Kristitty mystikko

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Minulle kuolemaa ei pohjimmiltaan ole. Aika ja sen myötä syntymä ja kuolema ovat illuusioita. Tunnen kyllä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kokevat olevansa ajan sisällä, syntyväisiä ja kuolevaisia, mutta tietynlainen vakavuus siitä on poissa. Koska jokainen niistä kokee kuoleman kuitenkin illuusin tasolla, ja taas toisella tasolla ne ovat ikuisia osana sitä Henkeä, joka on Kaikki. Jos sitä kalaa ei syö ihminen, sen syö joku toinen isompi kala, tai se kuolee johonkin muuhun. Kamalin kaikista lienee hidas hiipuminen raihnaisuuteen ja vanhuuteen, jota tosin luonnossa harvoin tapahtuu.

Isompi kysymys tässä on vielä se, mikä olen 'minä'. Ei minulla ole enää sellaista kiinteää persoonaa, jolla olisi tietyt vakaumukset ja uskomukset ja joka niistä lähtien tekisi päätöksiä. Rumi sanoi olevansa 'huilu, jota Kristuksen tuuli soittaa'. Se on jotain samankaltaista. Minä vain olen, ja teen hetkessä sen mitä hetki antaa tehtäväksi, ja sitten siirryn seuraavaan hetkeen jossa Henki kuljettaa minua jonnekin muualle.

Kävisikö sinulle se, että ta pan sinut? Jos tämä on vain illuusiota, niin sinulla ei pitäisi olla mitään sitä vastaan. Kuolet kuitenkin, joten mitä väliä ja teen vain tästä meidän unimaailmasta vähän ikävämmän paikan, josta ihmiset haluavat herätä. Sinä olet vain merkityksetön psykojumalan osanen, joten mikään tehtäväkään ei voi pitää sinua täällä.

Loki

Toki. Minä jatkan olemassaoloani lukemattomissa muissa muodoissa tässä illuusiossakin jos teet niin, ei sillä ole väliä jos yksi Minän ilmenemismuoto kuolee, niin tapahtuu täällä joka hetki lukemattomille muodoille.

Vierailija kirjoitti:

Onko omavoimaisuus sitä, että tajuaa olevansa perimmältään itse Jumala? Voi itse parantaa itsensä. Voi itse luoda elämänsä.

Egon omavoimaisuus on kuitenkin eri asia. Se on kai sitä, että yrittää aina pärjätä itse eikä halua ottaa apua muilta vastaan tai ei kehtaa pyytää muilta apua.

Omavoimaisuus on termi, jota voi käyttää monelta tasolta, mikä on ihmiskielen ja näkökulmien yleinen ongelma. Absoluuttisin omavoimaisuus on sitä että tietää olevansa, ei joku yksittäinen fyysinen olento joka eilen syntyi ja huomenna kuolee, vaan Kaikki-mitä-on. Parantaa itsensä tai luoda elämänsä viittaa näkemykseen, että on fyysis-psyykkinen kuolevainen olento, ja se ei ole perimmäistä omavoimaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

KJK2, s. 50: 

"Te olette kaikki olemisen eri puolia, sen osia mikä on. Jokaisessa osassa piilee tietoisuus kokonaisuudesta. Jokaisessa osatekijässä on sen jälki." 

JA

""Tiedostaminen" on tietoisuuden heräämisen kokemus. KAIKEN yksilöllinen osa tulee tietoiseksi itsestään.

Sitten se tulee vähitellen tietoiseksi myös kaikista muista ja lopulta siitä tosiseikasta ettei muita olekaan - että kaikki on yhtä. Ja kaikkein viimeiseksi minusta. Suurenmoisesta minusta." 

Kuinka selvästi/vahvasti sinä Mystikko olet tietoinen tuosta "Suurenmoisesta minusta"?

Viitataanko sillä tuossa Jumalaan/Absoluuttiin (Luoja-)Jumalan "takana"? 

Eli Oleminen on kaikki ja samalla Yksi, ja sitten se on jakautunut osiin, yksilöllisiin osiin, ja jokaisessa osassa on piilee tietoisuus siitä yhdestä Olemisesta/Kokonaisuudesta. Siksi kai yksilö valaistuessaan voi kokea olevansa kaikki mitä on ja hänellä on myös Luojan/Jumalan ominaisuudet, vai?

