Kristitty mystikko
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Edellinen kommentoija jatkaa vielä: kun olet sanonut, että tämä ei ole kaikkien tie. Juuri äsken mieleeni nousi vahvana kysymys: entä jos tämä ei olekaan minun tieni? Mistä minä tiedän, mikä on minun tieni (henkisyydessä)? Jos tämä ei ole minun tieni, hakkaanko päästäni seinään kun etsin ja odotan?
Jos se ei ole sinun tiesi (tällä hetkellä), asia ei kiinnosta sinua tai se tuntuu jotenkin väärältä. Sitä vaaraa ei ole, että etsijä nopeaa vilkaisua pidempään hakkaisi päätään seinään itselleen väärän tien kanssa - jo tien alkuvaiheessa kehittyy vaisto, joka johtaa tutkimaan juuri sillä hetkellä tarpeellisia kirjoja ja opetuksia, ja hylkäämään sellaiset jotka ei tunnu millään tasolla resonoivan, tai joiden oppi on jo saatu eikä sitä enää tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen, olet pelissä jota et voi voittaa.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jatka normaalia ihmisen kokoista kärsimystä ja tavoittele henkilökohtaisia unelmia joita sinun ei luutavasti edes anneta toteuttaa, koska tämä maailma nyt vain on sellainen, kaoottinen ja satunnainen eikä ketään kiinnosta saatko mitään vai kärsitkö. Sinua itseäsi lukuun ottamatta, mutta sinulla nyt ei ole valtaa mihinkään.
Tai sitten, tavoittele heräämistä mikä merkitsee henkilökohtaista tuhoa. Minä kuolee. Tyydyt, että olet kokonaisuuden mitätön osanen ja sinut voidaan uhrata suuremman hyvän nimissä. Koska pidät tätä itsenäsi tuona kokonaisuutena etkä enää minänä, tämä ei sinua enää edes häiritse, toisin sanoen orjuutesi on täydellinen niin sisällä kuin ulkona.
Kiva.
Olisko mitään kolmatta vaihtoehtoa...?!
Kumpikaan vaihtoehto ei ole noin toivoton. Jos olet tässä elämässä tavoittelemassa tavallisia inhimillisiä asioita, ei ole ketään eikä mitään joka estäisi sinua luomasta toisenlaista elämää. Se on toki oppimisprosessi sekin. Kaikki keinoja voi käyttää, niin tavallisia maallisia, esoteerisia kuin henkisiäkin. Usein tärkeintä on kuitenkin oman uskomusmaailmansa ja ajattelunsa muuttaminen niin, että se tukee parempaa todellisuutta.
Toinen vaihtoehto taas on jotain niin hyvää, että kukaan sen kokenut ei halua muuta vaihtoehtoa. Se ei ole orjuutta, se on vapautta. Se on jo kehossa ollessaan sen tietämistä, mitä on kun keho kuolee, ja mitä oli ennen kuin se syntyi. Se on ikuisuuden tuntemista ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tarkoittaako se sitä, että ihan maailmanlaajuisesti ihmisten kärsimys lisääntyy, jos kerran tietoisuutta pitäisi saada nostettua ja jos lillutaan tyytyväisenä eikä kärsitä, niin toivoa heräämisestä ei ole.
Onko nyt menossa/tulossa ne Raamatun kertomat lopunajan vitsauksest??
Nyt on tosiaan menossa ihmiskunnan tietoisuuden kehitysvaihe, joka kesken ollessaan aiheuttaa sekasortoa sekä yksilöiden mielentilalle että ulkoisen todellisuuden tapahtumiksi manifestoituvina asioina. Sen voi nähdä ikään kuin synnytyskipuina, uuden paremman koetun todellisuuden synnytyskipuina.
Vierailija kirjoitti:
Ja entäs jos ei vain herää, vaikka haluaisi tai yrittäisi?
Tai onnistuu tajuamaan nämä elämä on unta -asiat teoriassa, mutta ei kuitenkaan koe mitään ns. valaistumista, niin onko ihminen silloin riittävän tietoinen, ja onko siitä jotain apua ihmiskunnalle?
Luulisi olevan ainakin vähän.
Ja kuinka moni pelkää, että kuolee kärsimystensä vuoksi ja joutuu jättämään lapsensa ilman toista vanhempaa siksi, että hänen sielunsa on niin kova tyyppi, ettei anna armoa, vaikka lapset menettäisivät äitinsa tai isänsä. Ai niin, sehän on lapsille vain hyväksi, että hekin kärsivät, koska se on tie heräämiseen?
Tuntuukohan Jumalasta koskaan, että tulipä vähän töpättyä ja luotua liian kova unimaailma? Ai niin, eihän se perimmäinen ns. sielujen isä/äiti/jumala olekaan näitä kovia kokemuksia luonut, vaan nämä sielut itse ovat luoneet ja ketkä ne olikaan unohtaneet perimmäisen totuuden - mielikö?
On siitäkin apua, että kehittyy inhimillisesti. Sekin on hyödyllistä tietoisuuden tilan kohenemista, että toisin kuin menneinä vuosisatoina, naisia pidetään tasa-arvoisina miesten kanssa, että lapsia arvostetaan yhtä arvokkaina ihmisinä kuin aikuisia, että orjuutta ei pidetä enää yleisesti hyväksyttävänä eikä rotusortoa. Ihan ilman valaistumista kaikki nämä ovat maailmaa parantavaa ihmisten tietoisuuden tason nostoa. Samoin jokaisen yksilön hyvät teot ja sanat ja ajatukset. Nämä kaikki sitä paitsi helpottavat myös tietä siihen valaistumiseen.
Se kuka on unohtanut - ei oikeastaan kukaan. Se mikä se "ihminen" on joka on unohtanut, on satunnainen kokoelma omistuksia, ajatuksia, tunteita, kehoa, toimintatapoja, ehdollistumia, haluja, inhoja ja sen sellaista, johon on samaistuttu ja laitettu siihen päälle nimilappu: "minä". Heräämisen ydin on tajuta, että se "minä" joka kärsi ja yritti kovin valaistua on sisällöltään tyhjä, se ei ole olemassaoleva kokonaisuus paitsi samaistumisen kautta, mielen toiminnan kautta.
Jos pystyy siihen uskomaan, niin siitä vaan! Itselläni oli vaan alussa niin, että mieli olisi hylkinyt tuota, se olisi sanonut, että mitä paskanjauhantaa, enkä ole. Ja jopa se että "olen tänään vahvempi kuin eilen" olisi tuntunut liian positiiviselta ja ärsyttänyt. Mutta sen pystyin hyväksymään että ehkä olen vähän vähemmän heikko kuin eilen, koska se sisälsi ajatuksen että olen edelleen surkea ja heikko, mitä mieleni halusi kuulla ;)