Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Minulle kuolemaa ei pohjimmiltaan ole. Aika ja sen myötä syntymä ja kuolema ovat illuusioita. Tunnen kyllä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kokevat olevansa ajan sisällä, syntyväisiä ja kuolevaisia, mutta tietynlainen vakavuus siitä on poissa. Koska jokainen niistä kokee kuoleman kuitenkin illuusin tasolla, ja taas toisella tasolla ne ovat ikuisia osana sitä Henkeä, joka on Kaikki. Jos sitä kalaa ei syö ihminen, sen syö joku toinen isompi kala, tai se kuolee johonkin muuhun. Kamalin kaikista lienee hidas hiipuminen raihnaisuuteen ja vanhuuteen, jota tosin luonnossa harvoin tapahtuu.

Isompi kysymys tässä on vielä se, mikä olen 'minä'. Ei minulla ole enää sellaista kiinteää persoonaa, jolla olisi tietyt vakaumukset ja uskomukset ja joka niistä lähtien tekisi päätöksiä. Rumi sanoi olevansa 'huilu, jota Kristuksen tuuli soittaa'. Se on jotain samankaltaista. Minä vain olen, ja teen hetkessä sen mitä hetki antaa tehtäväksi, ja sitten siirryn seuraavaan hetkeen jossa Henki kuljettaa minua jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä minuakin ihmetyttää, ettei Jumala halua tehdä niitä ihmetekoja, vaikka niihin kykenisi? Mitä hän siinä häviäisi, vaikka auttasikin ihmisiä enemmän?

Ihmiset häviäisivät sen, että pysyisivät unessa. Ja kun on vaihe jossa on aika herätä, kun on kasvettu ohi uneksimisen ajasta, edes suloisissa unissa pysyminen ei ole enää hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä KM on koronasta? 

Se on yksi näistä merkeistä, jotka kollektiivinen tietoisuus manifestoi muistuttamaan siitä, että jonkin on muututtava, on kohta noustava uudelle tietoisuuden tasolle. Samoin ja erityisesti ilmastonmuutos, joka on paljon pidemmällä kuin mitä useimmat luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Neale D Walschin kirjoissa kerrotaan Jumalan sanoneen, että ihminen pystyy paranemaan vaikka heti, jos niin päättää. Juu, olen kokeillut ja yllättänytkin itseni päättäväisyydelläni ja paranemiseen uskomisen määrällä, mutta enpä silti ole onnistunut.

Päätös on järjen tai ajattelevan mielen tason asia, eikä ihminen todellakaan pysty useimmiten paranemaan niin. Ajatteleva mieli on vain jäävuoren huippu, ja siellä pinnan alla on 90% jäävuoresta, ja siellä voi olla uskomus että ihmeitä ei tapahdu koska fysiikan lait on muuttumattomia ja yliluonnollista ei ole olemassa jne. Myös tietoisen tason alapuolisiin uskomuksiin vaikuttamiseen on toki tekniikoita erilaisissa perinteissä, mutta silloin ei olle kysymys vain jostain päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Taivasten valtakunnassa ei ole kärsimystä, todellisuudessa ei ole sitä. Mutta jos näistä unista ja illuusioista puhutaan, niin kyllä, loputtomassa luovuudessaan se joka on Kaikki-Mitä-On, on halunnut uneksia kaikki mahdolliset maailmat. Sellainen sielu joka on ajassa ja tulee ja menee on unta.

Tarkoitus ei ole pysyä unessa ja vain vähentää unessa olevia epämiellyttäviä asioita. Tarkoitus on herätä tiedostamaan, että tämä missä on kärsimystä on vain unta ja Minä olen unennäkijä, en (vain) unen armoilla oleva unihahmo. Olisi tämän pyrkimyksen vastaista tehdä unesta niin miellyttävä, että siinä haluaisi lillua loputtomiin - silloin kun on aika herätä. On toki aika tutkia unien muokkaamista mieleisekseen, mutta kun se aika on ohi, sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois. 

Jumala - ei ole muuta Jumalaa kuin Minä. Tai Sinä. Se joka me kaikki yhdessä olemme. Uudet maat ja taivaat syntyy, kun riittävä määrä olentoja saavuttaa sellaisen tietoisuuden tilan, jonka seurauksena manifestoituu toisenlainen maailma. Todellinen, ikuinen valtakunta on jo täydellinen, se ei muutu. Mutta ne vääristävät prismat jonka läpi olennot sen näkevät muuttuvat heidän tietoisuuden tilansa mukaan, ja toisten prismojen läpi näkee ahdistavampia ja vääristyneempiä todellisuuksia (illuusioita) kuin toisten. Ihmiskunta on vaiheessa jossa sen on pian joko kohottava korkeammalle tietoisuuden tasolle, tai se tuhoutuu. Mutta nousu tai tuhoutuminenkin on vain dramaattinen uni, kaikki mitä on ollut, on tai tulee olemaan, on ikuisesti sama ajan illuusion tuolla puolen.