Usein sanotaan, että jokainen on Jumala, mutta onko sillä Yhdellä Olemisella, joka on kaikki, myös oma Jumala, se Suurenmoinen Minä ja onko se siis Absoluutti/Lähde?

Ei oleminen ole jakautunut sen enempää kuin meri on jakautunut siksi, että ihminen voi päättää tarkastella sen aaltoja ikään kuin erillisinä. Ei Olemisella ole Jumalaa, se ON Jumala. Se on Kaikki-mitä-on. Se on myös Ilmentymätön, se joka olemisen ja olemattomuuden tuolla puolen. Noita asioita ei kannata ylettömästi miettiä, se ei onnistu ihmisjärjellä ja johtaa vain hyödyttömiin monimutkaisiin teorioihin, jotka eivät edistä mitään arkielämän tai henkistä tai hengellistä tavoitetta. Sen kokemiseen voi ja kannattaa pyrkiä, mutta ajattelulla ja oikealla tiedolla on siinä prosessissa varsin pieni rooli, jos aina mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus muuta vuosi sitten luin jonkun "gnostilaisuus for dummies"- kirjan. Muistaakseni oli suositeltu jollain gnostilaisten omalla sivulla. Kirjassa puhuttiin demiurgista, eli alemmasta luojajumalasta. Voisiko tuo demiurgi olla joku maapallon yhteinen tietoisuus, joka pitää koko homman kasassa? Yhteinen uskomus ja sen luoma "voimakenttä", että tällainen tämä on. Ehkä luonto ilman ihmistä toteuttaa itseään puhtaammin, kun taas sekopäinen luojajumala piinaa ihmisiä ja saa heidät näkemään asiat karumpina ja luomaan mitä sattuu. 

Jostain myös muistan kuulleeni, useammasta lähteestä, että toisaalta kaiken maailman jumalia voi olla illuusiona, kuten ihminenkin. Ovat jollain toisella tasolla ja omaavat kykyjä, joka saa ihmiset kutsumaan heitä jumaliksi. Mutta nämä kaikki esim hindujen tsiljoonat jumalat ovat kuitenkin lähtöisin siitä samasta lähteestä mistä kaikki on. 

T.1424

Samanlaisia juttuja olen itsekin lukenut aikoinaan. Jäi mieleen, että kun henkiolento siellä jossain kehittyy tarpeeksi, hän voi luoda oman planeettansa tai jollekin planeetalle asukkaat, ja on sitten heille Luojana/Jumalana, vaikka on epätäydellinen hänkin.

Tiedä sitten. Mystikko tietänee asiasta, jos noin olisi. :)

Kukaan ei oikeastaan luo mitään, sillä Kaikki-mitä-on, on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Mutta voiko nähdä unia ja illusioita erilaisista maailmoista, jotka ovat rajoittuneita ja rajoittuneen näkökulmann takia väistämättä aina omalla tavallaan vääristyneitä näkökulmia Todellisuudesta, kyllä toki, niitä voi luoda niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, kun sanoit, että sisälläni on jo mullistus ja muutos käynnissä, joka ei vielä ole päivätietoisuuteen tullut, niin mistä on kyse? On todella pelottavaa alkaa taas elämään, tekemään asioita ja näkemään ihmisiä. Vaikka ei tässä onneksi mikään kiire ole, ihan rauhassa voin taas totutella elämään. Mietin vaan minkälaisia energeettisiä muutoksia tapahtuu minun tajuamattani.

Hyviä ja hyödyllisiä muutoksia, jotka ovat sisäisen minäsi tahto, mutta ihmisillä kaikenlaiset tasapainon muutokset ovat usein ahdistavia kokemuksia niin kauan kuin he eivät kokemuspohjaisesti tunne sitä kaikiallista Energiaa joka pohjimmiltaan ovat, ja siksi luota sen tekemisiin. Luonnossa on syklinsä ja niin on myös ihmisen ajallisissa elämässä. Se sama Energia, joka joka kevät varmistaa että luonto taas puhkeaa kukkaan, vaikka se talvella näytti kuolleelta, johtaa sinutkin uuteen kevääseen.