkin asia/kohde/tapahtuma kuten esimerkiksi vaikkapa edelläajavan auton pakoputkesta tuleva pakokaasupilvi, Jeesusta minulle kauppaava uskovainen tai vaikkapa jokin biisi jossa on epäkorrekti sanoitus. Eli olen ainakin joissain määrin päässyt hyvän ja pahan tuolle puolelle, mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Useimmiten sen toki laukaisee päälle jokin yleväksi luokiteltava asia kuten kaunis tai henkinen musiikki, jokin luontoon liittyvä asia, taide-elämys tms. Välillä se myöskään ei kohdennu mihinkään tiettyyn ”itseni ulkopuoliseen” objektiin, vaan ikäänkuin vain työntyy kaikkialta ympäriltäni esille ja minä ikäänkuin sulan siihen. Se kirjaimellisesti on kaikkialla, työntyy esiin jokaisesta mahdollisesta raosta mistä vain voi työntyä. Minun tehtäväni on pystyä olemaan sillä tavalla, että mahdollistan tämän tapahtumisen. Tällä hetkellä yritän opetella surffaamaan aallolla, eli olemaan etenemättä liian nopeasti.
Parhaimmillaan tähän kokemukseen yhdistyy vielä jonkinlainen autuudentunne/rakkaus tms., tällaisia kokemuksia minulla ei vielä ole kovin montaa ollut, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä vielä on tulossa tällä saralla? Voisiko tällainen kokemus vielä jollain tavalla parantua tai syventyä? Erilaisista kirjoista olen lukenut, että voi hyvinkin. Paljon tähän asiaan liittyvää materiaalia olen kaivanut esille kirjoista ja internetin syövereistä, jotta en vain missaisi mitään mahdollisuuksia mitä tällainen voi tarjota.
Tapahtuu minulle paljon muitakin esoteerisia ja metafyysisiä asioita, mutta tästä nyt päätin kertoa kun tästä kerran nyt on puhe.
Kokemuksistasi tulee mieleen se, miten valaistumiskokemuksen jälkeen katselin kaikkea ja tajusin että ne ovat Minua, samaa energiaa, samaa Henkeä. Enkä katsellut vain kukkasia vaan menin katsomaan vessanpyttyä, koska ajattelin että se nyt on ainakin vähän ällöttävä ja epähenkinen asia, kytköksissä ruumiillisuuden karuimpiin puoliin. Mutta sekin oli Minua, sekin oli Henkeä muodossa ilmenneenä, eikä se ollutkaan enää ällöttävä tai epähenkinen. Se oli pyhä, kuten kaikki mikä on.
Kokemus, myös autuuden ja rakkaden tunne kyllä voivat syventyä ja syventyvätkin. Mutta tämä on myös ansa johon jotkut etsijät menevät: he alkavat pitää valaistumista tietynlaisena olotilana, kehon ja mielen tilana. Se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole sitä vaan totaalinen sen kokemuksen muutos, mikä 'minä' on. Valaistunut voisi ihan hyvin tuntea vaikka tylsyyttä ja masennusta ja olla ihan yhtä valaistunut kuin silloin, kun hän kokee Sat-Chit-Anandan (Totuus/Olemassaolo-Tietoisuus/Rakkaus-Autuus) täyteydessään ja hänen kehonsa ja mielensä hyrisee onnesta ja rauhasta. Paradoksaalista on, että kun ei tavoittele mitään tiloja, on hyvin usein sellaisessa tilassa mitä useimmat pitävät hyvin tavoiteltavana.
Vierailija kirjoitti:
Jos toisessa rinnakkaiselämässä joku lyö sinua teräaseella vatsaan ja menehdyt, niin voitko, jos olet herkkä, tuntea yllättävää vatsakipua tekohetkellä myös tässä elämässä?
Jos kollektiivinen alitajunta toimii täällä pallollamme ihmisten ja luonnon kesken, niin voiko se toimia myös koko maailmankaikkeudessa?
Kivun tunteminen on aika epätodennäköistä - onneksi. Ihmismuoto ei kestäisi sitä, jos se voisi tuntea milloin vaan mistä tahansa elämistä tai todellisuuksista peräisin olevia asioita. Se estäisi kehittymisen psyykkisellä tasolla, koska mistään ei koskaan voisi olla varma onko se jostain nykyisessä psyykessä olevasta, vai jotain ihan muuta jolle en ehkä voi mitään. Tuota ilmenee lähinnnä tilapäisenä sivuvaikutuksena niillä, jotka harrastavat käytännössä rinnakkaistodellisuuksien tutkimista meditaatiossa. Muuten rinnakkaiset olemassaolot ovat varsin hyvin toisistaan energeettisesti eristettyjä.
Lopulta on vain Yksi tietoisuus, joten siinä mielessä vastaus toiseen kysymykseesi on kyllä. Mutta jos ajattelee asiaa yksilöityneiden muotojen osalta, niin jonkun hyvin kaukaisen vaikutus on niin häviävän pieni käytännössä, ettei sitä tarvitse miettiä esimerkiksi pohtiessaan syitä miksi joku asia on kuten on.
Niitä on useimmiten kaksi, voi olla useampiakin. Useimmilla ensin on sielun pimeä yö, joka on paljolti psyykkisellä tasolla. Psyyken rakenteet mylläytyvät sen aikana sellaisiksi, että herääminen on mahdollista. Myös älylliset uskomukset koskien hengellisiä asioita voivat muuttua paljonkin. Samoin näkemykset kanssaihmisistä voi muuttua, esim. pehmentyä elämässään epäonnistuneita kohtaan.
Jossain vaiheessa tulee sitten hengen pimeä yö, mikä on jotain ihan muuta. Se on kuin koko olemisesi perusta vedettäisiin alta pois, eikä ole mitään muuta kuin sellaista kauhua ja ahdistusta, kuoleman ja hulluuden pelkoa, jota et tiennyt olevan olemassakaan. Kauhua ja pelkoa ilman mitään ulkoista syytä, ilman edes mitään selvää sisäistä syytä kuten trauma menneisyydestä. Kauhua joka johtuu siitä, että jollain tasolla olet jo näkemässä sen, että identiteetti joka olet aina kokenut olevasi on pelkkää tyhjää, pelkkä ajatusten ja tunteiden pyörre, jonka ytimessä ei ole yhtään mitään, myrskyn silmässä pelkkä tyhjyys.
Nämä eivät kaikilla tule noin intensiivisenä, ellei elämäntilanne sitä salli tai jos mieli sitä vahvasti vastustaa. Silloin voi tulla useita lievempiä pimeitä öitä, ja heräämisprosessi on hitaampi, mutta ilman yhtä pahoja tuskan huippukohtia kuin niillä jotka valitsevat millä hinnalla tahansa ottaa vastaan kaiken mitä heräämiseen vaaditaan.